Uu London baby!

Viime kerralla sivusinkin vähän sitä, miten mulla on jonkinlainen pakkomielle Lontoota kohtaan. Vaikka maailma olis pullollaan muita kaupunkeja, meikän suunta on melkein aina sama: Lontoo (jos jollekin jäi vielä epäselväksi). Oon aikasemminki hehkuttanu tätä mun valtavaa rakkautta kyseistä kaupunkia kohtaan, joten miksi se jäisi siihen.

Laskin montako kertaa oon käyny Lontoossa eikä luku sitten loppujen lopuksi ollu läheskään niin iso ko aattelin. Oon vissiin käyny siellä niin monesti mielikuvitusmatkalla että oikiasti aattelin käyneeni siellä. Todellisuudessa saldo on tällä hetkellä kuusi, ja tosiaan kuukauden päästä tulee seitsemäs kerta.

Kaivelin vähän valokuva-albumeita joista löytyi muistoja 15-vuotiaan Inkan ensivisiitistä Lontooseen. Olin ysin jälkeen kesällä kielikurssilla Bournemouthissa ja matkaan sisältyi kaksi päiväreissua Lontooseen. Ekasta reissusta en muista yhtään mitään, tokasta enemmänki. Ja sillon käytiin Päivin (alemmassa kuvassa) kanssa hengailemassa Buckinghamin palatsin eessä ja muistan vaan sen että se oli maailman siistein hetki. Onneksi olin paikalla tyylikkäänä vatsa paljaana, mutta sille ei maha mittään. Päivin kans ollaan suunniteltu miljoona kertaa yhteistä matkaa Lontooseen, mutta se on kuitenki vielä tekemättä.

Kesän 2003 jälkeen Lontoo jäi haaveisiin useaksi vuodeksi, tuli kaikkea lukiota ja muuta ettei ollut rahaa eikä ymmärrystä lähteä maailmalle. Vaihdon jälkeen sain kuitenki itteni muistamaan tämän mun syvän rakkauden ja Ryanairin halvoilla lipuilla (jotka oli sillon vielä oikeesti halpoja) lähettiin Karimin kans kohti Lontoota ja sen halvimpia rönöhostelleja. Reissu oli ihan mahtava! Kohokohta oli ehottomasti puistopiknikit ja puistopäikkärit mahtavassa miljöössä.

Kolmannen kerran kävin Lontoossa Sallan kanssa, viime heinäkuussa. Salla on Päivin lisäksi toinen, jonka kans oon haaveillu ja puhunu Lontoosta siitä saakka ku ollaan tunnettu. Hengailu Lontoossa sen kanssa oli siis yks siisteimpiä juttuja mitä ollaan yhessä tehty, ja saattaapi olla että eksytään vielä joku toinenkin kerta yhessä tuonne meidän rakkauskaupunkiin. :)

Viime kesänä kävin myös toisen kerran Lontoossa, kun suunnattiin sinne isän ja Topin kanssa. Hengailtiin viikko siellä käyden samalla parissa muussa kaupungissa, ja oli kyllä ihan siistiä vaihtelua perhelomiin, jotka on yleensä toteutettu tiukasti kotimaassa.

Alkuvuodesta käytiin Marjon (kuvassa) ja Mipan kanssa pyörähtämässä Lontoossa. Saatiin aurinkoa mikä tuntu ihan uskomattomalta Suomen pitkän ja pimeän talven jälkeen. Fiilisteltiin lähinnä perusjuttuja kuten Beniä ja Tower Bridgeä, ja vaikka turistikohteet saattaa muissa kaupungeissa olla ihan tyhymiä, Lontoossa ne on mahtavia. Esimerkiksi Beniä kauniimpaa kelloa ei yksinkertaisesti ole.

Huhhuh, nyt alkaa menojalkaa taas vipattaan. Onneksi enää kuukausi ja sitten matkaan, eli tässä voi alkaa tsekkailla jo ainakin hostellia. Kohta taas nähdään!