Pietarissa

Nyt on reissu Pietariin takana, ja vaikken ihan hirveästi ehtinyt kaupunkiin tutustuakaan, jätti se enemmän fiilistä kuin aikaisemmalla kerralla. Kyseessä oli siis työmatka, joten en kauheasti ehtiny kaupungilla hillua, kun piti pitää kiinni suunnitellusta ohjelmasta. Pääasiassa viikonloppu meni syöden, eli hyvin.

Terijoki-fiilistelyä

Ennen Pietariin menoa käytiin Terijoen rannalla syömässä. Siellä oli pari semmosta isoa telttaa ja pari kokkia grillaamassa ilmeisesti kruusialaisia Saslik-vartaita. Ite nautiskelin paprikaa ja kanaa venläisen ohuen leivän kans, ja kyllä maistui. Rantsulle ko katto ni olis melkeen voinu luulla olevansa meren rannassa, sillä vastarannalle oli niin pitkä matka!

Hotellihuoneessa odotti maailman suloisimmin käärityt pikkusuklaat!

Koska kyseessä oli työmatka, oli puitteetki sen mukaiset. Yövyttiin viiden tähden hotellissa, joten hengailin siellä lähinnä kylvyssä tai kylpytakissa. Ilmeisesti kylpylänki palveluita olis voinu käyttää maksutta, mutta jätin ne tälläkin kertaa välistä. Ehkä ens kerralla.

Hotellin ikkunasta. Vaikka aurinko paistoki, tuuli ihan hulluna nii ei meinannu tareta

Harmitti ihan hulluna, sillä olin ottanu reissuun aivan liian vähän vaatteita, joten olin jäässä melkein kokoajan. Muita lämmitti tiuhaan tarjottava skumppa. Messissä oli siis jotain kymmenen toimittajaa ja valokuvaajaa, ja saman verran kutsuvieraita. Oli mukavaa tutustua muihin toimittajiin, vaikka ylläristi olin taas kaikkia sen kymmenen vuotta nuorempi.

Käytiin tsekkaamassa kirkko joka oli under construction

Käytiin paikallisessa luostarissa tsekkaamassa vähän meininkiä. Meillä oli oppaana siellä joku kuuskymppinen venäläinen mummo, joka oli hyvin uskonnollinen ja tykkäs ilmeisesti luostarista melko paljon, sen verran kovasti se eläytyi niihin tarinoihin, joita se meille kerto.

Pietarissa on hulluna kanaaleja!

Kaiken sen veden vuoksi Pietarissa on myös kovasti siltoja. Oliki jännää, kun illalla ulos mennessä piti ottaa huomioon, millon mikäkin silta on alhaalla. Ne sillat nostetaan aina kesäöiksi, jotta suuremmat venheet ja laivueet pääsee kulkemaan. Öisin ne on sitte jotain kymmenen minuuttia auki parin tunnin välein, joten siinä riittää tähtäämistä.

Sunnuntaina käytiin vähän kävelemässä ja hienolta näytti!

Ei tosiaan pysytty ihan siinä järjestäjien ohjelmassa, vaan sunnuntaina karattiin omille teillemme tekemään juttua. Oli mukavaa kävellä kaupungilla sen sijaan, että ihana turistibussi olis vieny meidät johonki. Meikällä ei taaskaan pysyny kartta kovin hyvin käsissä, joten luovutin kartanlukuoikeudet suoraan valokuvaajalle.

Kaupunki koostuu 48 saaresta, joten vettä ja siltoja riitti

Sillankaiteet oli siistejä

Melkeen päästiin risteileen Neva-joelle, mut kaupungilla kiertely oli kuitenkin siistimpää

Aurinko paisto ja oli vihreää, joten tuulta lukuunottamatta kyllä kelepas!

Verikirkko on ehkä maailman siistein!

Paluumatka meni samalla meiningillä ko menomatkaki, pieniä kommelluksia kuitenki sattu. Meikä nimittäin hukkas matkalipun, mutta hommat onneksi järjesty. Ehkä asiaan saattoi vaikuttaa se, että varustamon pääkiho oli meijän kans samassa seurueessa.

En muistanu ottaa kameraa messiin ihania esityksiä varten, joten teidän silmät säästyy tällä kertaa. Meikäläinen pääsi tanssimaan lavalle vanhaan venäläiseen perinneasuun pukeutuneen naisen kanssa, joten siitä tuli varmaan tuon reissun kohokohta, josta puhun varmaan vielä kahen ja puolen vuoden päästäki. Huhhuijaa.

Ja niin, käytiin tosiaan myös laivan ohjaamossa!!! Se oli jännää.