Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

archie gone lebanon

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Kaahailua aivan upeissa maisemissa


Rossailu on menny ihan mukavasti, mutta nyt täytyy hieman avautua. Kaikki ei nimittäin menny aivan nappiin tuon auton kanssa. Pari päivää sitten Big L alkoi ilmoittaa, että öljyt pitäisi vaihtaa. Pojat alkoi huolestua asiasta ja päätettiin sitten soittaa Hertzin puhelinpalveluun ja kysyä, miten toimia. Jani rimpautteli aikansa ja viimein pääsi läpi, ja puhelimessa oli tietenki semmonen elämäänsä kyllästynyt röyhkeä äijä, joka ei tienny millaista hyvä asiakaspalvelu on. Saatiin kuitenkin viesti, että auto pitää vaihtaa uuteen.

Herra Hyvä asiakaspalvelija antoi suurpiirteiset neuvot että parin mailin päässä etelään on Hertzin toimipiste mistä meidän tulee noutaa uusi auto. Tarkkaa osoitetta ei saatu, vaan se mutisi jotain mikä käsitettiin tien nimeksi. Lähettiin sitte etsimään paikkaa ja puolen tunnin epätoivoisen etsinnän jälkeen todettiin että ei noillä sen jätkän neuvoilla pääse minnekään. Yritettiin soittaa takaisin, mutta vartin jälkeen ei päästy läpi.  Onneksi oli navigaattori, joka ilmoitti että kuuden mailin päässä on lentokenttä, ehkä siellä olis säkällä myös Hertzin toimipiste.





No olihan siellä ja vielä oikein mukava poikakin, joka alkoi heti hoitaa asiaa. Meidän olis pitäny saada puhelimessa joku emergency code, jota luonnollisestikaan ei ollut herunu. Sen vuoksi tän pojan piti alkaa soitella siihen samaan puhelinpalveluun minne me rimpauteltiin, ja luonnollisesti myös seki laitettiin jonoon. Siinä välissä se ilmoitti että jos tankki ei oo täynnä me joudutaan maksamaan aika paljon siitä, että ne laittaa sinne bensaa. Eli siis käytännössä jos vuokraa Hertziltä auton ja se hajoaa ja tankki ei oo täynnä, joutuu
maksamaan mansikoita bensiinistä.

Mutta mepä oltiin viekkaita ja otettiin avaimet takaisin ja mentiin tankkaamaan. Kaverit oli siinä vaiheessa tyhjentäny Big L:n kaikesta tavaroista, ja Juho jäi tienposkeen vartioimaan meidän kamoja siksi aikaa kun Karimin kans paineltiin tankkaamaan. Seki oli oma episodinsa ja kun viimein päästiin takaisin lentokentälle saatiin kuulla, että siinä kohteessa ei  ollutkaan riittävän isoa autoa!!!!! Eli kaikki kamat takas autoon ja tää kaks tuntia mitä tähän säätämiseen oli menny oli aivan täydellista ajanhukkaa.



Saatiin ohjeeksi mennä seuraavana päivänä eri toimistoon, missä piti olla meille auto valmiina ja kaikki paperityöt tehtynä. Sinnehän me paineltiin ja käytiin taas täyttämässä tankki ihan vain kuullaksemme, että ei meidän mitään autoa pidä vaihtaa, että nuo valot on aivan turhia ja samoilla öljyillä päästään aina San Franciscoon saakka!

Eli siis tuntikausien ajelu ja ressaaminen ja tankkaaminen ja kaikki muu oli aivan turhaa! Yritettiin saada jotain kompensaatioita mutta eipä noista toimistoista oo mihinkään, kirjoiteltiinkin eilen sitten porukalla Hertzille vähän valittelukirjettä, toivottavasti siitä on jotain hyötyä. Eli siis jos jollekin jäi vielä epäselväksi niin minä en kokemusteni perusteella suosittele Hertziä yhtään kenellekään!

Onnen päivä ei kuitenkaan päättynyt vielä tähän, sillä meikäläinen lähti melkoisen raivoisissa fiiliksissä ajeleen autovuokraamon pihalta. Rossailin aika täysillä ja koska kukaan ei ollut aikaisemminkaan tuntunut välittävän nopeusrajoituksista eikä meikää kiinnostanu saada keskareita tai tööttäyksiä enää osakseni sen takia että ajan rajoitusten mukaan painoin kaasua aika reilusti.


