Mitä mää oikeen teen Helsingissä!?

Vastaus: En mittää. Oon ollu tämän kuukauden tavallaan lomalla, tavallaan töissä. Palaan maannataina takas toimitukseen, ja sitte ei ookan jälellä ko vaan kaks ja puoli viikkoa!!!! Ihan hullua. Toisaalta tuntuu et tää kevät + kesä on kestäny ikuisuuden, mutta toisaalta taas tuntuu että ne on vilahtanu sekunnisa ohi. Harmittaa hulluna ko harjottelu loppuu. :(

Mutta meikä on juoksennellu pitkin Helsingin puistoja tän heinäkuun. Tää kämppä on tosiaan semmosta ripulia että täällä ei oikiasti voi olla, joten ollaan siis ulkona. Ellei käyä unicafessa syömässä nii lämmintä ruokaa saa vaan sunnuntaisin ko käyään grillaamasa jossain puistosa!

Toim. huom. Karim toimii aina grillimestarina, meikä onnistuis varmaan tekemään tuollaki tuhoja

Halloumia, ananasta ja kanaa leivän välissä, NAMS!

Ollaan laskettu nyt että Karimilla on neljä viikkoa jälellä Helsinkiä, mulla viis. Eikä mua haittaa yhtään, viis viikkoa on just hyvä aika, siinä ehtii olla vähän töisä ja vähän ei töisä, sitte nähä vielä kavereita ja kaikkia kivaa. Parilla keikallaki aattelin vielä käyä jee!

Viime viikolla meilä oli vuosipäivä, oujea. Juhlittiin sitä syömällä viiden euron (laitonta?) känkkyä ruttopuistossa, ja käytiin myös leffassa.


Kyllä kelepas.
Ylleesä mennee aina sillai että sitte ko Karim tullee töistä nii mennään johonki puistoon makkaamaan, meikä lukkee kirjaa ja se nukkuu. Ollaan ihmetelty että mistä se johtuu että se ei saa koskaan sisällä unta mutta heti ko mennään ulos nii nukahtaa sekunneissa. No, mitä mittää, hyvä unihan on iha hyvää tekemistä! Joskus pelataan kans korttia.

Hyvä ko tuossa meijän vieressä on tokoinranta, joka on semmone spurkupuisto mutta ko se on lähellä ni ollaan monesti siellä ko on siellä muitaki semmosia jotka ei oo ihan niin rantojen miehiä. Mutta ko pari päivää sitte oltiin oltu sielä joku neljä tuntia ja oltiin lähösä pois nii huomattiin että siinä meijän makoilualustan vieresä metrin pääsä oli käytetty huumeruisku ni aateltiin että siirrytään mielummin sinne kaisaniemeen.

Meikä kirmailee nurmikolla!

Nyt on tulosa vielä jänniä juttuja tällä viikolla! Tännää meen käymää nelosen uutistoimituksesa (vähä tavoitteita tsekkaileen), sitte pari päivää hullua kirjottamista, iskä ja topi tullee perjantaina, lauantaina maakuntamatkaillen SAUVOON!!!!! Ja sunnuntaina Karim aiko tehä jotain aika hurjaa. Eiköhän siinä ooki sitte loppuviikolle.

Liikaa maailmalla

Mää oon nyt ihan tosissani joutunu miettimään, että matkustankohan mää liikaa.. Sitä on kyllä kaverit huuellu korvien vieressä koko menneen vuoden ajan, mutta eipä niitä huutoja kyllä kuunnella. Mutta se syy, miksi alakoin nyt ihan oikiasti miettimään, ja miksi tämä ajatus lähti omasta päästä eikä muiden panettelun vuoksi on se, että munsta on alakanu tuntua että matkustan niin paljon, että siitä on tullu vähän semmosta arkipäivää, ja jännitys ja innostus on tipotiessään, ellei kyseessä oo mikään superpaikka!

Ja tosi monella reissulla on nykyään niin, että kun on joku toinen reissu jo tiedossa, niin hehkuttelen sitä jo sitten siellä paikan päällä edellisessä reissussa. Ja eihän siinä nyt oo yhtään mitään järkeä.

Nyt on kuitenkin semmonen tilanne, että elo-syyskuun Lontoon-reisban jälkeen meikä pitää reissutaukoa! (niinko aina syksyisin on hyvä vähän rauhottua ja ottaa todellinen maailma vastaan) Eniten tämä on tilanteen sanelema pakko, sillä sen reissun jälkeen muutan takasin Ouluun ja pääsen viimeinkin toteuttamaan mun sisustusvimmailut, joissa oon keväästä saakka angstaillu. Ja ne tunnetusti laihduttaa lompsaa yhtä tehokkaasti kuin matkojen ostelu (nyt on jo hankittu kaks sohvaa ja sänky).

