Pysäyttävää lukemista

Muistatteko kun kerroin tästä kirjasta? Luin sen meidän Berliinin -reissulla, ja paluumatkalla se oli jo Karimin hyppysissä. Kirja kertoo vuonna 1982 pohjoiskorealaiselle vankileirille syntyneestä Shin Dong Hyukista, jonka onnistui paeta ensin vankileiriltä ja sitten koko Pohjois-Koreasta vuonna 2005. Nuoruudessaan mies ei edes ymmärtänyt, että maailmassa voisi olla vapautta tai ihmisiä, jotka eivät elä orjuudessa.

Kuusivuotiaana Shin seurasi vierestä, kun opettaja hakkasi karttakepillä tämän luokkatoverin kuoliaaksi sen vuoksi, että tytön taskusta oli löytynyt maissinjyviä. Jokunen vuosi myöhemmin hän katseli äitinsä ja veljensä teloitusta, johon Shin itse oli osittain syyllinen. Elämänsä alkupuolella Shin oppi selviytymään kantelemalla ja kielimällä kanssaihmisten teoista, jotka lähes poikkeuksetta johtivat rankkoihin fyysisiin kurituksiin, ja toivat Shinille parhaassa tapauksessa muutaman maissinjyvän lisää.

Lapsuuden paras harrastus Shinillä oli rottien pyydystäminen, kypsentäminen ja syöminen. Ainakin siten hän sai maistaa lihaa.

Rankkoja tarinoita, mutta tosiksi todistettuja. Samoja asioita tapahtuu tuhansille ihmisille tälläkin hetkellä Pohjois-Korean vankileireillä. Me tiedetään, että Auschwitz oli kamala, kamala paikka ja siellä tapettiin julmasti tuhansia ihmisiä. Natsien vankileirit olivat kuitenkin olemassa vain kolme vuotta. Pohjoiskorealaisia vankileirejä on ollut jo 50 vuotta. On ihmisiä, jotka ovat syntyneet vankileireillä, eläneet siellä koko elämänsä ja kuolleet siellä, ymmärtämättä vapauden, rakkauden tai vaikkapa anteeksiannon olemassaoloa.

Shinin onnistui paeta, ja Leiri 14 on kertomus hänen elämästään. En voi suositella tuota kirjaa liikaa. Lukekaa se tai katsokaa edes tämä.