Tässä vaiheessa sanottakoon että mää en ikinä aja ylinopeutta Suomessa, en etes Yli-Iin ja Kiimingin välillä. Big L on kuitenkin aika iso auto ja syö nopeutta melekoisesti, ja yhtäkkiä huomasin ajavani kaheksankympin alueella satasta. Ja nyt puhutaan siis maileista eli ajoin 120 alueella 160 km/h. Aattelin et 90mph olis hyvä vauhti ja koitin pitää sen siinä, sillä niin tuntu tekevän aika moni muukin. Välillä kuitenki kaasu lipsahti ja  yhtäkkiä kävi niin jännästi että takana oli poliisiauto punaiset vilkut päällä!!! Miten jännää!

Heitin vasemmalta kaistalta rekkojen väliin oikealle kaistalle ja siitä sitten pientareelle. Teksasin poliisia edustava officer oli kuitenkin tosi mukava, ja kyseli vaan että mihin ollaan menossa ja muuta. Sain aika reilut 300 dollarin sakot joten reissukassa kevenee tän kaahailun ansiosta hieman, mutta omaa tyhmyyttä. Tämän kyseenalaisen kokemuksen jälkeen aattelin ajaa nätisti koko loppureissun ja ottaa ne keskarit vastaan. En siis tosiaankaan oo ylypiä siitä että kaahasin ko hullu tuolla tiellä ja osoitin melkoista idiotismia tuolla hommalla.

Tää sakon maksamisprosessi on melko mielenkiintoinen, sillä eka pitää soittaa Teksasin poliisiasemalle ja varmistaa että mua on sakotettu oikea summa ja sitten POSTITTAA money order niille. Ei mitään verkkopankkimeininkejä tai muuta, sehän olis liian heleppoa.

Tämmöstä tällä kertaa, iskälle terveisiä!

PS. Kuvissa esiintyy maisemia Texasista, aivan upeaa sanon minä!





Translation: We have had some troubles with our car Big L 'cos the oils need to be changed. We called to Hertz to ask what to do and they told us to get the car changed. That adviced costed us hours and a tank of gas 'cos we drove from place to place trying  to find a Hertz location where they would have a big enough car. Finally they told us to ignore the oil thing and just continue our trip.

Me being kinda furious at the moment we got the news, continued driving and the speed was way too high and I got a speeding ticket in Texas. I drove 100 mph in 80 mph area, greetings from a fool. 

PS. Look at the pictures, Texas is so beautiful!

Tunnisteet: ,

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Aamupäivä Austinissa


Pari päivää sitten saavuttiin viimein Teksasiin! Ennakkoluulot oli luonnollisesti valtavat, ja oltiin aivan saletteja että tästä osavaltiosta ei Jannelle sapuskaa löydy. Karmeat ennakkoluulot mielissämme päätettiin suosiolla skipata Houston ja Dallas ja vierailla siinä kaupungissa, mikä oli antanut itsestään liberaaleimman vaikutelman eli Austinissa. Vierailu jäi kuitenkin meleko lyhyeksi, sillä illaksi piti ehtiä 400 kilometrin päähän Big Springiin, joten Austinissa ehdittiin lähinnä pyörähtää.

Aamun kunniaksi meikäläinen hyppäsi rattiin ja kaahasi sen pari mailia mitä motellilta kaupungin keskustaan oli. Ja koska oli sunnuntai, kaikki paikat oli vielä iloisesti kiinni joten oltiin vähän pihalla minne mennä. Jossain vaiheessa bongattiin kapitoli ja päätettiin käydä vierailulla siellä. Ensimmäinen iloinen yllätys jonka Teksas tarjosi oli ilmaiset parkkihallit Austinin keskustassa, mistä päästiin kätevästi tsekkailemaan kapitolia.





Hetken kapitolin pihalla fiilisteltyämme päätettiin painella shoppailemaan, sillä vaatevarastot alkoivat uhkaavasti vähentyä eikä pesumahdollisuuksiakaan ollu näkyvissä. Otettiinki suunnaksi kuuden mailin päässä Austinin keskustasta sijaisteva ostoskeskus, mistä pojille ei stten löytynytkään mitään. Reilun tunnin ne jakso meikäläistä odottaa, sitten kävi käsky palata takaisin autolle.

