Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

archie gone lebanon

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Puola, päivä 2


Toinen päivä Puolassa lähti käyntiin raskaan aamiaisen voimin, jonka jälkeen edessä oli jotain vielä raskaampaa, nimittäin vierailu keskitysleirillä. Olin henkisesti valmistautunu kohtaamaan kauheuksia, mutta koska oon aikaisemmin nähnyt myös kaikkien keskitysleirien äidin eli Aushwitz-Birkenaun, tämä keskitysleiri jätti mut yllättävän kylmäksi. Toki poistuin leiriltä suunnattoman ällötyksen vallassa, mutta tunteet olivat aika paljon vahvemmat AB:sta poistuessa. Suosittelen siis Stutthofin leiriä niille, jotka ovat liian herkkiä mennäkseen Auschwitziin. En kiellä, etteikö tuollakin kauheuksia tapahtunut, mutta ainakaan tuolla kierroksella niitä ei niin yksityiskohtaisesti tuotu naaman eteen kuten Auschwitzissä.


Ankeiden tunnelmien jälkeen sama fiilis jatkui, sillä suunnattiin maailman suurimpaan keskiaikaiseen linnaan. Pimeä keskiaika tuli hyvin esille linnassa kierrellessä, samoin se, miten kylmä linna on ollut talvella kun meinattiin nytkin jäätyä niissä huoneissa, missä ei ollu lämmitystä. Parin tunnin linnakiertelyn jälkeen vedettiin aikamoiset sapuskat naamaan ja heitettiin muu porukka lentokentälle.

Meikäläinen jäi tosiaan itekseen palloileen Gdanskiin vielä täksi illaksi, ja jotain kertoo se, että mun piti raahautua puoli kaheksalta hotellille, kun en enää yksinkertaisesti kyenny kävelemään saati jaksanu syödä tai juoda yhtään mitään. Aamulla tsekkaan vielä yhen paikan ja sitten my work is done ja voinki suunnata kevyin mielin kohti Gdyniaa ja Finnlinesin terminaalia.

Mua jännittää aika paljon tuleva laivamatka. 22 tuntia ylhäisessä yksinäisyydessä rahtilaivalla. Se voi olla melkoinen seikkailu. Siitä lisää myöhemmin, nyt unta palloon!

Tunnisteet:

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Terkkuja Puolasta!


Nyt on nähty Gdanskia jo vähän. Tänään ei ollu kauheesti vapaata aikaa niin kiertelin vaan jonku pari tuntia tuossa keskustassa, kävin muutamassa kahvilassa ja koitin ettiä jotain kivoja paikkoja missä voi huomenna käydä, sillä aika monet oli jo kiinni. Talot on tosi värikkäitä ja ihmisiä on hullun vähän, ehkä johtuu tästä maanantaista.

Tänään mielenkiintoisia kokemuksia oli kirkossa uruilla soitettu komeankuuloinen versio vanhasta tutusta Jaakko-kulta-kipaleesta sekä kakkukahvit lentokentällä ensilennon kunniaksi. Huomenna meiningit onkin vähän ankeampia kun luvassa on keskitysleirimeininkiä, jos muistan ollenkaan Auschwitzin vierailun jälkeisiä fiiliksiä, niin silloin ei tainnu olla riemu katossa. Saapa nähdä miten käy.

Ja hauskaa on se että kun just eilen puhuin yksin matkustamisesta, niin nyt saan vähän matkaa reissataki yksin, nimittäin takas kotiin. Muut lähtee jo huomenna, ja meikäläinen jää tänne yksin vielä yheksi päiväksi. Sen sijaan että olisin palannu takas Helsinkiin tuttuun tapaan lentokoneella onki vaihtunu nyt rahtilaivaksi. Edessä on siis vuorokausi laivalla yksin omassa hytissä ilman ketään tuttua, saapahan ainakin rauhassa kirjoitella.

Huomenna lisää Puolaa!

