Ajatuksia ympäristöystävällisestä matkailusta

Oon viime aikoina muuttanut elintapojani ympäristöystävällisemmiksi. Tammikuussa aloin ite tehdä mysliä Lauran innoittamana ja melkein joka ilta meidän keittiössä oli hapattumassa jogurtti. Helmikuussa siirryttiin pesupähkinöihin ja kevään mittaan on perusmuoviset shampoopullot vaihdettu saippuamallisiin shampoihin ja vartalo- ja kasvosaippuoihin. Ideana on säästää sekä pakkausmateriaalia että vettä, jota ei shampoopalassa ole toisin kuin shampoopullossa.

Näiden lisäksi ollaan alettu suosia luomua ja entistä enemmän lähiruokaa. Luomua erityisesti lihassa ja kananmunissa. Sähkö on ollut vihreää aina, samoin kuin roskakaappi täynnä eri astioita kierrätystä varten.

Yksi suurimpia huolenaiheita on meikäläisen kohdalla ollut tuo ainainen matkustaminen. Vaikka viime vuonna aiheutin edellisvuotta reilusti vähemmän hiilidioksidipäästöjä lentämällä, ei mun luvut oo silti lähelläkään keskiarvoa.

Oon aikaisemminkin esitelly ICAOn eli International Civil Aviation Organizationin sivuilla olevaa hiilidioksidipäästölaskinta, jonka avulla voi laskea, minkä verran yksittäisistä lennoista aiheutuu päästöjä matkustajaa kohden. Toissavuonna oma lukuni oli noin 3500 kiloa, viime vuonna 2200. Tähän mennessä tehdyistä ja varatuista tämän vuoden matkoista hiilidioksidipäästöjä on kertymässä saman verran kuin koko viime vuodelta, eli noin 2200 kiloa. Pahalta siis näyttää, taas.

Onkin aika miettiä, mitä mää voisin vielä tehdä? Oon erityisen ylpeä siitä, että jenkkireissun kohdalla maksettiin hieman normaalia enemmän, ja saatiin ilmastoystävällisempi ratkaisu suoran lennon muodossa. Välilaskullinen lento Helsingistä New Yorkiin olisi toki ollut edullisempi, mutta tultiin siihen tulokseen, että 18 tunnin säästö on tässä vaiheessa paikallaan. Ilmastoystävällisyys tosin kompensoituu sillä, että lennetään Oulusta Helsinkiin eikä mennä esimerkiksi junalla.

Hyvää on myös se, että ollaan reissun päällä niin pitkään kuin mahdollista. Tai siis kuukausi, ehkä sitä pidempäänkin olisi voinu olla, mutta ei näillä resursseilla. Kuukausi on kuitenkin aina parempi kuin viikko. Miinusta tietenkin yksityisautoilu ja coast to coast-lento, mutta onneksi meillä on auto täynnä porukkaa, niin ei sen vuoksi tarvitse potea huonoa omatuntoa. 

Mutta mitä oltaisi voitu tehdä toisin, eli miten road tripistä olisi saanut ympäristöystävällisemmän? No ensinnäkin liikkeelle olisi voinut lähteä siitä, että Oulusta Helsinkiin kulkisi junalla. Helsingistä olisi voinut ottaa laivan (kyllä, laivan!) Saksaan, puolentoista vuorokauden päästä Rostockissa olisi voinut hypätä junaan, vaikkapa Amsterdamiin. Muutaman tunnin kuluttua olisi taas satamassa, josta rahtilaivat lähtee puksuttamaan Atlantille.

En tiiä tarkalleen, miten kauan kestäisi, miten paljon maksaisi ja miten helposti laivamatkan esimerkiksi Amsterdamista saisi, mutta sen tiiän, että se on mahdollista. Amsterdamista New Yorkiin kulkisi laivalla noin viikon, ja sen jälkeen matkustaminen olisi taas huomattavasti helpompaa. Jenkeissä pääsisi kulkemaan junalla, San Franciscosta tultaisiin tietysti myös takaisin päin junalla. Silloin ehtisi myös nähdä vähän erilaisia maisemia, kun takaisin voisi mennä eri reittiä. Sitten taas Nykissä rahtilaivan kyytiin ja kohti Eurooppaa!

Kuulostaa melko yksinkertaiselta, mutta sitä se ei varmasti olis. Aikaa pitäisi varata reilusti enemmän, samoin rahaa. Rahtilaivoilla matkustaminen on kuulemma paljon kalliimpaa kuin lentäminen. Anna Bornesin mukaan vuorokausi laivalla maksaa noin 55-97 euroa, joten viikon kestävä matka yhteen suuntaan maksaisi saman verran kuin meno-paluulippu Suomesta!

Euroopan ja Ameriikan välisiin siirtymisiin pitäisi varata siis kaks viikkoa. Siihen, että Oulusta pääsisi Eurooppaan pitäisi varata kaksi päivää, ja sama aika palatessa. Jenkkeihin saakka kun saisi itsensä, junailu onnistuisi varmasti melko helposti, mutta jos kuukaudessa meinataan päästä yhen kerran maata pitkin rannikolta toiselle, pitäisi tässä tilanteessa varata aikaa tuplasti.

Eli siis noin kaksi ja puoli kuukautta, noin kolminkertainen summa matkoihin varattuna ja voisin sanoa tehneeni ympäristöystävällisen matkan jenkkilään. Ei sillä etteikö tuo kiehtoisi, nyt vaan ei kykene, mutta ehkä vielä joku päivä.

Ajatuksella leikkiminen sai munt kuitenkin miettimään, miten voisin tehdä matkustamisesta enemmän ekotehokasta. Puolaan pääsi helposti laivalla, miksei kauemmaskin. Ja ehkä sen reilin voisi aloittaa Haaparannalta.

Kuva weheartit