Mallin jälkeen piti saada jotain murua rinnan alle, ja koska meillä on aivan mahtava navigaattori, kertoi se myös lähimmän burritolan sijainnin. Freebirds World Burrito-niminen paikka sijaitsi aika lähellä shoppailumestaa, ja sinne kävi tiemme. Sattu aikamoinen munkki, sillä paikka tarjosi ehdottomasti parhaat ravintolaburritot.



Karim tilas talon suurimman burriton, ja kuten kuvasta huomaatte sapuskalla oli kokoa. Meikä oli ottavinaan numeroa pienemmän mutta sain kuitenkin kaksi numeroa pienemmän, ja kehtasin vielä märistä että on liian pieni. Voin kertoa että olisin ollut aivan tyytyväinen, vaikka syötävää olisi ollut tuotakin vähemmän. Paikka oli kuitenki aivan loistava, sillä burritoiden täytteet sai päättää itse joten mitään ikäviä ylläreitä ei tullu muille paitsi Juholle, joka yritti tehdä tuttavuutta papujen kanssa. Voinette varmaan arvata myös sen, että Karim ei tuona päivänä mitään muuta sitten napaansa vedellytkään.

Vatsat täysinä lähettiin sitten suuntaamaan taas kohti Big Springiä. Muutaman mutkan kautta saavuttiin maailman kauneimmalle auringonlaskulle, kun oltiin noin tunnin päässä määränpäästä. Otettiin radiokanavaksi LOVE ja kuunneltiin kaiken maailman hömppää, mutta tuon auringonlaskun kanssa ei vaan käynyt mikään muu. Viimeistään tuossa vaiheessa tajuttiin, miten siisti paikka Teksas oikeastaan on.



Translation: We spent half a day in Austin, TX. It was sunday so nearly everything was closed so early in the morning, so we checked the capitol and went shopping. After that we had to eat and found the best burrito place ever, Freebirds World Burrito with HUGE (check the pic) monster burritos. Believe or not, Karim ate it all while I destroyed the smaller one. In the evening, an hour before arriving in Big Spring we saw the most beautiful sunset ever.

Tunnisteet: ,

Motellihengailua keskellä ameriikkaa

Nöreämistä Tallahasseen Super8 king size bedillä
Tällä reissulla motellit on tulleet melekoisen tutuiksi. Ennen lähtöä koitettiin valita semmoisia hyviä ja suht edullisia motelleja joissa yövytään, ja päädyttiin varaamaan majoitukset kahdesta eri ketjusta, Super8 ja Motel6. Ihan ensimmäinen motelliyö vietettiin Motel6:ssa, ja se oli kyllä meleko kauhia. Jätkien huoneessa haisi röde eikä sitä muutenkaan ollu siivottu, ja luonnollisesti paikka oli aivan täynnä joten ne ei saanu uutta huonetta. Siellä ne sitten kytystelivät yön.

Noista motelliketjuista halvempi, Super8 on toistaiseksi osoittautunut melekoisen paremmaksi valinnaksi. Hintaan sisältyy aamiainen ja netti, kun taas motel6 ei tarjoa aamiaista ollenkaan ja nettiki maksaa kolme dollaria. Lisäksi varausvaiheessa ilmoitettuun hintaan ei ollu Motel6 kohalla lisätty veroja lainkaan, kun taas Super8 lisää verot. On paljon kivempaa kun ei tartte alkaa miettiä, paljoko ne verot nyt olikaan ja minkä verran loppusummaksi tulee.

Suurimmassa osassa noista meidän motelleja on ollut myös uima-allas, mutta meikä ei oo ehtiny ko kerran piipahtaa ja silloinki piti lähtä heti pois ku alko ukkostaa eikä motellin henkilökunta pitäny minnään meijän polskimisia.

Nyt piti vähän fiilistellä tätä motellielämää, kun toiseksi viimeinen motelliyö on menossa ja pyykit pauhaa kolikkokoneessa. Suosittelen siis noita Super8 motelleja, ne on ollu ihan mahtavia!

Tunnisteet: ,

Juhannusjazzit


Kun Suomessa riehuttiin juhannuksen kunniaksi, mekin päätettiin tehdä jotain erikoista ja mentiin keikalle! Koska sijainti oli New Orleans, suunnattiin luonnollisesti kuuntelemaan jazzia. Olin jostain kaivanut tietooni Preservation Hall-nimisen paikan, minne suunnattiin. Juho ja Jani päätti jättää kulttuuririennot omaan arvoonsa ja painuivat ryyppäämään Bourbon streetille, joten jazzista oli nauttimassa meikän lisäksi Karim, Janne ja Ismo.