Tunnisteet:

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Yksin matkustamisesta

Tältä meikä näyttäis itekseen: kartta väärinpäin ja auto rikki
 Oon tosi pitkään miettiny yksin matkustamista. Vaikka oon lennelly todella paljon yksin, kulkenu kaupungeissa ympäri Eurooppaa itekseni ja muutenki hengaillu ulkomailla yksin, en oo koskaan ollu matkalla yksin. En oo koskaan lähteny reissuun tietäen, että en tunne ketään kohteessa. Sen takia se viehättääki mua aivan todella paljon.

Oon seurannu muun muassa Annin ja Terhin blogeista, miten mimmit vetelee ympäri maailmaa (tai ainakin Eurooppaa) yksikseen, eikä se tunnu menoa haittaavan! Yks mun tuttu mimmi veteli joskus parikymppisenä muutaman kuukauden yksin Intiassa, ja silläkin oli kuulemma ihan mahtavaa. Joten miksen siis minäkin?

En oo ostanu mitään lentoja yksikseni matkusteluun, mutta en taida pitää sitä enää ehottomana nou-nouna. Hostelleissa kuitenkin tutustuu ihmisiin, ja tottahan se on että yksin saa tehtyä ja nähtyä niin paljon enemmän ku toisen kanssa. Tietty kaverin seura on aina parasta, mutta katotaan jos meikäläinen uskaltaisi lähtä joskus aivan yksin reissuun!

Onko muilla kokemuksia itekseen reissaamisesta?

Kuva

Pikavisiitti Riiassa

Heh vähän myöhässä tulee mutta koska oon kiireinen bisnesnainen niin annatte sen varmaan anteeksi. Nyt olisi siis pikkukertomus meijän Riian-piipahduksesta, joka tapahtui tuossa kuukausi sitten.

Hymy ei hyytyny vaikka reppu painoki monta kiloa!
 Otettiin siis AirBalticilta lennot Beirutiin, ja koska ko. yhtiöllä lentäessä kaikki välilaskut tapahtuu käytännössä Riiassa, päätettiin ottaa siitä kaikki irti. Koska Helsinki-Riika-lentoja oli tarjolla aika monta sille päivälle, ja meidän Beirutin-lento lähti vasta illalla, otettiin eka lento aamulle. Niin meillä oli  koko päivä aikaa hengailla Riiassa!

Kovin paljoa ei ehitty, sillä mun piti tehdä yks juttu sen päivän aikana joten lähinnä vaan juostiin paikasta toiseen ja Karimia nolotti.

Eka sitä nolotti ko oltiin eräässä kahvilassa ja mää kuvasin sapuskoja, koska mulla oli 50mm linssi niin mun piti nousta tuolille seisomaan että homma toimi. Pienen kahvilan henkilökunta ja kaikki asiakkaat alko tuijottaa mun touhuja, ja se oli ilmeisesti herralle liikaa. No, kuvat tuli onneksi otettua. Seuraavassa paikassa meikä nappas väärän juoman mukaan (jonka kahvilansetä ystävällisesti hymyillen ja silmiin katsoen mun eteen ojensi) ja just ku olin kuvaamassa sapuskoja (en tällä kertaa seisonu tuolilla) tyypit huutaa täysiä tiskiltä että "MORO sinä mimmi  joka riehuu sielä kameran kans tää sun kaakao on nyt valamis!!!" Meikä vähän ihimetteli ko olinhan mää jo jonku herkkujuoman itelleni raahannu pöytään. Se oliki sitte jonku muun...

Kolmannesa kerrasa ei ollu ennää mittää noloa mut se tiivisti tuon päivän aika hyvin, oltiin nimittäin lentokentällä menossa turvatarkastukseen ja meikä heitti laukun olalle, ja just sillä hetkellä olkain päätti katketa ja koko kassi kolahti komiasti keskelle aulan lattiaa. Onneksi tyypit käänty kattoon vaan 20m säteellä. Paras vitsi oli siis se, että kun Karim yritti coolina sukkuloida paikasta toiseen, meikä tullee peräsä ja kolisee, riehuu ja kossauttellee kaikki hommat niin että eipä siitä mittään hyvvää seuraa. Mutta juttu tuli onneksi kuitenki tehtyä!

