Jenkkireissun jälkeen tässä on pikkuhiljaa totutellut elämään ilman autoa, ilman viittä poikaa kokoajan seurana, ilman älyttömän kohteliaita asiakaspalvelua ja ilman aika montaa muutakin asiaa. Parasta tietty kotona olemisessa on ruoka ja se että saa syyä tasan sitä mitä ite haluaa eikä tartte mennä ravintolan ruokalistan mukaan. Ei sillä että olis harmittanu vedellä niitä hampurilaisia, mutta kyllä halloum-juusto vihannesten kera (missä mun pihvi!?) aina maistuu.
Kuten on varmasti helppo uskoa, reissun jälkeen oli ihan kamala reissukrapula. Kun oli pari päivää hengittäny alko tekeen ihan hulluna mieli takas. Onneksi Oulun kesä on kuitenkin helliny uskomattoman mahtavalla säällä, joten tästäkin on viimein oppinu nauttimaan. Meidän olo täällä on kuitenkin melko lyhytaikainen ja loppuu nyt lauantaina, kun aamutuimaan otetaan taas pakatut matkalaukut mukaan ja painellaan kohti Lähi-Itää. Sen takia ollaanki koitettu kovasti toivoa erittäin huonoa säätä tänne loppukesäksi että ei hajota että missataan oikea lämmin Suomen kesä, ja sen lisäksi ollaan koitettu ottaa kaikki mahollinen irti tästä kahesta viikosta mitä ollaan oltu täällä. Eläkää käsittäkö väärin, ei mua harmita lähtä kuukaudeksi Libanoniin, mua vaan harmittaa että täälläki olis ollu kerranki siistiä. No, shit happens.
Heti reissun jälkeen ei paljo ehtiny reissukrapulaa potea, sillä edessä oli häät!!!!!! Ja mitkä häät, meikäläisen lukiokaverit, jotka alko sillon kaheksan vuotta sitten lukion ekalla seurustella meni nyt naimisiin, ja voin kertoa että oli bileet! Tiinan ja Lauran ja Hennan ja kaikkien muittenki kans tanssittiin kuningaskobraa jalat kippeiksi ja Lauran porukoiden pihalle pystytetty teltta oli mitä mahtavin hääpaikka. Päästiin siis kerralla sisälle suomen kesämenoihin oikeiden kesähäiden avulla. Ja kertaakaan ei muuten soinu se pienissä häissä-piisi, en oo vissiin etes kuullu sitä mutta siitä ne kaikki puhhuu!
Ennen häitä käytiin myös meidän mökillä Pudiksella valmistelemassa seuraavan päivän mökkijuhlia, jotka tosiaan meni melkoisen harmillisesti päällekäin noiden häitten kanssa. Missattiin siis kaikki mun sukulaiset, mutta hengailtiinpahan sitten kavereiden sukulaisten kans senki edestä!
Meikä rakastu jenkeisä ihan satasella lemonadeen, ja yritin tehä sitä sitte kotona. Ostin naapurin salesta kaheksan sitruunaa ja suurella rakkaudella yritin kaikkeni, mutta lopputulos ei aivan miellyttäny ja lemonadesta tuli harvinaisen kitkerää. Syy tais olla se että pihheyksissäni ostin normisitruunoita vaikka ohje sano että täytyy käyttää luomusitruunoita joten tais maistua aika kovasti ne kaikenmaailman myrkyt mitä ne niihin normisitruunoihin tunkee. Että nam nam ja voin kertoa että meikäläiseltä jäi lemonadet juomatta, mutta onneksi mulla on roskis aka Karim joka hyvällä juomahalulla veteli kitkerää sitruunajuomaa naamaan! Eiköhän ne onnistu ens kerralla!
Muita jenkkiherkkuja ei oo ollu ikävä, mutta en oo kyllä käyny syömässä esim hampurilaisia koska tiijän että ne ei oo täällä mistään kotosin. Toinen juttu mitä on ollu ikävä on loistava asiakaspalvelu. Kiertelin vähän reissun jälkeen tuolla kaupungilla ja tulin vaan ihan sairaan vihaiseksi siitä miten huonoa palvelua saa melkein joka paikassa! Soitin myös yks päivä vakuutusyhtiöön ja hyvä etten lopettanu puhelua kesken kaiken ku alko hajottaan niin paljo se asiakaspalvelun taso. Oi tippikulttuuri, tulethan Suomeen!
Meidän mökin lisäksi käytiin myös Karimin mökillä ja yläpuolella näette tuloksen. Ei nimittäin tullu näläkä siellä, kun mies hankki sapuskat järvestä. Mää en oo mikkään kalastushenkinen ihminen joten makkailin rannalla ja luin kirjaa kaikessa rauhassa sillä välin kun Karim kumppaneineen hankki meille sapuskaa. Ja taisin syyä elämäni ensimmäistä kertaa haukea, joten nyt on seki sitten koettu.
Tää on ollu kyllä todellinen tehokaksviikkonen. Näiden lisäksi oon muun muassa ehtiny käyä pannukakkutalossa KAHESTI, nauttia mahtavista Oulun katutanssijuhlista ihaillen Will Funk For Food-tanssiryhmää, viettää vuosipäivää, käydä starissa leffassa, katella auringonlaskua nallikarissa, pussikaljotella ainolassa, käydä kesäteatterissa, käydä mustikassa, shoppailla kirpparilla, käydä Tuiran piitsillä, istuskella vanhalla paloasemalla, kaivata aurinkoa patiolla ja mitähän vielä! Tässä taas huomataan miten paljon saa aikaiseksi tehtyä juttuja kun aikaa on vähän, sillä jos olisin vaan maannu täällä koko kesän tuo olis varmaan se saldo mitä olisin saanu aikaiseksi sen kolomen kuukauden aikana!
Ja kaiken kruunaa ite tehty mansikkajäätelö!
Huomenna on luvassa se vihoviimeinen (niin vissiin!) kuvapostaus road tripiltä, tai ainakin se on suunnitelmissa. Suunnitelmissa on myös pakata (tai ainakin aloittaa pakkaaminen), tehä hulluna töitä, käydä hankkimassa käyntikortteja, hankkia viimeiset jutut matkalle ja fiilistellä viimeistä valoisaa yötä. Ja sitten painellaanki kuukaudeksi Libanoniin, ja luvassa on ehkä jotain muutaki jännää, saa nähä miten käy!
Tunnisteet: Oulu