Työmatkoja lukuunottamatta (joita toivottavasti, toivottavasti tulee!!) aion siis pysytellä suomessa koko loppuvuoden. Tai no annetaan nyt sen verran anteeksi että maksimissaan kaksi matkaa saan tehdä, ja neki tulee olla superedullisia ja lähimaastoon.

Huonekaluhommailujen lisäksi toinen suuri kuluerä tulee olemaan ensi keväällä tapahtuva ameriikan-reissu, joka on siis kuukauden mittainen roadtrip älyttömän hyvässä seurassa. Mutta siitä lisää sitte myöhemmin, sillä toistaiseksi se on ajankohtaista ainoastaan varojen säästämisen kannalta.

Kaikesta hapatuksesta huolimatta en kuitenkaan voi muutako miettiä itekseni, että meneekö nää kaikki oireet kuitenki parantumattoman matkakuumeen piikkiin?

(please say yes!!!)

Best in Brighton

Hellurei! En oo vieläkään päässy yli Brightonin-reissusta, vaan fiilistelen sitä yhä uudelleen ja uudelleen. Jotta tää postaus ei jäisi aivan sisällöttömäksi ja turhaksi fiilistelyksi, jaan teidän kanssa mun mielestä kaupungin lempparijutut, mihin törmäsin (tai ainaki muutaman niistä).

Seven stars

Pieni pubi jossain niistä kymmenistä pikkukaduista, joilla seikkailtiin. Oikeasti siihen oli tasan yksi syy miksi sinne mentiin silloin viikko sitten tiistai-iltana, ja se oli tämä:

Movie nights! Telkkarittomana olin tietysti hullun mielissään, että pääsis pitkästä aikaa kattoon jotain leffaa, ja paineltiin kysymään sisälle, että mikäs se illan leffa onkaan. Vaihtoehtoja oli kolme: Gremlins, Aamiainen Tiffanylla ja joku kolmas. Asiakkaat pysty äänestään, mikä leffa katottaisiin illalla, ja silloin kun kysyttiin, vastaus oli se kolmas. Perään baarimikko kuitenki kysyi, sopiiko se meille. Kun esitettiin toivomuksemme nähdä Aamiainen Tiffanylla, se vaan sano et ok, se käy.Tultiin sitten illemmalla katsomaan Audreyta ja kyllä kelpasi!



Red Veg

Red Veg löytyi kans niiltä mun lempparikaduilta. Kyseessä on siis pikkuruinen vegehampparipaikka joka on sisustettu vanhoilla propagandajulisteilla.

Meikä otti muistaakseni Red Veg Cheeseburgerin ja tää soijahamppari kustansi noin £3,5 ja tuli maha täyteen. Palvelu oli ystävällistä eikä kukaan edes nauranu mun jäykähkölle artikulaatiolle, joka jostain syystä petti just tilaamisen hetkellä. No, näin käy jokskus.

Nam nam!

Komedia

Käytiin katsomassa myös vähän Standuppia. Oli todella mainiota, vaikka en tosiaan ihan kaikkia vitsejä ymmärtänyt, osaksi kielellisistä, osaksi muista syistä.

Oli loistavaa kun käveltiin yks ilta Mipan kans tän paikan ohi ja se otti flaijerin jossa kerrottiin torstain komediaklubista. Neljä esiintyjää, liput maksoi jotain yheksän punnan paikkeilla ja kyllä nauratti!

Meillä kävi vaan niin että mun ja Sallan Lontoon-juna oli myöhässä puoli tuntia, joten tiukkojen aikataulutusten vuoksi myöhästyttiin se puolisen tuntia tuosta esityksestä. Mipa meni jo sisään ja koska sillä oli meijän liput, se jätti meijän nimet pokelle joten päästiin ne sanomalla sisään. Siellä oli hullun hyvää palvelua, mentiin eka ja ne kysy miten vanhoja ollaan, ei mitään henkkareita vaan pelekkä sanominen riitti vaikka ei suoranaisesti taijeta ikäisiltämme näyttää. Sisällä toinen poke pahoitteli ettei voi päästää meitä sisään vielä kun esitys on kesken, ekan artistin jälkeen vasta. Ooteltiin siinä, se päästi meijät sisään ja kerto minne pitää mennä ja siellä päin oli vielä yks henkilökunnan edustaja meitä vastassa, jotta varmasti löydettäisiin oikeaan paikkaan. Kyllä kelepas.



Choccy woccy doodah

Ei tän kyltin nähtyään voinu olla painelematta sisään, olihan kyseessä suklaakauppa.

Varsinki ku ikkunassa roikku alkkareita! Piti painua ihmettelemään sisätiloihin. Toisaalta toivon etten olis sitä tehny, sillä matkalaukku oli niin täynnä että mitään noista uskomattomista suklaakyhäelmistä ei voinu roudata kotiin saakka.




Angel food bakery
Perjantaina käytiin Mipan lounastauolla nappaamassa jälkkäriksi kuppikakut. Oli namss. Ja tuo valikoima, meinas mennä tunti siihen, että päätti minkä noista nauttii. Sisällä syötynä hintaa tuli £2.05,


Lisäksi Brightonissa oli lukuisia ihania kauppoja mistä sai vaikka mitä siistiä, mutta tässä nyt muutama maininta. Kaikkia ei voi millään mainita, joten en voi muuta kuin kehottaa painelemaan ite kyseiseen kaupunkiin ja nauttimaan!

London part 512

Käytiin tosiaan Sallan kans viime torstaina Lontoossa. Jo jostain vuodesta 2001 oltiin haaveiltu että käytäisiin siellä yhessä joten oli suhteellisen kova juttu päästä viimein toteuttamaan tuo haave, vaikkakin vaan vajaaksi kaheksaksi tunniksi.

Ennen junaan astumista Sallaa jännitti!

Mun edellisestä Lontoon reissusta oli kulunu vajaa vuosi, joten hommat oli suht hyvin vielä hallussa, tai siis ainaki ne perinteiset vierailukohteet. Rajallisen ajan vuoksi ei kauheasti ehitty eksyä ja löytää uusia ja mielenkiintoisia paikkoja, vaan kierrettiin ne perinteiset turistikohteet ja huomattiin, että onki jo aika palata Victoria stationille.

Syötiin eväitä junassa, jännitti myös

Meitä seuras asemalta joukko espanjalaisia turisteja (mikä siinä on että niitä riittää kaikkialle?), ja ne tuhos kaikki meidän yritykset ottaa hyviä turistikuvia. Onnistuttiin kuitenki Westminster Abbeylla karistaan ne kannoiltamme. Yritettiin jo aikaisemmin, mutta ne vaan otti meijät aina kiinni.

Mielenosoituksia!

Kaverikuvassa Salla, Inka ja Ben!!

Oli jotenki hullun hassua käyä Lontoossa vaan yks päivä, mutta ei kuitenkaan harmittanu yhtään koska tiedossa oli että puolentoista kuukauden päästä meen sinne uudestaan viikoksi, sillon ehtii sitte kunnolla kierrellä ja seikkailla ja eksyä, tuo oli vaan vähän tuommonen maistelureissu.

National gallery

Salla oli mielissään ko pääsi koskettaan Trafalgar Squaren leijonia!!

Piccadilly Circus, mäkkärin mainokset oli pysyny samana sitten viime vuoden

Käytiin myös Hamleysissa, pehmoleluostasto oli ilmeisesti Sallan mieleen :)

Lontoossa oli ihan ihmeellinen sää: välillä paisto aurinko, välillä oli pilvistä ja tuuli ja välillä satoi. Ei se kuitenkaan haittaa, onhan kyseessä Lontoo. Pakko mainita että ostin ihanaa namia eli grillatulla halloumilla ja paprikalla päällystettyä patonkia, kaks ja puoli puntaa, kyllä jaksoi sitten sen voimalla!

Ens reissun tiimoilta saatta sitte vähän vähemmän superturistikohteista kuvia, nyt ei oikein muihin ehtiny.

Ps. Tuo oli muuten mun viides kerta Lontoossa....

Parasta Bestiä

Palasin takaisin hikiseen Helsinkiin lauantaina. Vaikka takana ei ollut kuin neljän päivän reissu, oli silti olo jotenki aivan puhkikulutettu. Sinä aikana ehin nähdä ihan hullun paljon ja kävellä sitäki enemmän, se taitaa olla niitä osaksi yksin reissaamisen hienouksia. Käveltyä tulee, kun ei yksin jaksa kovin pitkäksi aikaa pysähtyä.

Mutta alotetaan kuitenki iha alusta. Mun lento oli perillä Gatwickilla joskus 22.45 paikallista aikaa, lensin siis easyjetillä ja lennot makso joskus vuoden alussa jotain 100e hujakoilla. Kone saapui north terminaliin ja juna Brightoniin lähti south terminalista, joten hyppäsin junaan/shuttleen (ilmainen!) ja vaihoin terminaalia. Sieltä junalippu, makso jotain 8 puntaa ja puoli tuntia nii olin Brightonissa.

Brightonin pääkatu

Olin vähän huonosti valmistautunu reissuun, nimittäin jostain syystä olin olettanu että myös englannissa on hellettä, ja pakkasin aivan viime minuuteilla kaiken varalta farkut mukaan. Menin siis Mipan luo ja se asuu ihan meren vieressä, joten sillon iltamyöhään tuuli oli melekosen kova, eikä mun varustus tuntunu riittävän nimeksikään. Oli ihan mukava kuitenki, että ei ollu ihan sairas hiki.

Rantsun vieressä oleva tie iltavalaistuksessa!

Miia oli tosiaan töissä päiväsaikaan, käytiin vaan yhessä syömässä sen tunnin mittaisella lounastauolla (puistopiknikillä, vaikka olis vettä satanu!), mutta muuten olin päivisin oman onneni nojassa. Ekana päivänä suuntasin tietenki heti ekana tyhjentämään lompsani Primarkiin, New Lookiin ja Topshopiin (ne perinteiset), mutta parin tunnin jälkeen tykästyin enemmän siihen kaupungin kattelemiseen ja sinne eksymiseen.

Brighton Pier iltavalaistuksessa, oli komija!

Löysinki muutaman aika mainion paikan, niistä myöhemmin. Brighton oli siitä suloinen että siellä oli semmoisia ihan pikkuruisia katuja vieri vieressä, ja siellä pysty vaan käveleen ja kääntymään ja löytämään taas jotain vielä siistimpää. Mulla ei ollu ekana päivänä juurikaan hajua missä olin, mutta se ei haitannu tietenkään tippaakaan, koska kaikkialla oli niin siistiä! Tuijottelin monttu auki vaan niitä hienonvärisiä taloja ja olin mielissään ko olin siellä. Kyllä kelepas, sen voin sanoa.

Kelloja oli monessa paikassa, helpotti elämää

Olin muka muina miehinä kuvvaamassa tuota miestä, jäin kiinni ja se ei pitäny minnää vaan piiloutu.

Perinteistä!

Kuningasperheen entinen kesäasunto, oli vissii nii rupu ni ei kelepaa ennää.

Oli hullun kiva päästä taas vähän käyttämään englantia, vaikka sitä suomalaisessa seurassa ei kovin paljo tuukaan puhuttua. Eka päivä meni hullun nopiasti, Miian tultua töistä käveleskeltiin, käytiin pubissa nauttimassa pubiruokaa (lämpimiä leipiä ja chipsejä), sitte mentiin toiseen pubiin jossa oli tiistain kunniaksi leffailtama (siitäkin lisää myöhemmin) ja sen jälkeen suunnattiin rantsua pitkin Asdaan. Mikä sen parempaa, ku käyä keskiyöllä ruokakaupassa?

Onnistuin olemaan ihan täydellisesti lomalla, sillä kokoajan olin ihan sekaisin siitä, mikä päivä oli ja miten kauan olin ollu jo reissussa. Tein kaiken aika tehokkaasti, sillä parin päivän jälkeen tuntu että olin ollu Brightonissa jo ainaki viikon!

Vaatekaupan ikkunat oli aivan täynnä vanhoja ompelukoneita

Brightonista löytyy ne siisteimmät graffitit

Olin tosiaan maanantai-illasta keskiviikkoiltaan Mipan kans kahestaan, ja ke illalla saapui Salla. Se ilta oli jotenki ihan sairaan kylmä, pakko kertoa että tuuli oli netin mukaan 42km/h ja meikäläisellä oli päällä kalsareiden virkaa toimittaneet legginssit, haaremihousut (hyvin otti muuten tuuleen!), toppi, lyhyt neuletakki, pitkä neuletakki, pitkä huppari ja kaulahuivi! Siis heinäkuussa!!!! Jossain vaiheessa tuli onneksi kuuma niin pysty ottaan hupparin ja toisen neuletakeista pois niin ei tarvinnu hulluna huolestua.

Meikä oli melekosen mielissään

Salla tuli siis keskiviikkona illalla, ja me suunnattiinki heti ensitöilksemme torstaina aamulla Lontooseen! (tästäkin lisää myöhemmin) Päivä meni makijasti ja teen siitä myöhemmin sitten ihan oman postauksen, onhan kaupunki sen ansainnut. Mipa osti meille netistä liput ja ne tais maksaa jonku yheksän puntaa per naama, siis menopaluu. Munsta on aika hauskaa että menopaluu Brighton-Lontoo maksaa melkein saman verran ko yks suunta Gatwick-Brighton vaikka matka on paljo lyhyempi. No, mitä mittää.

Torstaina käytiin Lontoon jälkeen kattomassa myös Stand uppia ja se oli aika jees vaikka tietty ei ihan kaikki vitsit auennu. Joitakin en ihan rehellisesti ymmärtäny ja toiset olis vaatinu paikkakuntien parempaa tuntemusta avautuakseen. Mutta kyllä kelepas ja palvelu oli aivan mainiota!

Olin mielissään myös pierillä

Perjantaipäivä meni aika pitkälti kaupungilla kiertäessä, Salla shoppaili ja mää yritin pitää sormeni erossa niistä kamppeista. Onnistuin muuten suhteellisen hyvin, sen voin puolustuksekseni sanoa.

Käytiin Mipan lounastauolla italialaisessa syömässä neljän punnan (!) pastaa ja jälkkäriksi cupcakesit jotka neki oli maukkaita. Sen jälkeen rikottiin Sallan kans muutamia liikennesääntöjä poliisimiesten nessujen edessä ja juostiin rannalle!

Humalaiset Brightonilaiset halusivat välttämättä poseerata

Brightonista sen verran, että se on englannin seksuaalivähemmistöjen pääkaupunki, ja se kaupunginosa missä Mipa asui, Kemp Town, oli Brightonin setalaisen tukikohta. Sateenkaarilippuja oli joka toisessa kioskissa, ja meininki oli muutenki tosi rento.

Pierillä kuvaillessani takaa kuulu yhtäkkiä "Hey love, take our picture!", ja koska siinä tilanteessa poseeraukset oli sitä luokkaa että kuvan ottamisesta ei voinut kieltäytyä, nappasin yhen ehkä reissun hienoimmista otoksista, se siis tuolla yllä.

Meri oli kaunis, vaikka tuuli todella paljon ja oli vielä pilvistäkin

Pierin päässä oli tivoli, jossa oli kaikki karuselleista lähtien!

Pierillä kiertelyn jälkeen meillä oli tarkoitus lähtä Mipan työkavereiden kanssa pubiin. Englannissa on kuulemma tapana, että perjantain kunniaksi työt loppuu puoli tuntia aikaisemmin ja sen jälkeen lähetään porukalla viettämään iltaa pubiin. Miia sano että porukan pubiaktiivisuus vaihtelee, joskus mukana on viis ja joskus kakskytviis, joten aateltiin että mukava ilta siis tulossa. Mipan tullessa töistä se kuitenki ilmotti että kukaan ei oo lähössä, joten päätettiin kuitenki mennä omine nokkinemme.

Ekassa pubissa kello ei ollu vielä niin paljon, niin juotiin afternoon tea

Käytiin parissa pubissa ja mentiin suht aikasin takas Mipan kämpille, koska meillä oli melekonen pakkaamisurakka vielä edessä. Oltiin siis otettu vaan käsimatkatavarat, ja Brigtonin (ja Lontoon) kaupoista mukaan oli sattunu kaikenlaista mukavaa, niin oli aika suuret pelot siitä, että laukut ei millään mahtuis kiinni.

Kaikesta paniikista huolimatta kaikki tavarat kuitenki mahtu mukaan ja vetoketjukin meni vielä kiinni, joten no worries! Ens kerralla otan vielä enemmän kamaa, ku kaikesta huolimatta kaikki tuntuu aina mahtuvan!

Lento meillä lähti lauantaina 12.50, mutta ennen sitä käytiin vielä aamuteellä Jamie Oliverin kahvilassa. Kieli palo, mutta ei haitannu!

Salla ja English breakfast tea

Voin muuten kertoa, että se hetki, kun astuttiin Helsinki-Vantaalta ulos, oli yks hulluimpia. Neljä päivää tuulessa ja kylmässä ja yhtäkkiä hullu kuuma ja kostea ilma, joka ei liiku mihinkään, tulee vastaan ja tuntuu siltä että kymmenen litraa hikeä alkaa valua aivan yhtenään. Täällä on kuuma, ja se kelepaa.

Ko. reissusta lisää on vielä luvassa! Ja me saahaan ehkä tässä ihan kohta netti, joten nää kirjastokäymisetkin vähän vähenee.