Picturesque
Vanahaa kaupunkia

Namnam Pannaria!!
Menisin kyllä Riiaan uudelleenki, mutta en ehkä maaliskuun aivan alussa. Kesäkaupunkina toimis varmasti mainiosti, kuten niin monet muutki kaupungit! Huomenna meikäläinen painelee kohti Gdanskia, joten ens kerralla saatta kuulla sitten Puolan-kertomuksia! Adjö!

Tunnisteet:

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Yella KOOL!

Yksi tärkeimpiä asioita Libanonissa vieraillessa on syöminen. Kaikki syö siellä. Jos et tyhjennä lautasta, kaikki kehottaa sua syömään, jos taas tyhjennät, sua kehoitetaan ottamaan lisää. Ja lisää. Ja hetken päästä kun mennään olkkariin ja sisäkkö tuo jotain nannaa (esimerkiksi hedelmiä tai vaikka punajuuria), niitäkin pitää syödä. Sen vuoksi onkin aiheellista kertoa vähän parhaita paloja Beirutin ruokakulttuurista.

Vaikka toki oon syöny siellä hullut kasat kotiruokaa, tää osuus perustuu Street Foodiin, jota meikä rakastaa. Yksinkertaista, helppoa, halpaa ja hyvää. Teen tästä aiheesta tulevaisuudessa opinnäyteproduktioni, joten kerron tässä vaiheessa vaan melko minimaalisesti, mitä suuhun reissun aikana sullottiin.

Manoushe, perusleivässä vuorilla kasvavaa zaatar-maustetta ja oliiviöljyä.
Leipää, kanaa, valkosipulia ja suolakurkkua. Yksinkertaista ja hyvää!
Hodari halal-nakilla, maissilla, salaatilla, paahdetulla perunalla ja vaikka millä muulla.
Maailman paras lätty. Sulaa Kinderiä, nutellaa ja tuoreita mansikoita. (Nyt valuu kuola!)
Kneefe, makeaa juustomaista herkkua seesamileivällä.
Falafel, kaupungin parasta.
Jos mietitte otsikkoa, niin se on se mitä kuuluu kaikkein eniten Karimin isoäidin talossa. Suomeksi jotain semmosta että nyt syö! (Pakko viljellä näitä arabiankielisiä termejä että meikän sanasto ei kuihdu ihan heti.)

Tunnisteet: , ,

torstai 24. maaliskuuta 2011

Yankees, baby!



Viime aikoina jenkkien reissukuume on äitynyt melko pahaksi. Siihen on kaksi syytä: 1. Se on seuraava reissu, minne mennään Karimin kans yhessä joten nyt voijaan hyvällä omallatunnolla alkaa suunnitella sitä. 2. Eilen oli Oulun Suomi-Amerikka yhdistyksen matkailuilta jossa kuunneltiin muun muassa nykissä harjoittelunsa tehneen Liisin kertomuksia. Aijai, paha kombinaatio!

Me ollaan siis aloitettu reissun suunnittelu, ja edetään nyt kaupungeittain. Ja koska NYC on eka kohde minne mennään, alotettiin suunnittelu siitä. Muutamat herkullisen oloiset ruokapaikat on jo löytyny, ja jotain varmaakin ollaan tehty. Varattiin nimittäin liput Yankeesien Baseball-matsiin! Vastassa on tuolloin Texas Rangers ja voin sanoa, että odotan innolla!!! Pitää ostaa jostain ennen peliä jotain fanipaitoja...


Ps. Jos Nykkipostaukset innostaa, tsekatkaa Ullan blogi. Se lähtee ens viikolla yheksäksi viikoksi nykkiin ja voin sanoa että oon kihisen kateudesta!