Paikka oli sanalla sanoen aivan mahtava!! Käytännössä siellä ei ollut muuta kuin eteiskäytävä ja pienehkö huone, jossa intiimi keikka järjestettiin. Istumapaikkoja ei ollu kovin monelle, ja kaks etummaista riviä istuivat lattialla tyynyjen päällä. Huoneen takaosa oli aivan täynnä porukkaa, ja keikan alkaessa kaheksalta jono oli varmasti aivan sairaan pitkä, me oltiin onneksi puolta tuntia ennen keikkaa jonossa, joten päästiin melkein istumaanki!

Settejä vedettiin kolme, ja ekan jälkeen saatiin istumapaikat. Onneksi ei iskeny jano tai vessahätä, sillä vessaa tai baaria paikassa ei ollu, vaan siellä keskityttiin vaan olennaiseen eli jazziin. Katottiin kaks settiä, sillä huone oli aivan sairaan kuuma! Kun lähettiin pois toisen setin jälkeen jono oli edelleen niin pitkä, ettei nähty sen päätä. Vissiin muutki kuullu, että siellä oli siistejä keikkoja... Liput makso 12 dollaria ja oli joka ikisen sentin arvoiset, meikä nimittäin tykkäs aivan täysillä!





Keikan jälkeen lähettiin metsästämään poikia, mikä oli sinänsä mahdoton tehtävä. Bourbon streetillä oli nimittäin viikonloppuiltana jokunen muukin tullu hengailemaan, mutta meleko yllättävästi kaverit käveli mardi gras-killuttimet kaulassa vastaan. Niiden ettiminen osoittautui kuitenki turhaksi tehtäväksi, sillä niillä oli niin kova meno päällä, että ne päätti jäädä vielä pilettään.



Ja kuten kuvista huomaa, jazz jätti minut ja Ismot aika sanattomiksi, Karimilla taas oli asiasta aivan oma mielipiteensä.

Translation: We celebrated midsummer in New Orleans' style: visiting a jazz gig. Preservation Hall was an extraordinary place with no toilets or a bar, just a place where people could enjoy music.

Tunnisteet: ,

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Ihana New Orleans


New Orleans on nyt takanapäin ja olipahan siinä kaupunki! Vaikka valtavasti tuhoja tehneestä hurrikaanista ei oo kovin kauaa aikaa, tuntu siellä menevän jo ihan hyvin. Tai ainaki joillain alueilla. Meidän hostelli, AAE Bourbon house hostel sijaitsi tietenki sillä kaupungin mielenkiintoisimmalla alueella, eikä hostellivieraita lukuunottamatta alueella nähnyt ollenkaan valkoihoisia. Kontrasti oli myös jännä, sillä kun käveltiin hostellin naapurissa sijaitsevaan Walmartiin, oikealla puolella tietä oli siistejä, hyväkuntoisia taloja ja vasemmalla puolella aivan kauheita rötisköjä, joita ei oltu taidettu kunnostaa hurrikaanin jälkeen.

Kaupunki oli muutenkin todella mielenkiintoinen, varsinki sen miamin pintaliitomeiningin jälkeen. Palvelu oli hyvää kaikkialla paitsi ratikkaliikenteessä, mitä en todellakaan suosittele kenellekään. Ooteltiin keskellä viikkoa keskellä päivää ratikkaa puoli tuntia, ja ei päästy sisään kun se viimein tuli sillä se oli niin täynnä. Meni sitten kävelyhommiksi.


Tää oli myös eka kerta, kun jouduttiin kävelemään rankkasateessa. Oltiin ekana iltana Bourbon streetillä ja sillä hetkellä ko päätettiin lähteä takas hostellille alkoi sataa. Rysähteli aivan kunnolla ja käveltiin varmaan joku 45 minuuttia hostellille, Karimin sateenvarjosta irtos varjo ja meikän sadetakki päästi kaiken läpi. Mutta päästiin kuitenkin hostellille, siellä kuumaan suihkuun ja mukavasti nukkumaan joten ei haitannu. Mää nukuin tyttöjen dormissa ja oli ihan mukavaa vaihtelua tähän miesvoittoiseen matkustamiseen.




New Orleansin keskusta oli jotenki tosi jännä. Siellä oli tosi hienoja ja vanhoja taloja, jazz raikas kadulla ja meni mihin tahansa kahvilaan tai baariin, oli siellä livemusiikkia. Kadut oli muutenki tosi kauniita ja niitä reunusti vaaleanpunaisin kukin koristellut puut. Meikä tykkäs. Aika jännää oli myös se, kun käveltiin jossain keskustan huudeilla nähtiin yhtäkkiä Samuli, joka oli mun kans lukiossa ja journalismin pääsykokeissa ja Karimin kanssa englantia ja markkinointia opiskelemassa. Jäätiin ihmettelemään tätä sattumaa ja kohta paljastuki että Samulin matkaseura koostui melkein kokonaan Karimin vanhoista yläastekavereista! :D Että tämmöstä New Orleansissa.

Meitä muuten varoiteltiin etukäteen tosi paljon noista etelävaltioista, että siellä kannattaa olla varuillaan ja ajaa vaan läpi ja toivoa, ettei auto lasahda. Alabaman läpi ajettiin tosi nopiaa, Mississippissä käytiin kaupassa ja Louisianassa hengailtiin pidempiki tovi. Eikä missään ollut mitään ongelmia. 



 Kaupungin pääkadusta, Bourbon streetistä sen verran että se oli oikea irstauksien pesä. Paljaita tissejä oli siellä täällä porukka oli melekosen päissään, oli kello mitä tahansa. Vaikka USA on muuten tosi tiukka alkoholin nauttimisen suhteen, New Orleansissa sitä saa juoda kadulla, ja siitä otettiin kaikki irti. Kaupungissa oli myös aikamoinen Mardi Gras-meininki kokoajan, ja kaikilla killutti kaulasa kirkkaanvärisiä helmiä. Niitä oli myös ripusteltu ihmeellisiin paikkoihin, kuten puihin, sähköjohtojen päälle tai vaikka aitaan.




Käytiin myös kuuntelemassa jazzia mutta siitä lisää myöhemmin, sillä nyt pitää taas jatkaa matkaa!

Tunnisteet: ,

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Miamipuuhastelua


Joko alkaa palmukuvat kyllästyttää? :) No mua ei, eikä myöskään palmut. Ne tosin luultavasti loppuu tässä parin viikon sisään sillä aletaan pikkuhiljaa olla reissun puolivälissä, ja tsekkasin äsken facebookista että tänään on juhannuskin! Tällä hetkellä me ollaan New Orleansissa mutta koska muutamalta päivältä on jäänyt vielä tarinat kertomatta, kerron tästä kaupungista myöhemmin. Postaukset on olleet viime aikoina tosiaan melekoisen kuvapainotteisia, sillä kirjoitteluun ei oo hulluna ollu aikaa. No nyt on ruhtinaalliset kymmenen minuuttia, joten tässä siis vuorostaan lisää tarinaa Miamista!




Rossailtiin Miamiin niin kovaa, että ehdittiin jo ekana illalla fiilistellä rantsua. Mentiin sinne suoraan unien jälkeen, mutta jätän uikkarikuvat julkaisematta niin ei vielä paljastu, mitä jokapäiväinen hampurilainen on urheilullisille vartaloillemme saanut aikaan. Rantsun jälkeen ihailtiin Miami Beachin Art deco-aluetta, mikä koostuu siis pastellinvärisistä taloista. Koska oli aivan helkkarin kuuma ja eipä niitä talojen maalejakaan jaksa tuntikausia pällistellä, päätettiin lähtä ajeleen, sillä eihän sitä ollukaan tullu vielä rossailtua tarpeeksi!

Ei tiietty ollenkaan minne suunnata, joten suunnattiin Miamin downtowniin. Siellä näky mielenkiintoisia uskonnollisia yksityiskouluja ja jotenkin mutkan kautta päädyttiin jonnekin luonnonpuistoon. Koska Yosemite on vielä edessä ja sisäänpääsymaksu oli hyvinkin suolainen, päädyttiin kierteleen vaan  parkkipaikan puistossa, mikä seki ehti aiheuttaa kylmiä väristyksiä. Ihasteltiin liskoja ja pikkuhämähäkkiä, kunnes pojat pongas päänsä yläpuoleltaan jättihämähäkin! Voin kertoa että lähettiin hippulat vinkuen. Sitä ennen Juho ehti esittää Jeesusta.





