Täytettä kirjahyllyyn

Kymmenen vuotta sitten alkoi subilla pyöriä Madventures, ja vieläkään miehiä ei ole pysäyttänyt mikään. Alle vuosi sitten heiltä tuli ulos seikkailijan atlas, ja nyt, sopivasti joulumarkkinoille, uusi kirja, joukon neljäs. Kun ekan kerran kuulin, että miehet puuhaavat reissaajan käytösopasta, alko nokassa haista vähän rahastus. Olin tosi epäileväinen, sillä ei kai tuommoinen oikeasti voi olla tarpeellinen. Kyllä nyt perus käytöstavat on jokaisella ja vaikka kulttuuri olisi täydellisen erilainen, aina tunnelmaa haistelemalla ja muita apinoimalla pääsee pitkälle.

Mutta kuinka väärässä olinkaan. Kun Mad Manners kolahti postiluukusta, olin vakuuttunut opuksen tarpeellisuudesta ensiselailulta. Toki noilla peruskäytöstavoilla pääsee jo pitkälle, mutta täytynee ottaa huomioon, että nekin on suurelta osalta ihmisiä hukuksissa, miksi ei siis olis aiheellista vähän muistuttaa niistä käytöstavoista?

Esimerkiksi libanonilaiseen pöytään istuessani huomasin muutaman erikoisuuden: ruoka suussa puhuminen (ja mielellään huutaminen) on enemmän kuin sallittua, ruokaa on aina tarjolla joka ikiselle asuntoon astelevalle ja sitä käsketään kovin sanoin syömään ja ottamaan lisää vähintään useaan otteeseen. Suomalainen taas antaa keskustelukumppanin odotella vaikka viikon, kunnes suu on typötyhjä ja vastaa vasta sitten (ei mun mielestä mitenkään huono tapa). Sama suomijamppa ajoittaa ruokahetken niin, että kaverit eivät varmana pääse osingoille ja jos sattuvatkin, tarjotaan heille korkeintaan jämiä. Toki täysin yleistettynä ja kärjistettynä, mutta on näitäkin nähty.

En ihan kaikkia kirjan kappaleita lukenu vielä, mutta sen perusteella mitä selasin, opin pari melko tärkeää uutta asiaa: 1. Käytä AINA oikeaa kättä kätellessä, syödessä tai muutenkin melkein mihin tahansa koskiessa, vasen käsi on tarkoitettu ainoastaan takapuolen putsaamiseen. 2. Älä ikinä missään tilanteessa näytä kanssaolijoillesi jalkapohjiasi, sillä niitä pidetään monissa maailman kolkissa yhtä inhottavina kuin sitä vasenta käpälääsi.

Mielenkiintoisimmalta tuntuivat ainakin Lähi-idän pukeutumisohjeet ja erityisesti se, miten paljon ne vaihtelevat maittain. Myös Venäjä -kappaleen luin tarkkaan ja bongasin sieltä ainakin pari kämmiä, mihin itse menneellä matkallani sorruin. Hymähtelin kirjan Eurooppa -kappaleelle, mutta kaipa sekin on ihan tarpeellinen. Pohjois-Amerikan kappaleen tulen kahlaamaan läpi vielä useaan otteeseen ennen enskesän jenkkireissua!

Ja tarjos kirja muutakin kuin mielenkiintoisia tapoja, nimittäin nojatuolimatkan maailman ympäri. Eri kulttuureista kun oppii mun mielestä parhaiten tapojen ja perinteiden kautta.