Tunnisteet:

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Appelsiineja ja myrskyä

Beirutin reissu oli jotenkin paljon kivempi kuin edellisellä kerralla, tai ainakin sinne oli todella paljon helpompi mennä. Nyt tiesi suunnilleen mitä oli tulossa samoin kuin tiesi tyypitkin, joten mitään suuria ylläreitä ei ollu sinne mennessä. Viikon matka oli kuitenki aika nopeasti ohi, ja oli aivan eri fiilis ko viimeksi, ku oltiin koko kuukausi. Aika paljon ehittiin kuitenki tehä ja erityisesti syyä (siitä lisää joku toinen kerta).

Zak ja Lea mielissään appelsiinipuiden ympäröimänä
Saavuttiin siis lauantaina yöllä, ja heti sunnuntaina paineltiin vuorille. Tuo paikka minne mentiin oli semmonen missä oon käyny ennenki, jonku Saudisheikin omistama maa joka on noiden suvun nimissä, ja siellä on kesäkeittiö ja paljon puita mistä saa kaikkia ihanaa. Grillailtiin siellä melkein koko suvun voimin ja poimittiin appelsiinjea ja greippejä! Taas rasti seinään, sitä en oo ennen tehny.

Karim nautti jokaisesta appelsiinista, jonka nyki puusta irti.
Ja luonnollisesti minäki olin tosi mielissäni.
Kaikki vanhemmat tyypit (siis meidän ikäiset) ei ollu paikalla, joten leikittiin noiden lasten kanssa. Päivän ohjelmassa oli mm. limboamista ja hyppynarulla hyppimistä. Kaikki nuo nuoret puhuu tosiaan englantia, joten mulla ei oo mitään ongelmia kommunikoida niiden kans, ei edes Lean vaikka se on alle kymmenen!

Karim esitteli taitojaan, kyllä noissa maisemissa kelpaa
Oltiin tosiaan vuorilla, ja sieltä oli ihan mahtavat näkemät. Siinä ihan vieressä näkyy metsä joka on palanu joskus pari vuotta sitten melkein kokonaan, melko karun näköstä. Lämpötila vaihteli aika paljon, kuten huomaatte et Karimilla on tossa kuvassa vaan t-paita päällä, mutta muutaman päivän päästä sato jo vettä ja myrskys. Yhtenä päivänä tuli niin paljo vettä, että kaupunki tulvi! Se päivä me oltiin sisällä, joten ei kauheesti huomattu sitä muuten ko illalla telkkarista. Sisällä olo oli muuten ihan fiksu idea, mutta siellähän oli sitten melko kylmä kun mitään kunnon lämppäreitä ei oo. Villasukat oli onneksi mukana!

Libanonin herkkuja: Mirinda
Mars arabiaksi
Käytiin Karimin kanssa seikkailemassa myös ruokakaupoissa, mikä on mun ehotonta lempparihommaa! Kierreltiin erityisesti herkkuhyllyjä ja santsattiin koriin kymmeniä turkkilaisia suklaapatukoita. Halvimmillaan suklaapatukan saa 250 liiralla, mikä on paltiarallaa yheksän senttiä. Kesällä vedettiin naamaan myös 250 liiran mehujätskejä. Nams!

Meikä on aina tosi mielissään jostain syystä noista karkki-, limu- ja suklaapapereista, kun niissä lukee joillain muilla kirjaimilla ko näillä meijän perinteisillä. Mars-patukka tietenki edustaa kapitalismia parhaimmillaan, mutta niin käy joskus.

5 metriä suojatiestä!
Kuten jo viime postaukseen linkittämässäni maailman upeimmassa videossa näky, Beirutilainen liikennekäyttäytyminen on vähintäänki mielenkiintoista. Manaralla (Beirutin rantabulevardi) kävellessämme revettiin aika hyvin naurusta, kun nähtiin tää auto. Sama siis parkkeerata vaikka suoraan suojatielle, jos siinä kerta on tilaa. Myös tuo viereinen auto, joka oli melkein kokonaan kävelykadulla, oli meikästä aika taidokkaasti parkkeerattu.

Välimeren tyrskyt
Aika kivoja piliviä Manaran yllä!
Oltiin tosiaan ulkona aika paljo muuten paitsi yhtenä päivänä. Noin puolet meijän reissusta satoi vettä, joten sen takia ei kehannu jäähä sisälle kököttään varsinkaan, ko siellä oli melkein kylmempää ku pihalla. Käytiin rantsussa kävelemässä useana päivänä, ja oli tosi hienoa kattella ko jättimäiset aallot iski seiniin. Ihan hullun kovaa ei onneksi satanu kovin monesti, ja vaan kerran sato rakeita joten ihan hyvin pärjättiin.

Yli kasikymppinen Toufik kertomassa, miksi Inka on huono nimi Libanonissa
Kuten oon aiemmin jo maininnu, Libanonilaiseen meininkiin kuuluu se, että perheet on paljon yhessä. Me yövyttiin Karimin mummon luona, jonne kaikki tuntuu aina kokoontuvan. Yhtenä iltana paikalle saapui myös Karimin isosetä eli papan veli Toufik, jonka kans ollaan käyty monta aika mielenkiintoista keskustelua.

Fiksuna kaverina Toufik puhuu jonku verran englantia, joten määki voin sen kans jutella (ja löytyyhän multa nää uskomattomat arabian taidot!). Ainainen lemppariaihe on mun nimi. Inka ei oo jostain syystä hyvä nimi Libanonissa (paitsi kaikkien muiden mielestä), ja aina Toufikin läsnäollessa mää oonki Ingrid. No ei se mua haittaa, ja varsinki siinä vaiheessa kun yli kasikymppinen libanonilainen mies selittäessään miks mun nimi on huono sanoo painokkaasti "FUCK!", niin ei siinä vaiheessa meikänkaltainen märkäkorva voi muuta kuin myötäillä.

Näiden tapahtumien lisäksi ei tehty muuta ko syötiin, sillä Libanonilaiset sanoo: "We live to eat!" Siitä tuleekin sitte myöhemmin aivan oma sapuska-aiheinen postauksensa.

Tunnisteet: ,

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

VIDEO



Ei oo menny koulutus hukkaan ku osasin laittaa bloggeriin videon! En usko kykyjäni todeksi mutta tässä se tulee. Kuvailin vähän Beirutin liikennettä, se kun on melko kaoottista ja töötti pauhaa autossa kuin autossa. Volyymit on melko kovat, joten eläkää särkekö korvianne! Nauttikaa tästä uskomattoman mahtavasta pläjäyksestä.

Tunnisteet: ,

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Ana ktiir mabsoota.











Hiihtolomaviikko Beirutissa oli loistava valinta! Aika meni tosi nopeasti, pääasiassa syöden. Oli tosi kiva nähdä  kaikkia tyyppejä ja kuulla viimeisimmät kuulumiset ja huomata, että vaikka en ookaan sukua niin mut otetaan silti tosi hyvin vastaan. Ja olin tosi skarppina, opin älyttömästi uusia ilmaisuja arabiaksi! Ktiir! Ihanaa oli myös ulkoilman lämpötila, sisätiloissa sen sijaan olin aivan jäässä. Mutta ei voinu mittää, olipahan ainaki hyvää ruokaa. Kerron myöhemmin lisää!

Tunnisteet:

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Talvisia huuruja





Tilannehan on se että huomenna lähdetään Riika/Beirut-akselille, ja reissua varten tyhjensin mun kameran. Sieltä löytyi muutama kuva viime viikosta, kun käytiin isän ja Karimin kanssa tiputtelemassa lumet mökin katolta. Ja kyllä, määkin tein jotain enkä vaan katellu ku muut huhkii. Pääasiassa kesäkäytössä oleva mökki oli meleko jäinen sisältä, mutta lämpes se vähän siinä kun keitettiin teetä. Ja se höyrysi.

Mutta pidemmittä puheitta ihanaa hiihtolomaviikkoa kaikille, minä lähden nyt (nukkumaan ja sen jälkeen) Libanoniin! Moikkis!

Tunnisteet: