DIY: Kameran rannehihna

Mää en kauheasti tykkää kulkea reissussa kamera kaulassa. Siitä tulee vähän semmoinen fiilis, että mun olemus oikein huutaa että en ole paikallinen, tulkaa ja ryöstäkää nyt ainaki tämä kaulassa roikkuva kallis kamera. Muutama vuosi sitten kuljetin kameraa sille tarkoitetussa kameralaukussa, mutta viime vuosina seki on jääny, eli munsta on tullu aikaisempaa vainoharhaisempi ja yritän pitää mahdollisimman matalaa profiilia kameran kanssa. Se on tietty hivenen haasteellista, kun reissussa tulee otettua useampi kuva.

Mulla onki kamera yleensä käsilaukussa. Kuvia ottaessa oon ruukannu sitoa Canonin kaulanauhan ranteen ymmpärille, niin sitä ei oo tarvinnu kaulassa roikottaa. Fujifilmin kans taas en oo kauheesta kaulanauhaa käyttäny, sillä kamera itessään on jo niin pieni, että kaularemmi veis laukusta melkein saman verran tilaa kuin itse kamera. Oon tässä kesän kulettanu kameraa ilman mitään remmejä, ja tuossa pari päivää sitten tajusin että voisin hankkia siihen samanlaisen rannenauhan kuin noissa pienissä peruspokkareissa on. 

Tsuumailin noita nahkaisia rannenauhoja pari päivää netistä, ja hyviä vaihtoehtoja löyty vaikka kuinka. Olin jo melkeen tilaamasa yhtä etsystä kun tajusin että semmonenhan olis melko heleppo tehä iteki ja tänään kokeilin, miten se onnistuu. Ajatuksen tasolla homma vaikutti melko simppeliltä.

Lähin liikkeelle yllä olevista tavaroista: vanha ohut nahkavyö, vasara, puinen leikkuulauta, sakset, niittisetti, hiomapaperia sillä vyössä oli pinnassa maalinjämiä ja sitten hoitoainetta hiottua nahkaa varten.

Ompelutarvikeliikkeissä ja nappikaupoissa myytävä niittisetti koostuu kaksiosaisista niiteistä, muovisesta ja metallisesta hakkausalustasta sekä tuommosesta metallitikusta jota hakataan nahkaan ja sen pitäs tehä siihen reikä. Mittasin nahkahihnalle pituutta 30 senttiä.

Kymmenen minuutin vasaroinnin jälkeen nahassa ei ihan vielä ollut reikää. Tosiasiassa nahka oli painunu kasaan ja olin vasta puolessa välissä vyön paksuutta. Päätin olla kärsivällinen ja hakata niin kauan, että metallinen tikku menee vyöstä läpi.

Lopulta ahkeruus palkittiin ja sain tehtyä ekan reiän. Tässä vaiheessa ei paljo naurattanu, sillä noita reikiä oli tehtävä neljä..

Toisen reiän tehtyäni hakkasin ekan niitin paikoilleen. Reiät pitää tehdä siis niin, että toinen tulee ihan hihnan reunaan ja toinen vähän matkan päähän niin, että kohdilleen laitettuna ne muodostaa rinksan, kuten yllä olevassa kuvassa. Sitten vaan vaihetaan metallialusta paikalleen ja hakataan niitti kiinni.

Mulla saatto pallaa käpy sen hakkaamisen kans, joten hain avuksi jotain järeämpää, mikä taatuski rikkois nahkaan reiän. Löin eka pari kertaa metallitikun avulla nahkaan jäljen merkkaamaan sitä, mihin reikä tulee ja iskin siitä sitten ohuen ruuvin läpi. Kiersin sen ympäri ja vaihdoin vähän paksumpaan ruuviin ja sitten vielä paksumpaan, kunnes reikä oli sen verran iso, että niitti meni siitä läpi. Eipähän tarvinnu hakata enää sormille!

Vyöstä muodostuvaan rinksaan laitoin miniversion avaimenperärinkulasta, mikä sattui roikkumaan mun avaimenperässä.

Olin jo melkeen valmis kunnes tajusin että hommat ei menny ihan niinko olis pitäny. Toinen niitti nimittäin meni aivan vinoon, eikä se olis pitäny remmiä yhtään tukevasti kiinni. Ei siinä sitten auttanu muu kuin käydä työkalupakista hakemassa phdit, ja repiä niitti irti. Kuvasta näkee miten vinoon olin sen hakannu, joten tais olla ihan hyvä idea alottaa alusta. Niiteistä jäi vaan ihan hirviän kokoset reiät vyöhön, mutta mahtupahan ainaki uus niitti tilalle!

 Lopulta jälki ei enää ollu kovin silmiä hivelevää, mutta tulipahan valmista! Mun piti poistaa niitti vielä kertaalleen, sillä toinenkin yritys meni melko pahasti vinoon. Vinossa oli se kolmaskin, mutta ei enää niin pahastu kuin ne aikaisemmat. Uskon siitä pienestä vinoudesta huolimatta niitin pysyvän kiinni tiukassakin menossa, ja sehän on tärkeintä.

Ja valmista tuli! Kulunu paksu nahka on mun mielestä tosi nättiä, ja kunhan jaksan tehdä vielä tehä toisen version, on kameran turvallisuus taattu.