Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

archie gone lebanon

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Huijattu, mutta onnellinen.

Minä pönöttämäsä keskellä tietä
Että usko, mitä tapahtui! Menin ihan viattomasti työasioissa Ryanairin sivuille, ihan läpällä klikkasin katselemaan tarjouslentoja, vielä enemmän läpällä aloin kattoon, saako niitä oikeesti niin halvalla heitellen päivämääriä ja lentokenttiä. Sitten hetkeä myöhemmin tajusin just ostaneeni lennot. Ja tämä on se paras kohta, Lontooseen. En ehkä kestä ittiäni, olisko niitä muitakin kaupunkeja maailmassa ko Lontoo?! Ei vissiin meikälle. No, oonki käyny siellä tälle vuodelle VASTA KERRAN! Ja tästä päivästä oon muuten aika katkera ko en voi olla siellä seuraamassa häähumua, nyyh.

Mutta niin asiaan. En oo pitkään aikaan ostanu ryanairilta lentoja, ja oonki pääasiassa vaan menny rikkaitten lennoilla eli kaikilla muilla yhtiöillä. Vuosiin en oo myöskään nukkunu lentokentällä saati metsästäny halvimpia mahdollisia hostelleja. No, nyt se kaikki ihanuus on taas edessä ja voin tuntea itseni todelliseksi travellaajaksi. Paitsi että Ryggen kenttä on kuulemma tosi pieni ja turvallinen, joten ei tartte ees pelätä, mutta ajattelen olevani ainakin semitodellinen travellaaja.

Karim nukkumassa Hyde Parkissa
 Lennothan on siis varattu Karimin viimeiselle koulupäivälle (toivottavasti niitä tunteja ei oo) 3.6. jolloin aamukymmeneltä meijän kone lähtee Tampereelta. Lennetään Osloon, josta jatkolento Gatwickille. Sitte paluumatka tiistaina 7.6. Osloon, siellä yö Ryggessä ja aamutuimaan Tampereelle. Oulu-Tampere-Oulu-välit tulee luonnollisesti maksamaan mansikoita, mutta katotaan nyt miten tämä hoidetaan. Tarkoitus on siis tehä taas minibudjettireissu ennen kesän suurinta matkaa. (Ja tosiaanki ennen, tullaan keskiviikkona ja seuraavana maanantaina starttaa roadtrip!)

Mutta mutta, ystävämme Ryanair oli taas keksiny uusia keinoja saaha lisää rahaa köyhiltä reppumatkaajilta, ja tällä kertaa kyseessä oli todellisuudessa maksamisesta väärällä kortilla veloitettava lisämaksu, joka oli naamioitu lähtö- ja saapumismaksuksi. JA mikä hinta! 6 euroa per lärvi per maksu! En kestä. Lennot makso Tre-Oslo-välille 24 euroa ja rapiat päälle, siihen sitte kaveriksi vielä toiset 24 ihan tyhjänpäiväisiä maksuja. Melkein teki mieli jättää koko homma muille mutta koska olin jo haaveillu alkukesän Hyde Parkin päiväunista, en sitte kehannu millään.

Meikä putsaamassa Karimin kuolaa huivista nukkumisen jälkeen
 Eli tässä sitä sitten ollaan, putipuhtaaksi ryöstettynä, lisämaksut maksettuna ja lennot taskussa. Jotenkin huijattu olo, maksoinhan sentään noista menopaluulipuista kahelta hengeltä satasen. Viimeksi ko tehtiin Karimin kans sama keikka liput ei maksanu ko 16 euroa yhteensä. No, niin ne ajat muuttuu.

Harkitsin myös kovasti sen mastercard prepaidin hankkimista, kympin vuosimaksulla näköjään sais mutta en tiijä kehtaanko hankkia ihan vaan muutaman euron lentojen ostamista varten. Ehkä pitää laittaa harkintaan, sillä nytki olisin säästäny melkein 40 euroa. Onko kellään kokemuksia tästä? Tai Ryggestä?

Turistit pikkusen mielissään Piccadillyssä
Ja loppuun terkkuja vielä iskälle. Ei, mikään ei ole riittävästi.

Kuvituksena fiiliksiä meijän viime reissusta Lontooseen elokuulta 2009.

