Vuosisadan rakkaustarina

Sieltä lukijoiden suunnalta tuli jokunen tovi sitten kyselyä, josko jakaisin teidän kanssa mun ja Karimin rakkaustarinan. Nyt lienee se hetki, kun suuret uutiset on julkistettu täällä bloginkin puolella.

Me ollaan tavattu ensimmäistä kertaa Karimin kanssa niinkin tylsästi kuin harrastuksen parissa. Joskus alkuvuodesta 2004 Karim oli keltainen vyö ja näki mut ekaa kertaa. Mulla oli sillon punainen vyö ja olin kuulemma vaan hymyilly vastaukseksi sen morotukseen, mistä Karim oli päätelly, että onpa tuosa ylimielinen ylempi vyö kun ei etes moikkaa takas.

Joskus vuotta myöhemmin mää oikiasti ekaa kertaa huomasin Karimin. Maaliskuussa 2005 meillä oli leirikisat, ja koska olin jokunen kuukausi aikaisemmin saanu mustan vyön, istuin siellä tuomarin penkillä liput kädessä, kun Karim näytti matsiskilssinsä kehässä. Muistan katselleeni lumoutuneena tuota tuntematonta ylempää vihreetä jolla oli ihan tajuttoman nopeat kädet ja notkeat jalat. Jotain siitä taitotasosta kertoo se, että mun oli pakko kattoa myös muiden tuomareiden ilmeitä, että oliko ne yhtä ällistyneitä Karimin taidoista ku minä, ja tais ne olla. Tuosta lähtien se oli mulle se ylempi vihreä, joka matsas mustan vyön tavoin.

Lopulta me sitten tutustuttiin kuukauden päästä huhtikuussa, kun Karimilla tais olla jo ylempi sininen ja kohalle sattui taas leiri. Tuon leirin aikana tutustuin moniin muihinkin hyviin tyyppeihin, kuten esimerkiksi meidän Road Trip -tiimin Ismoon ja Juhoon. Samalla taidettiin myös Karimin kanssa esitellä toisemme, sen kummempia ystävystymättä. Se vuosi sitten nähtiin aina treeneissä ja leireillä ja joskus vapaa-aikanakin, kun kokoonnuttiin kaveriporukalla.

Karim lopetti Taekwon-Don punaisella vyöllä joskus vuoden 2006 alussa, ja huomasin harmittelevani sitä melko lailla. Kuten kaikki teinit siihen aikaan, mekin juteltiin siinä kevään ja alkukesän aikana mesessä, enemmän ja vähemmän päivittäin. Heinäkuun puolella sitten jotkut suunnittelivat illanviettoa Taekwon-Do -porukalla ja kuullessani Karimin olevan mukana, oli munkin päästävä. Sen illan seurausta oli se, että soitin Karimille parin päivän päästä ja kysyin sitä treffeille, ja sehän lähti. Vaikka onkin jälkeenpäin tunnustanut, että meinas jännityksen vuoksi perua ne treffit useaan otteeseen. Onneksi ei kuitenkaan.

Ja tässä sitä nyt ollaan, reilut kuus vuotta myöhemmin. Meillä on alusta asti ollut yhteinen kaveriporukka mikä on ollu aivan mahtava juttu, sillä se on mahdollistanu valtavan kasan maailman parhaita iltoja ja tietty sen yhen eeppisen reissun. Kun sain Karimin houkuteltua takaisin treeneihin reilun parin vuoden tauon jälkeen vuonna 2008, ollaan me pystytty taas koko kaveriporukalla treenaamaan yhessä, ja onhan se tietty ihan puhdistavaa päästä välillä lyömään ja potkimaan myös sitä rakasta poikaystävää. :)

Nyt jälkeenpäin kun miettii, niin mehän oltiin aivan lapsia kun alettiin seurustella. Karim oli 17 ja asui vielä kotona, minä 18 ja just muuttamassa pois vanhempien huomasta. Vuosi ehdittiin tutustua toisiimme ennen kuin Karimin piti lähtä inttiin, ja sen jälkeen muutettiin saman katon alle tähän kämppään, missä asutaan edelleen. Välillä minä oon asunu Itävallassa ja sitten meillä oli se yks Helsingin -keikka. Muuten ollaan pidetty tukikohtaa samoilla seuduilla.

Ja onhan tähän mahtunu tietty sitä reissaamistakin. Karimia ei tarttenu kauaa houkutella kiertämään maailmaa, sillä kolmessa eri maassa asuneena miehestä löytyy sisäänrakennettuna kiinnostus vieraita paikkoja ja kulttuureita kohtaan. Tietenkin kun tuota kielitaitoakin on, helpottuu reissaaminen huomattavasti. Laskettiin, että ollaan yhessä käyty 22 maassa!! Ihan älytöntä. En voi kuitenkaan muuta kuin olla iloinen, että minut sormustanut kaveri ei tuota matkailua vierasta vaikka välillä kuuluukin vähän nurinaa, jos lähen reissuun iliman sitä. Mutta ehkä se on hyvä just niin päin.

Jospa tämä nyt hillitsi kaikkien urkkijoiden uteliaisuutta, vaikka eipä tuossa meidän tarinassa mitään ihmeempiä ole, niinkuin ei välttämättä pidä ollakaan.

Kuvituksena meidän kihlakuvat, jotka otettiin meidän mökkimaisemissa Pudasjärvellä heinäkuussa. Kuvat on ottanut Veera Immonen.


EDIT: Siirretty häät -kategoriaan.