Mökkielämää

Karimilla oli viime viikolla loma. Se että mulla ei ollut, ei estänyt meitä pakkaamasta äidin vanhaa neonia täyteen tavaraa ja kaasuttamaan mökkimaisemiin. Ja onneksi tehtiin niin, sillä muutama päivä tavoittamattomissa teki hyvää, vaikka tosin viimeisenä päivänä (eli silloin, kun kaikki mökillä olevat Aku Ankat oli luettu) minä jo aloin vähän hyppiä seinille ja hakata päätä pirtin penkkiin.

Me ollaan siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että meidän perheillä on yhteensä kolme mökkiä. On meidän puolen mökki Pudasjärvellä ja Karimin puolen mökit Hailuodossa ja Hiisijärvellä. Autottomana vaan tulee joskus vastaan se ongelma, että mökkejä on niin paljon, että miten niissä kaikissa ehtis yhen kesän aikana vierailla.

Meidän mökillä ollaan kuljettu melko usein, johtunee siitä että sinne on aika paljon porukkaa aina menossa ja niin kyytikin järjestyy suht vaivattomasti. Karimin papan Hailuodon mökillä käytiin ekan kerran vasta vuonna 2008, mikä on jo melko hyvä saavutus ottaen huomioon, että sinne nyt ei kovin pitkästi ole matkaa. Paras oli kuitenkin meidän ihka eka vierailu Hiisijärvellä, viime kesänä! Älytöntä, sillä kyseessä on kuitenkin mökki, missä Karim on kerännyt kaikki lapsuutensa parhaat mökkimuistot. Viime viikon reissun jälkeen sitä on tullut vierailtua tuolla kyseisellä mökillä jo kaks kertaa, vautsivau.

Niinhän siinä kävi sitten, että pääsin maistamaan tuota rentouttavista mökkipuuhista rentouttavinta, eli onkimista. Jos totta puhutaan, en oo koskaan ollu siitä kovin innoissani ja viime kesänä mökkireissulla olin iloinen, että Hiisijärvelle lähti muitakin kalastushenkisiä messiin, niin mää sain jäädä hyvällä omallatunnolla lukemaan kirjaa rantaan, kun  muut lähti vieheileen. Nyt ei ollu ihan samanlaista tuuria matkassa, ja kiristin urheasti pelastusliivin vyötärölle ja otin onkeeni.

Toki ne maisemat oli mahtavat, rauhallisuudesta puhumattakaan. Mutta kun sitä kalaa vaan ei tullut. Tein johtopäätöksen, että Karimista varmaan tuntuu samalta käydä mun kanssa vaateostoksilla kuin munsta tuntuu lähtä kalalle. Meikän kalareissut vaan toteutuu kerran kuudessa vuodessa, ja niitä vaateostosreissuja tulee ehkä hivenen useammin.

Jos minä oon lapsena jotain mökkeilystä oppinut niin sen, että ruokaa pitää olla riittävästi! Ja meillähän oli! Startattiin mökkireissu nimittäin kihlajaisten jälkeisenä maanantaina, ja sinne oltiin varattu ruokaa ainakin niin paljon, ettei se loppuisi kesken. Todellisuudessa unohdettiin grillata kalat aivan kokonaan, ja kanaa ja lihaa jäi varmaan puolet. Eipä se hulluna haitannu, kun pakattiin sapuskat mukaan mökille, missä ne riittikin ihan loppuun asti.

Ylimmässä kuvassa vilahtava Inka -pikakahvi on mun serkun Tallinnan -tuliaisia, ja vaikka en kahvia juokaan, osasin arvostaa tuliaisen huumoriarvoa melekosesti. Varisinkin, kun noita Inka -tuotteita ei nyt ihan joka nurkan takaa vastaan tule.

Parasta mökkireissussa oli ehottomasti mustikat! Toisena mökkipäivänä napattiin ämpäri ja poimurit mukaan ja mentiin mustikkaan. Kovin pitkälle ei kuitenkaan tarttenu lähtä, sillä äherrettiin mökin takapihalla reilun tunnin verran, ja saatiin ämpäri täyteen. Mustikoita oli oikeasti ihan tajuton kasa, ja kun seuraavana päivänä käytiin kävelyllä kauempana metässä, meinas märy päästä kun sinne piti jättää niin hirviät määrät mustikoita. Saatiinpahan kuitenkin nyt vähäksi aikaa.

Mustikoiden lisäksi Karim poimi sieniä, joita niitäkin oli melko mukavasti metsät pullollaan. Siinä tuli vaan vastaan pieni tunnistusongelma, sillä me ei varsinaisesti mitään sienestäjiä olla. Päätettiin kuitenkin ottaa sienet mukaan kotiin ja koittaa googlailla, mikä sieni on mikäkin. Tunnistaminen kuitenki osoittautui varsin ylivoimaiseksi hommaksi, eikä uskallettu tehä sienistä yhtään mittään. Vietiin ne rapun ulko-oven viereen lapun kanssa jossa luki jotain "jos tunnistat, saa ottaa" ja sieltä ne hävis parissa tunnissa, jes!

Ehkä tämän kesän mökkireissut alkaa pikkuhiljaa olla paketissa, mutta onneksi syksyllä voi kans mökkeillä! :)