Tunnisteet:

torstai 28. huhtikuuta 2011

Ihana, ihana Nallikari

Aina silloin tällöin kun saan jonkun houkuteltua mun kanssa kävelylle Nallikariin, on ilon päivä. Nyt näitä on ollut kaksi melkein peräkkäin, maanantaina Tiina ja tänään Salla. Nallikari on yks Oulun parhaita paikkoja, ja varsinkin näin keväästä siellä on kiva käydä kun saa olla rauhassa - varsinkin aamutuimaan.

Reilun viiden kilsan kävelylenkki aamulla ainaki herättää, ja voin kertoa että nuita maisemia kelepaa ihailla. Ja nauratti nuo jäät, keskustassa sitä on semmosessa luulossa että eipä lunta saatika jäätä tästä kaupungista enää löydy, niinpä niin. Ehkä sitte vapun jälkeen.

Tunnisteet:

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Juttuvinkki!

Olin keskiviikkona viimeistelemässä työpäivääni kun puhelin alako piriseen. Vastattuani alako miesääni esittelemään itseään taloussanomien toimittajaksi ja soittelevansa sen vuoksi, että hän halusi haastatella meikäläistä lehteen. Olivat tekemässä juttua lomareissun suunnittelusta ja tarttivat asiantuntijaa. Ja soittivat meikäläiselle! Heh.

Lupauduin tietysti haastatteluun, koska asiantuntijahaastateltavia itsekin useaan kertaan etsineenä tiiän että on mukavaa, jos joku suostuu. Tehtävä oli keksiä neljä vinkkiä lapsiperheelle ja neljä pariskunnalle, mitä asioita kannattaa ottaa huomioon lomaa suunnitellessa. Toinen asiantuntijahaastateltava oli Matkaopas-lehden päätoimittaja Pirkko Puoskari, joten ihan asiantuntevassa seurassa sitä oltiin.

Juttu tuli ulos lauantaina, ja oli aika siistiä. Mukavaa, että nuoret tyypit otetaan vakavasti ja meitäkin voidaan pitää asiantuntijoina (ei sillä että tää toimittaja olis tienny meikän olevan niin nuori, ja naamakaan ei paljastanu kun kyseessä oli puhelinhaastattelu). Ja ei, mua ei haastateltu ainoastaan sen takia että pidän tätä blogia vaan mun työn kautta.

Käykäähän lukemassa juttu täältä!

Ja loppuun vielä kuva josta meikän asiantunteva ote näkyy vallan ylitsevuotavasti.


tiistai 19. huhtikuuta 2011

Viikonlopun meininkejä

Mustien reeneistä, opettajana vaan neljä mm-kultaa saanut Mäkinen. Bongatkaa myös meikä ja opun sonkut tulgi!

Viikonloppu sisälsi pääasiassa mahtavaa seuraa, valuvaa hikeä ja ponnistuksia. Kyseessä oli siis leiriviikonloppu, ja se hujahti nopeasti. Aivan äärimmäisyyksiin ja oman kunnon rajalle ei päästy, mutta muutamia uusia asioita tuli opittua ja se on aina tärkeintä. Ja mikä parasta, näiden Pasin ottamien kuvien avulla sain taas vähän käsitystä siitä, miltä mun tekniikka näyttää.

Nää nuoret harrastajat oli jotenki hellyyttäviä siihen asti, kun ne alko riehumaan.
Keltsujen matsireenit, kuvan selät kuuluvat meidän oppilaille.


Kumarrukset ennen reenejä! OSAYlaiset voi bongata mun lisäksi muitakin tuttuja!

Tässä kuvassa tekniikka ei ehkä niin kukoista, mutta onneksi meininki oli hyvä.
Koska omista potkubrassailuista ei oo kuvia, ni laitetaan sitten Karimin sivupotku.

Loppuun vielä kuva Mikosta, joka kertoo aika paljon meidän lajista. Vaikka ase olis kädessä, silti on hyvä meininki.
Semmoinen viikonloppu tällä kertaa. Pystykuvat on tarkoituksella valtavia, palautetta otetaan vastaan ja mahdollisesti myös huomioidaan, jos se miellyttää. Aurinko paistaa nyt sen verran että taidan painella työpäivän päätteeksi ulos! (Meikä rakastaa mun työtä, onko parempaa aikaa lopettaa työpäivä ko klo 11?)

