Uusi kamera, jes!

Kirjoittelin tuossa joskus keväällä, miten mulla on vähän himottanut pienempää kompaktijärkkäriä aina silloin tällöin, kun selkä vääränä roudailen ympäri maita ja mantuja kilojen painosta Canonin kamoja. Reilillä sitten katkes kamelin selekä, kun mun rakas 50milliseni pasahti lattialle ja hajosi jo matkan alkumetreillä. Siellä sitten kuvatessani luokattoman huonolla kittiputkella kirosin painavan kamerani Kemiin saakka ja päätin, että jos reilirahaa vaan jää, hankin kompaktikameran.

Ja niinhän siinä kävi että sitä jäi, kiitos mun jokareissuisen ylibudjetoinnin. Tällä kertaa se meni sen verran yli, että klikkailin kotiin seuraavanlaisen kaunokaisen:

Fujifilmin Finepix X100 -kamera oli ainoa, joka noista kompaktikameroista lämmitti yhtään. Tärkeää mulle oli paitsi hyvä kuvanlaatu (kerran järkkäri, aina kovat laatuvaatimukset), mutta myös pieni koko. Monissa pikkuruisissa kameroissa oli mahdollisuus vaihdettaviin linsseihin, aivan kuten isoveljissään, ja kokoa linsseillä oli. Minä kuitenkin halusin oikeasti pienen kameran joka mahtuisi vaikka käsilaukkuun, enkä viidesosaa pienempää versiota järkkäristäni. Sitä Fujifilm onneksi tarjosi.

Kamerassa on kiinteä 35millinen linssi, joka on yllättävän hyvä. Linssiä ei voi vaihtaa, joten siinä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin rakastua silmittömästi tuohon linssiin. Meidän alkumetrit ei oo ollu aivan samanlaista rakkautta kuin 50millisen kanssa, sillä 1,4 sijaan suurin aukko tässä kapistuksessa on kaksi. Mutta päätin, että se riittää.

 Kamera tuli postissa noin kaks viikkoa sitten, ja oon tässä sitä ahkerasti testaillu. Kahden viikon palautusajan umpeuduttua tein huomaamattani päätöksen, että tämän minä pidän. Siitä kertoo jotain jo se, että en oo kameran tulon jälkeen koskenutkaan mun rakkaaseen 400D -kameraan, vaikka 50millinen onkin jo korjattu. Onhan tämä melko paljon kätevämpi.

Oon kuvaillu kameralla vähän kaikenlaista: ihmisiä, maisemia, makroa. Parhaillaan se on mun mielestä ihmiskuvauksessa, ja kun hetki sitten yritin sillä kuvata koiranpentua jouduin toteamaan, että siihen se ei välttämättä sovellu. Se oli kuitenkin tiedossa jo ennen ostopäätöstä, sillä tsuumailin melko monet arvostelut läpi ennenkuin laitoin tilauksen vetämään. Urheilukuvausta varten pidänkin vanhan kalustoni vielä mukana, sillä Finepixin hitaahko tarkennus ei kovin hurjiin sporttikuviin kykene.

Muuten kamera on ollu mun käytössä varsin mainio, ja viime postauksien kuvat on otettu kaikki sillä. Vielä on treenattavaa aivan valtavasti, enkä vielä edes tiiä kaikista namiskoista, että mitä niillä voikaan tehä. Tämä taitaa kuitenkin olla ensimmäinen kamera, jonka kohdalla oon ottanu sen ohjekirjan kätöseeni ja opiskellu sitä.

Oon ollu tästä yhtä innoissani ku lapsi uudesta lelusta, ja sehän se tietty vähän onkin. Näin aluksi oon ainakin täysin rakastunu tuohon pieneen ihmeeseen, sillä mulle tuo laatu on jo nyt melko riittävä, vaikken tosiasiassa kameraa vielä osaakaan käyttää. Tästä se lähtee, ehkä innostun vielä myöhemmin kirjoittelemaan uudelleen kamerasta. Siis sitten kun osaan sitä oikeasti käyttää.

Kiitti vielä Pingviinimatkojen Millalle, joka mulle tuosta kamerasta ekan kerran mainitsi! Eipähän tarvinnu miettiä, mihin ne rahat hassasi...