Rossailun ja hämispakokauhun jälkeen palattiin takaisin Miami Beachin turvallisiin ötökkävapaisiin ympyröihin. Mentiin taas ihaileen art decoa, ja löydettiin samalla puoli litraa jätskiä mieheen ja naiseen. Kyllä löysi paikkansa. Ikävää oli, että siellä tuli semmoinen fiilis että nyt se on nähty. Miami Beach oli aikamoinen turistirysä, ja mua paremmin tietävän vertasivat sitä etelän lomakohteisiin. Eli eipä niihinkään tartte enää mennä. Mutta jos biletys ja rantaelämä houkuttaa niin Miami Beach on oikea valinta, sillä oikeastaan muuta tekemistä siellä ei ole. Itse Miamista mulla ei oo hulluna sanottavaa, sillä oltiin siellä niin vähän.


Lisää palamukuvia! Jee! Tylsän Miami-päivän jälkeen otettiin suunnaksi Key West. Siellä meille oli varattu snorklausreissu elävän korallin seassa. Sehän meni hyvin siihen asti ko meikän piti hypätä laivasta mereen, snorkkeli meni täyteen merivettä ja muistin että en ookaan mikään maailman paras uimari. Uiminen meniki sitte lillutteluksi ja viimeistään siinä vaiheessa ku kuulin et alla on hai olin aivan vähän paniikissa. Uskalsin kaks kertaa kattoa  veden alle, mutta pojilla tuntu olevan hauskaa. Ja saatoin mää nähäki vilauksen niistä koralleista, joten ei menny ihan hukkaan!! Laivamatka takas oli kuuma, ja mulle jäi melekosen kivat rusketusrajat, jotka siinä vaiheessa helotti mukavasti kirkkaanpunaisena. Nyt se on onneksi jo vähän ihmisemmän näköinen.



Koska Key West oli vielä pahempi turistirysä kuin Miami Beach, käytiin vaan sukeltelemassa ja paineltiin takas autolle. Onnistuttiin ottamaan viimein ryhmäkuva Big L:n kanssa, joten ei ollu turha reissu. Mutta nyt mun pitäis olla jo autossa kohti seuraavaa destinationia, joten tämä jää tähän. Lisää sitten illalla!

Tunnisteet: ,

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Ensimetrit Miamissa


Kuuma sää jatkui myös Floridassa, kun paineltiin kohti Miamia. Majoituttiin Miami Beachilla sijaitsevassa South Beach hostelissa, mikä oli melekoisen nappivalinta. Nukuskeltiin kaheksan hengen dormissa, missä oli ekana yönä kaverina joku israelilainen jätkä, ja seuraavana päivänä se lähti ja saatiin olla loppuaika keskenämme, mikä kyllä oli ihan mukavaa.

Voin muuten kertoa, että fiilis oli melekoisen siisti ko Miamin pilvenpiirtäjät alkoi lähestyä ja Juhon DJ-boksista alkoi soida Will Smithin Miami. :D Vielä siistimpää oli kun saatiin Big L parkkiin, kamat hostellihuoneeseen ja päästiin oikeasti tutkimaan huudeja.



Rantsu oli melko lähellä hostellia joten ei oltu kävelty ko vähän aikaa, niin rantsu tuli vastaan. Ismo heitti Jannelle dollarin haasteen, en nyt muista tarkalleen mitä siihen sisältyi mutta yllä oleva kuva antanee hieman osviittaa.

Rantsulla oli niin siistin näköistä, että ei voinu muuta ko ihailla ja kyyläillä ympäriinsä. Oltiin ostettu päivällä aiemmin Karimin kanssa snorkkeli ja kahet uimalasit, joten Karim kävi vähän testailemassa niitä. Aiemmin päivällä oltiin myös käyty heittämässä talviturkit Coco Beachilla, joten meikäläinen jätti uikkarit kotia ja jäin katteleen ko muut snorklaili menemään.





Luonnollisesti ko me oltiin rantahengailemassa alako satamaan vettä. Ja luonnollisesti alako myös ukkostaan ja salamoida, kuten huomaatte ylemmästä kuvasta. Oon ehkä enemmän ylypiä tuosta ylläolevasta kuvasta ko mistään muusta!




Eka Miami-ilta piti siis sisällään rantafiilistelyä, muiden suorittamia uintireissuja ja pimeällä rannalla kävelyä. Kyllä kelpas noissa maisemissa!

Translation: These pictures are from our first evening in Miami Beach. That place is awesome!

Tunnisteet: ,