Tunnisteet:

torstai 14. huhtikuuta 2011

Maailman parhaat suklaakeksit


Sain muutama viikko sitten käsiini ehkä maailmankaikkeuden herkullisimman leivoskirjan. Meikäläinen vanahana sokeripeukalona hypisteli kirjaa aivan mielissään viikkotolokulla, kun viimein viime viikolla löyty aikaa opparilta ja muilta tylsiltä velvollisuuksilta, ja tartuin vatkaimeen.

Hummingbird Bakery on Lontoossa sijaitseva leipomo, jonka valikoimaan kuuluu pääasiassa jenkkityylisiä herkkuja. Koska oon oppinu viime aikoina arvostamaan tummaa suklaata, päätin tehdä suklaacookieseja. Ja voin kertoa, että niistä tuli hyvä.

Hummingbirdin isot suklaacookiet

50g suolatonta voita (tein ite kermasta!)
450g hyvää tummaa suklaata (tätä ei voi koskaan olla liikaa)
2 luomukananmunaa
170g ruokosokeria
0,25tl vanilja-aromia
1,3dl vehnäjauhoja
0,5tl suolaa
0,5tl leivinjauhetta

Uunissa 170 astetta, 10-15 minuuttia
Muokkasin vähän reseptiä omakseni, mutta perusasiat oli nuo. Isot sulat suklaamöhkäleet taikinassa ja siellä täällä makua rikastava suola oli täydellinen kombinaatio. Ite käytin venhäjauhojen sijaan mantelijauhoja, mikä varmasti vielä paransi näiden herkkujen makua.


Jos suklaanhimo tai jenkkifiilistely iskee, minä suosittelen koko sydämestäni (ja kai nyt voisi sanoa myös että vatsastani) näitä keksejä.

Tunnisteet:

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Ajatuksia ympäristöystävällisestä matkailusta

Oon viime aikoina muuttanut elintapojani ympäristöystävällisemmiksi. Tammikuussa aloin ite tehdä mysliä Lauran innoittamana ja melkein joka ilta meidän keittiössä oli hapattumassa jogurtti. Helmikuussa siirryttiin pesupähkinöihin ja kevään mittaan on perusmuoviset shampoopullot vaihdettu saippuamallisiin shampoihin ja vartalo- ja kasvosaippuoihin. Ideana on säästää sekä pakkausmateriaalia että vettä, jota ei shampoopalassa ole toisin kuin shampoopullossa.

Näiden lisäksi ollaan alettu suosia luomua ja entistä enemmän lähiruokaa. Luomua erityisesti lihassa ja kananmunissa. Sähkö on ollut vihreää aina, samoin kuin roskakaappi täynnä eri astioita kierrätystä varten.

Yksi suurimpia huolenaiheita on meikäläisen kohdalla ollut tuo ainainen matkustaminen. Vaikka viime vuonna aiheutin edellisvuotta reilusti vähemmän hiilidioksidipäästöjä lentämällä, ei mun luvut oo silti lähelläkään keskiarvoa.

Oon aikaisemminkin esitelly ICAOn eli International Civil Aviation Organizationin sivuilla olevaa hiilidioksidipäästölaskinta, jonka avulla voi laskea, minkä verran yksittäisistä lennoista aiheutuu päästöjä matkustajaa kohden. Toissavuonna oma lukuni oli noin 3500 kiloa, viime vuonna 2200. Tähän mennessä tehdyistä ja varatuista tämän vuoden matkoista hiilidioksidipäästöjä on kertymässä saman verran kuin koko viime vuodelta, eli noin 2200 kiloa. Pahalta siis näyttää, taas.

Onkin aika miettiä, mitä mää voisin vielä tehdä? Oon erityisen ylpeä siitä, että jenkkireissun kohdalla maksettiin hieman normaalia enemmän, ja saatiin ilmastoystävällisempi ratkaisu suoran lennon muodossa. Välilaskullinen lento Helsingistä New Yorkiin olisi toki ollut edullisempi, mutta tultiin siihen tulokseen, että 18 tunnin säästö on tässä vaiheessa paikallaan. Ilmastoystävällisyys tosin kompensoituu sillä, että lennetään Oulusta Helsinkiin eikä mennä esimerkiksi junalla.

Hyvää on myös se, että ollaan reissun päällä niin pitkään kuin mahdollista. Tai siis kuukausi, ehkä sitä pidempäänkin olisi voinu olla, mutta ei näillä resursseilla. Kuukausi on kuitenkin aina parempi kuin viikko. Miinusta tietenkin yksityisautoilu ja coast to coast-lento, mutta onneksi meillä on auto täynnä porukkaa, niin ei sen vuoksi tarvitse potea huonoa omatuntoa. 

Mutta mitä oltaisi voitu tehdä toisin, eli miten road tripistä olisi saanut ympäristöystävällisemmän? No ensinnäkin liikkeelle olisi voinut lähteä siitä, että Oulusta Helsinkiin kulkisi junalla. Helsingistä olisi voinut ottaa laivan (kyllä, laivan!) Saksaan, puolentoista vuorokauden päästä Rostockissa olisi voinut hypätä junaan, vaikkapa Amsterdamiin. Muutaman tunnin kuluttua olisi taas satamassa, josta rahtilaivat lähtee puksuttamaan Atlantille.

En tiiä tarkalleen, miten kauan kestäisi, miten paljon maksaisi ja miten helposti laivamatkan esimerkiksi Amsterdamista saisi, mutta sen tiiän, että se on mahdollista. Amsterdamista New Yorkiin kulkisi laivalla noin viikon, ja sen jälkeen matkustaminen olisi taas huomattavasti helpompaa. Jenkeissä pääsisi kulkemaan junalla, San Franciscosta tultaisiin tietysti myös takaisin päin junalla. Silloin ehtisi myös nähdä vähän erilaisia maisemia, kun takaisin voisi mennä eri reittiä. Sitten taas Nykissä rahtilaivan kyytiin ja kohti Eurooppaa!

Kuulostaa melko yksinkertaiselta, mutta sitä se ei varmasti olis. Aikaa pitäisi varata reilusti enemmän, samoin rahaa. Rahtilaivoilla matkustaminen on kuulemma paljon kalliimpaa kuin lentäminen. Anna Bornesin mukaan vuorokausi laivalla maksaa noin 55-97 euroa, joten viikon kestävä matka yhteen suuntaan maksaisi saman verran kuin meno-paluulippu Suomesta!

Euroopan ja Ameriikan välisiin siirtymisiin pitäisi varata siis kaks viikkoa. Siihen, että Oulusta pääsisi Eurooppaan pitäisi varata kaksi päivää, ja sama aika palatessa. Jenkkeihin saakka kun saisi itsensä, junailu onnistuisi varmasti melko helposti, mutta jos kuukaudessa meinataan päästä yhen kerran maata pitkin rannikolta toiselle, pitäisi tässä tilanteessa varata aikaa tuplasti.

Eli siis noin kaksi ja puoli kuukautta, noin kolminkertainen summa matkoihin varattuna ja voisin sanoa tehneeni ympäristöystävällisen matkan jenkkilään. Ei sillä etteikö tuo kiehtoisi, nyt vaan ei kykene, mutta ehkä vielä joku päivä.

Ajatuksella leikkiminen sai munt kuitenkin miettimään, miten voisin tehdä matkustamisesta enemmän ekotehokasta. Puolaan pääsi helposti laivalla, miksei kauemmaskin. Ja ehkä sen reilin voisi aloittaa Haaparannalta.

Kuva weheartit

Tunnisteet:

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Graffitisunnuntai ja suunnittelua


Heräsin eilen aamulla joskus yheksän maissa auringon paistaessa niin kirkkaasti, etten vaan saanut enää unta. Siitä sainkin inspiksen lähtä aamukävelylle, ja sain Kariminkin mukaan kun lupasin, että kotona ollaan ennen formuloita. Niinpä suunnattiin Hollihaan koirapuiston viereen tsekkaileen graffiteja! (Toim. huom: Just pari päivää sitten katoin kuvia puolentoista vuoden takaiselta nykin reissulta ja Graffiti Hall of Famelta, melkein yhtä siistejä!)

Nyt edessä olisi vihoviimeisten kouluhommien lisäksi tiukkaa road tripin suunnittelua. Ajateltiin edetä kaupunki kerrallaan siinä järjestyksessä, kun kaupungit vallataan. Muutama viikko ollaan jo nykin juttuja kateltu, ens viikolla siirrytään Miamiin. Tarkoitus olis tehdä jonkinmoiset päiväohjelmat tai ainakin tsekkailla riittävästi siistejä paikkoja, ettei paikan päällä tarvi sitten ihmetellä, että mitä täällä kantsiikaan nähä. Saati sitten jälkeenpäin kirota, että missattiin siistejä paikkoja sen takia ettei tajuttu ottaa niistä etukäteen selvää.

Miten te valamistaudutte reissuun, teettekö päiväsuunnitelmia vai meettekö vaan sinne minne nokka osottaa?

Tunnisteet:

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Miss Do Good


Meikä on tännää herkutellu meleko hyvällä omallatunnolla! Ei sillä, että esim karsan syöminen ihan hirveitä tunnontuskia tuottais, mutta se että voi olla varma että kun luonto kiittää tuo se aina kivan mielen - varsinki jos tuhoaa maapalloa lentämällä yhtä paljon ko minä.

Tänään oon nauttinu narsisseista ja vedelly viimeisiä Beirutin tuliaispähkinöitä. Sen lisäksi kaivoin New Yorkin Whole Foodsista aikoinaan ostetut jääteepullot (liian siistejä roskiin!) esille ja laitoin sinne maitoa. Siksi, että harrastettiin maakuntamatkailua ja haettiin Haukiputaalla sijaitsevalta Oravan luomutilalta viisi litraa luomuraakamaitoa.

Sen lisäksi ostin ihanaa luomujogurttia ja nautiskelin sitä hedelmien ja siementen kans. Käytin sitä myös hapatteena ja laitoin luomujogurtin ja luomuraakamaidon hapattumaan yöksi. Aamulla pitäis olla superluomujogurttia, ja mikä parasta, aivan ite tehtyä!

Tämä on yksi tapa pyytää anteeksi maapallolta tuota ainaista reissaamista.


Ihana luomujogurtti

1l luomuraakamaitoa
1dl luomujogurttia

Lämmitä maito kattilassa 30 asteiseksi. Laita jogurtti astian pohjalle ja kaada maito sen päälle. Sekoita hyvin. Laita kansi päälle ja laita astia lämpimään paikkaan noin 10-12 tunniksi. Älä koske jogurttiin tänä aikana. Laita jogurtti jääkaappiin muutamaksi tunniksi ja nauti ihanasta itse tehdystä luomujogurtista. Mausta tarpeen mukaan esimerkiksi mansikoilla tai puolukoilla. 

Tunnisteet: ,

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Gdansk kuvin

Kävin tosiaan alkuviikosta Gdanskissa pyörähtämässä, kyseessä oli neljän päivän työmatka, joka meni ihan kivasti. Reissu tuli tosiaan parin viikon varoitusajalla, joten ehdin ihan mainiosti valmistautua. Tässä vähän fiiliksiä Gdanskista, missä oli yllättävän kylymä!

Hengailin aika paljon vanhassa kaupungissa, koska se oli niin kaunis!
Tässä vähän sitä rönttöisempää puolta
Too much love, näitä sais tulla Ouluunki lissää!
Paikallinen jätskikiska oli vielä kiinni
Meikä rakastu puolalaisiin oviin! Miks meijän ovi ei oo tommonen?
Vanhan kaupungin toinen puoli, ei niin värikästä
VÄRIÄ
Koko reissu meni tosiaa aikamoisella tahdilla, sillä ohjelmaa oli riittävästi ja kun joka välissä piti olla jossain syömässä, ei kauhea näläkäkkään ehtiny iskeä reissun aikana. Gdansk oli mun mielestä ihan kiva paikka, en välttis ensimmäisenä sinne lähtis mutta ihan kiva siellä oli käydä.

Lensin sinne tosiaan Fincomm Airlinesin ensilennolla joka lennettiin siis maanantaiaamuna. Paluu oli vähän pidemmällä kaavalla, sillä tulin laivalla! Finnlinesillä matka kesti 22 tuntia, ja se meni yllättävän kivuttomasti buffettien, leffojen ja kasaantuneiden töiden avulla. Ja merimaisemia tuijotellessa! Mun hytissä oli mahtavan iso ikkuna, jonka edessä vietin aikamoisen tovin.

Meikä ihan vähän mielissään
Semmoinen oli siis Gdansk! Nyt niiden tekemättömien töiden pariin, huomenna mulla on opinnäytetutkielman loppuseminaari, joten viimeisiä viedään!

Tunnisteet: