Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

archie gone lebanon

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

maanantai 31. joulukuuta 2012

HPN!



Hirveen paljon onnea ja mahtavia reissuja vuodelle 2013! Minä pakkaan ihan just kamani ja suuntaan Yli-Iihin uudeksi vuodeksi, varmasti railakasta menoa siis luvassa. :D Nähdään ens vuonna!

EDIT: Ja mitähän mää oon aatellu tuon otsikon kanssa? HPN? :D HaPpy New.... Meikä rules!

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Koko vuosi 2012

Huh, vuoden toiseksi viimeinen päivä! Tein jo tuossa aikaisemmin matkailuhenkisen vuosikatsauksen, ja tässä paremman tekemisen puutteessa ajattelin tehdä vielä toisen katsauksen vastatakseni vähän turhan usein mielessä risteilevään väitteeseen siitä, että reissujen välissä on aika vähän elämää. Nämä kuvat onneksi todistavat sen mietteen vääräksi, sillä kyllä sitä paljon tapahtuu  myös kotosalla, ja sehän on parasta, että ei tartte lähteä kauas kokeakseen unohtumattomia juttuja! ..tai ainakin kivoja. 

Tässäpä siis mun mennyt vuosi kotoisilla huudeilla:
Tammikuussa oli kovat pakkaset, ja niitä fiilisteltiin pääasiassa ikkunan sisäpuolelta, mutta pari kertaa myös käytiin kaupungilla ihastelemassa pakkasen huurtamia taloja ja puita. Lisäksi ihastelin juureksia, kun mulla oli melkoinen juureskausi menossa, ja niidenkin kauneus viehätti. Viikon verran tammikuussa piristi myös Maukan antamat punaiset tulppaanit, ja tietty punainen liukuri, jolla käytiin laskemassa mäkeä takapihalla sijaitsevassa Hollihaan puistossa.

Helmikuussa oli SM-kisat jotka meni mun osalta miten menivät, mutta murskausnäytöksestä jäi hyvä mieli, vaikkakin tuo yks lauta oli vahingossa väärinpäin eikä mennyt sen takia läpi... Sen lisäksi otin taidekuvia omasta naamasta ja pakkassäisestä ainolan puistosta, mutta myös poseerasin ensimmäistä kertaa Taekwon-Do -puku päällä studiossa, kun otettiin meidän näytösryhmän promokuvat (kuvat: Kirsi Ervasti). Kuvassa taistelevat siis meikäläinen, Karim ja Janne.

Maaliskuussa elämä helpottui hivenen, kun uusi kone tuli taloon. Samsungin 5 -sarjan ultrabook on toiminut mainiosti, ja se on niin kevyt!! Hienoja hetkiä koettiin myös keittiössä kun jatkoin juurseksilla fiilistelyä, ja käytiin myös maistelemassa Kaijon kipsan herkkuja. Opettelin myös viimein kihartamaan pitkäksi venynyttä tukkaani!

Huhtikuussa vietettiin pääsiäistä mökkimaisemissa, missä seurattiin jään sulamista ja otettiin rennosti. Käytiin myös katsomassa Karimin pikkusiskon koulunäytelmää, mikä oli hurjan mukavaa, sillä en oo varmaan nähny yhtään koulunäytelmää sen jälkeen kun oon lakannu ite esiintymästä niissä. Kotona oli tulppaaneja tuomassa kevään fiilistä ja käytiinpä vielä vähän ajelemassa Oulun eteläpuolellakin, kun yks sunnuntai vietettiin treenejä vetämässä siellä.

Toukokuussa tapahtui kotosalla melko vähän, sillä olin kuukaudesta kolme viikkoa reissussa. Tapahtumat olivat kuitenkin sitäkin merkittävämpiä: vappu ja tukan leikkaus. Vappu meni mukavasti kotona parvekkeella piknikkeillen, sillä ulkona oli niin kylmä ettei siellä kauheasti kehannut nokkaa näyttää. Hyvät eväät piti kuitenkin huolen siitä, että viihdyttiin. Tukan leikkasin hetken mielijohteesta, ja yritin kovasti totutella siihen. Lisäksi tehtiin kokeiluja keittiössä, esimerkiksi munakasrullaa joka oli toki hyvää mutta tais jäähä kertakokeiluksi.

Kesäkuukausilta tulee tuplakuvat, sillä meikämimmi herää eloon kesällä! Kuu alussa saatiin uusi perheenjäsen, kun mun siskon pikkuruinen borderterrierin pentu kotiutui. Tuolloin se oli vielä tuommoinen vauva, nykyään se on jo hurjan paljon isompi! Käytiin myös lautalla Hailuodossa mökillä, silloinkin oli mukana paitsi koira mutta myös Karimin sisko Eva. Osallistuin Janin polttareihin ostamalla sinne erikoisoluita, ja kun muut juhlivat polttareita, minä fiilisteliin upouutta kameraani. Kävin Karimin kanssa grillailemassa Nallikarissa ja Emilian kanssa testailemassa Otto K:n perjantaista burgerbuffettia joka oli erittäin vakuuttava. Juhannus vietettiin Muoniossa vaeltaen, ja reissu oli niin mukava että ajateltiin tehdä siitä juhannusperinne. Kesäkuusta tuli täydellinen, kun Päivi tuli kylään monen vuoden jälkeen!

Otin heinäkuussa ahkerasti arskaa Hollihaan puistossa, ja juhlistin kesäloman alkamista ihanan Maukan kanssa kuunnellen vesisateessa Bajo Ceron keikkaa sateenvarjojen alta. Hengailtiin myös tyttöporukalla, kun oltiin vielä kaikki Oulussa. Mansikoita tuli syötyä vähän yli oman tarpeen, ja sirkuksessa käytiin vuosipäivälahjana. Päästiin käymään myös häissä kun Jani ja Emilia meni naimisiin, ja oon siitä asti koittanu keksiä tapahtumaa, mihin voisin pukea uudelleen tuon mun mekon! Rynnättiin myös kihloihin, ja Veera otti meistä huippuja kihlajaiskuvia mökillä. Topi ja Veera tarjos meille myös hampparit Tuiran Swingistä, ja nekin maistui.

Elokuu aloitettiin juhlimalla synttäreitä, sillä sekä Karimin siskolla että mun veljen tyttöystävällä on synttärit elokuun toisena päivänä. Veeran synttäreillä oli tarjolla mahtavia herkkuja! Herkutella saatiin myös, kun Tiina ja Flavio tuli fonduepannunsa kanssa meille. Saatiin myös kerrankin melkein koko TKD-porukka kasaan, ja pojat kävi tilaamassa Otto K:n drinkkilistan tyhjäksi. Käytiin toki Karimin kanssa myös kattomassa uusi batman, joka oli mun mielestä mahtava, Karimin mielestä ennalta-arvattava (en voi tajuta vieläkään!!!). Käytiin valmistelemassa kihlajaisjuhlia iskän luona ja Veera poimi viljaa. Iskän synttäreiden kunniaksi heitettiin se kuumailmapalloon ja sitä jännitti ainakin sen verran mitä kuvassa näkkyy. :D Kihlaijaisissa otettiin perhekuva, joka oli laatuaan ensimmäinen. Aivan kuun lopulla mentiin vielä mökille, ja minä pääsin kalaan, saalista ei tosin tullu yhtään.

Syyskuussa kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa suunnittelemaan tulevaa jenkkireissua Pasille, ja saatiinkin reitti suunniteltua. Minä haaveilin uusista rilleistä mutta vaikka tilasin niitä kotiin asti sovitettavaksi, en koskaan vakuuttunut niistä niin paljon, että olisi oikeasti laittanut tilaukseen. Löysin maailman parhaimman ja helpomman mutakakun ohjeen, ja käytiin vielä Karimin kanssa paistamassa makkaraa Hietasaaressa!

Lokakuun alussa testattiin Maukan kanssa toripolliisi, ja sapusta oli taivaallista! Käytiin Karimin ja Evan kanssa omenavarkaissa ainolassa, ja saalis oli vähintään mahtava. Halloweenina meitä pelotteli kaks kuollutta kaksosta. Kuun lopulla tehtiin vielä ite makkaraa, mikä oli melko jännittävää!

 Marraskuussa meillä oli leiri, missä olin toista kertaa opettamassa. Juhlittiin isänpäivää vähän ennakkoon meidän reissujen takia, ja Yli-Iissä oli silloin jo ihan hulluna lunta! Juhlittiin myös Karimin synttäreitä hullun herkkumäärän kera ja tietty myös mun, ja olin mielissäni lahjoista.

Tämän kuun alussa mun peruskurssilla oli vyökoe, ja sain pyydettyä Jannen komentamaan ja Pasin sihteeriksi. Olin tosi ylpeä kaikista mun oppilaista! Suvun pikkujouluissa järkättiin Topin kanssa ohjelmaa, joka oli tietty menestys! Järjestettiin myös pienet seuran pikkujoulut, ja ne meni tosi hyvin ja ruokaa oli tietty niin paljon, että jokainen sai viiä sitä vielä lähtiessään vähän kotiin! Joulu meni mukavasti kotosalla.

Melkoinen vuosi! Onnistuin vielä toteuttamaan toissavuoden uudenvuoden lupauksen, kun otin viimein hepatiittirokotuksen! Ei menny siis hukkaan. :D

Tunnisteet: ,

perjantai 28. joulukuuta 2012

Ostoslista jenkkeihin

Jenkkireissuun on seitsemän kuukautta aikaa, eli on siis loistava aika alkaa hahmotella ostoslistaa siitä, mitä kaikkia sieltä reissusta sitten selkä vääränä roudaillaan takaisin kotisuomeen. Nyt siksi, että kun säästötoimenpitein on varauduttu jo matka- ja majoituskustannuksiin, voi alkaa hahmotella miten paljon dollareita pitää varata sitten sille kaikelle muulle ylimääräiselle.

Onneksi pohjalla on jo pari reissua ameriikan kamaralle, joten jonkinlainen käsitys on jo siitä, millaista kamaa sieltä kannattaa hamuta. Toki myös nettikaupat auttaa hinta-arvioinneissa mutta pääsääntöisesti on tietenkin niin, että kaikkea amerikkalaista saa tietysti amerikasta halvemmalla kuin suomesta. Eli nokka kohti jenkkiläisiä merkkejä!

Tältä näyttää toistaiseksi mun ostoslista! Vaikka uniqlo ei aivan jenkkiläinen pulju olekaan, on sen tuotteiden hankinta kannattavaa, sillä niitä kun ei edes ole saatavilla Suomesta. Ja kuka vois vastustaa noin makijan värisiä kashmirneuleita?

Viime reissulle hahmottelin ostoslistaa lähinnä mielessäni, ja uskottelinkin itselleni hankkivani jenkeistä hirviän määrän tavaraa. Todellisuudessa ostossaalis jäi harmittavan pieneksi, ja tilille reissun jälkeen melkein nelinumeroinen summa. Tämän kollaasin tekeminen oli mun mielestä hyvä juttu, sillä nyt voin hahmottaa, mitä juttuja lähen sieltä hakemaan ja tietty jättää vähän tilaa heräteostoksille. Todennäköisesti reissuun lähdetään taas melkein tyhjällä matkalaukulla, joten syystakin ja neuleiden lisäksi sinne laukun pohjalle eksynee reissun jäljiltä myös muutama kesävaate!

Ei sitten muuta kuin säästämään!

Ps. Kiitos teille jotka ootte jo vastanneet tuohon sivupalkin kyselyyn, lämmittää mieltä!

Tunnisteet: , , ,

Mikä kiinnostaa?

Näin uuden vuoden kynnyksellä pohdiskelin mun blogin tulevaisuutta. Aion toki jatkaa bloggaamista entiseen tapaan, mutta koska mulla on taas tämä vaihe että reissuja ei ihan heti ole, oon miettiny että mistä muista aiheista haluan tänne kirjoittaa. 

Sen hahmottaakseni, että mikä teitä armaita lukijoita kiinnostaa, pistin pystyyn kyselyn. Se löytyy tuolta oikealta sivupalkista:

Käykää vastaileen, voitte valita monta vaihtoehtoa! Näin minäkin osaan vähän hahmottaa mikä teitä kiinnostaa ja sen perusteella sitten ehkä uskaltaa kirjoitella semmoisistakin asioista, mistä en oo aikaisemmin kauheasti kirjoitellut.

Kiitti jo etukäteen! Nyt kaikki ruksimaan tuolta vaihtoehtoja!!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulu








Hurjasti kynttilöitä, herkullista ruokaa ja harvinaislaatuisesti koko perhe kasassa, siinäpä oli se joulu. Melkein kaikki oli paketoineet lahjat sanomalehteen, ja se oli huippu juttu. Ja niitä lahjoja tuli taas tänä vuonna aivan hirveä kasa, hyvä että kuusen alle mahtui. Paluumatkalla takas Ouluun oli melko lumiset maisemat.

Ja huomenna pitäis muka palata takaisin arkeen, saa nähdä miten onnistuu!

Tunnisteet: ,

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Herkullista joulua!



Iiks, huomenna on jo jouluaatto! Siitä huolimatta mää oon vielä kotona Oulussa, mutta lähden tänään alkuillasta huristelemaan kohti iskän lihapatoja ja siellä meneekin joulu perheen kanssa sitten ainakin tapsaan saakka.

Eilen meillä kävi uuni kuumana koko päivän, kun Karim kokkaili jouluherkkuja perheelleen vietäväksi. Siinä samalla syntyi niitä herkkuja mullekin asti, kun esitin vienon toiveen siitä, voisko mies tekaista vähän herkkukonvehteja. En tykkää yhtään kaupan konvehdeista ja yleensä ne jääkin mun osalta syömättä, mutta oon menneen vuoden aikana onnistunu kehittämään mun makuaistia hivenen pois lapsen asteelta (terkkuja Veera Helenalle!), ja tumma suklaa alkaa jo maistua. Päätinkin jakaa näiden supersimppeleiden herkkujen ohjeet teille näin joulutervehdyksen muodossa, jos siellä ruudun toisella puolella on muitakin, jotka ei varsinaisesti noita perinteisiä konvehteja rakasta.



Pähkinäkonvehti

50g kookosöljyä
2dl kaakaojauhetta
makeutusta
vaniljaa
pähkinöitä
suolaa

Sulata kookosöljy ja sekoita siihen kaakaojauhe. Makeuta massa omaan makuusi sopivaksi (muista maistaa!!) ja lisää joukkoon vaniljansiemeniä ja aivan pieni ripaus suolaa. Halutessasi voit sekoittaa mukaan kaikkea mitä käsillä sattuu olemaan pähkinöistä kuivattuihin hedelmiin tai vaikkapa piparinmuruun. Asettele muottien pohjalle esimerkiksi pähkinöitä, kaada suklaamassa päälle ja laita jääkaappiin. Reilun tunnin kuluttua pääset jo nautiskelemaan!


Maapähkinä-suklaakonvehti

maapähkinävoita
suklaata

Tässä on jouluherkuista yksinkertaisin: suklaalla kuorrutettua ihan-mitä-vaan! Me valittiin maapähkinävoi, joka suolaisuudessaan on täydellinen pari suklaalle. Jos kaapista löytyy valmiin maapähkinävoin sijaan pelkkiä pähkinöitä, onnistuu maapähkinävoin teko kotioloissa helposti: paahda pähkinät ja murskaa ne blenderissä niin, että pähkinöistä irtoava rasva tekee murusta tahnamaista. Lisää joukkoon halutessasi kokonaisia pähkinöitä ja laita maapähkinävoi hetkeksi pakkaseen. Sulata sillä välin suklaa. Pyörittele jähmettyneestä maapähkinävoista lusikalla haluamasi kokoisia palloja ja dippaa ne sulassa suklaassa. Laita jääkaappiin ja nauti hetken päästä.


Huippua joulua kaikille lukijoille!

Tunnisteet: ,

perjantai 21. joulukuuta 2012

Mikä saa minut matkustamaan ja mikä jäämään kotiin?

Monissa reenihenkisissä blogeissa on liikkunut "mikä saa minut urheilemaan ja mikä jäämään sohvalle" -haaste, missä bloggaajat ovat kertoneet kyseisiä asioita. Ajattelin vähän soveltaa sitä haastetta ja tehdä siitä tähän blogiin sopivan, sillä matkailujutut on todennäköisesti meikämimmin reenijuttuja mielenkiintoisempia. Joten mennään.

Teellä Istanbulissa, elokuu 2011

Ramadan Beirutissa, elokuu 2011


Mitkä asiat sitten saavat minut matkustamaan?

Because I can. Nykyinen työpaikkani ei vain mahdollista matkustamista vaan pikemminkin vaatii sitä ja tarjoaa siihen loistavia mahdollisuuksia. Toinen asia on myös Suomen passi, mikä on mun mielestä maailman paras passi, sillä sen kanssa voi oikeastaan vaan katsoa maailman karttaa ja miettiä, missä sitä haluaisi käydä, sillä melkein kaikkiin maihin pääsee suomalaisella passilla todella helposti. Koitan siis ottaa siitä kaiken irti. :)

Eri maailmankolkkien näkeminen ja niiden tuoma kokemus. Kun olen esimerkiksi nähnyt miten ystävällisiä libanonilaiset ovat, oon ymmärtänyt miten juntteja me suomalaiset joskus osataan olla. Tosin oon nähny myös sen pinnallisen ja välinpitämättömän puolen, ja sen kautta taas osaan arvostaa suomalaista rehellisyyttä ja empaattisuutta. Samoin oon reissujen jälkeen oppinu arvostamaan suomalaista siisteyttä, siis sitä että meillä kadut on oikeasti siistejä! Reissuissa näkee parhaimmillaan sen, miten kulttuurit voi olla hyvinkin erilaisia mutta silti ihmiset on samanlaisia kaikkialla maailmassa.

Ruoka. Ruokakokemukset on yks niistä isoimmista asioita, mitkä pitää minut liikkeessä. Jenkkilän burgerit, italialaiset juustot, itävaltalainen suklaa, siinä muutama nimetäkseni. Superedullista katuruokaa ei ainakaan Oulusta löydä, joten sitä on sama lähteä hakemaan maailmalta.

Ahneus. Kun kerran antaa matkailulle pikkusormen, voi olla varma että reissuja tulee lisää. Ja taas lisää. Jotenkin sitä vaan vertaa itseään muihin ja sitten alkaa tuntua, että mulla ei oo lähellekään sitä reissukokemusta mitä muilla on, ja niin vaan ollaan oravanpyörässä, kun pitää nähdä tämä, tuo ja se paikka! Helposti tulee semmonen "kun mikään ei riitä" -fiilis.

John Lennon Wallilla Prahassa, toukokuu 2009

Huvittavia seinämaalauksia Vatikaanissa, tammikuu 2010


Mitkä asiat sitten saavat minut jäämään kotiin?

Raha. Se on varmasti se suurin kysymys. Jos ei olisi rahasta väliä, en juuri muuta tekisikään kun reissaisin. Reissut kun tuppaa käymään melko kalliiksi lentoineen, majoituksineen, ruokineen ja shoppailuineen. Suurin osa rahasta menee kuitenkin lentoihin ja se määrittääkin yleensä sen, missä päin maailmaa reissataan, ja sen vuoksi meikämisuli reissaakin pääasiassa kotoisassa Euroopassa.

Reissuväsymys. Kun reissaa minibudjetilla, käyvät reissut helposti melko raskaiksi. Mulla oli viime kesän alussa aikamoinen reissuväsymys, kun takana oli tosi monta melko rankkaa kaupunkireissua (loma -sanaa en oikein voi käyttää) ja päätinkin pysytellä Suomen kamaralla useita kuukausia. Itse reissaamisen aiheuttaman väsymyksen lisäksi joskus on myös vaivalloista suunnitella reissua, sillä sekin vie aika paljon aikaa ja energiaa.

Kiire. Vaikka työ mahdollistaisikin reissaamisen, ei vapaa-aika aina sitä tee. Esimerkiksi tulevan tammikuun puolesta oon joutunut toteamaan, että se taitaa jäädä reissuttomaksi kuukaudeksi, sillä en vaan harrastuksen puolesta millään ehdi! Helmikuun alussa on nimittäin SM-kisat, mihin on pakko treenata tiukasti koko tammikuu, jos aikoo edes yrittää voittaa itsensä. Joten tammikuussa joudun valitsemaan Taekwon-Don matkailun sijaan.

Siinäpä mun mietteitä. Mielenkiintoisinta lienevät nuo syyt, miksi kukanenkin matkustaa. Mulla oli aika perusjuttuja, mutta kiinnostaisi kuulla teidän mietteitä. Haastankin kertomaan omat reissusyynsä seuraavat reissunaiset: Study and the Cityn Ulla, Kaukokaipuu -blogin Nella, Lindsay's Diariesin Lindsay, Kaksi yhden hinnalla -blogin toinen osapuoli Riikka sekä Friolandian Eveliina!

Tunnisteet:

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Monessako maassa olet käynyt?

kuva


Otsikon kysymys on semmoinen, mitä multa kysytään melko usein. Annan vastauksen aina epäröiden, sillä munsta tuntuu vähän, että mun numero valehtelee. Oon käyny 30 maassa. Osa niistä maista on semmoisia, missä oon käyny vaan yhen päivän, mutta siitä huolimatta sanon, että oon käyny siinä maassa. Toiset ei ehkä päivän visiittiä laskisi, mutta mun mielestä päivässäkin ehtii nähdä jotain maata ainakin sen verran, että voi sanoa käyneensä siellä.

Mutta takaisin tuohon otsikon kysymykseen. Tapasin kerran erään miehen, joka oli 27 -vuotiaana erittäin ylpeä siitä, että oli käynyt niin monessa maassa, että vierailtujen maiden luku alkoi jo kolmosella. Siitä asti mulla on ollut tavoitteena käydä 30 maassa ennen kuin täytän 27. Aika typerää, mutta jotenkin oon halunnut näyttää sille rehvastelijalle, että muutkin pystyy siihen rehvastelematta. Tai no, täällä minä sitten sillä leuhkin omassa blogissani, joten eipä tässä kovin paljon parempia ihmisiä olla.

Luin joskus artikkelin vanhasta pariskunnasta, jotka oli halunnu käydä jokaisessa jenkkien osavaltiossa. Sitten ne huristeli onnikalla ympäri Yhdysvaltoja pysähtyäkseen hetkeksi jokaisessa osavaltiossa. Ihan vaan että voisivat sanoa käyneensä niissä kaikissa, vaikka todellisuudessa eivät olleen oikeasti nähneet yhtäkään. Aikoivat sitten kun kierros oli tehty aloittaa sen alusta ja tällä kertaa nähdä ne osavaltiot, missä on kertaalleen jo käyty.

Idiotismia, sanon minä. Pelkkää linja-autossa istumista ei juuri voi reissaamiseksi sanoa, jos se on huoltoasemien vessojen ja myymälöiden lisäksi ainoa asia, mitä näkee. Toki meikämimmi kannattaa road trippejä enemmän kuin isoon ääneen, mutta silti tuossa ajattelutavassa on jotain väärää. Myönnän itsekin reissaavani paljon sillä tavalla, että vietetään lyhyt aika monessa paikassa yhden reissun sisällä, mutta noilla reissuilla se useassa paikassa käyminen ei ole se ykkösjuttu. Se on usean paikan näkeminen, ja siinä on vissi ero.

Joten aina kun joku kysyy monessako maassa on tullut käytyä, vastaan toki 30. Mutta siihen perään on aina pakko mainita, että vain osassa olen ollut pidempään ja useaan otteeseen, joten paljon näkemistä riittää vielä.

Mitä numeroita löytyy ruudun toiselta puolelta?

Tunnisteet:

tiistai 18. joulukuuta 2012

Eläimellistä menoa

Pahoittelut tuosta jo muutamaan sataan kertaan kuullusta otsikosta, ei oikein runosuoni syki!

Tänään piti vääntäytyä yliopistolle, kun mun oli määrä palauttaa viikonloppuna lainassa ollut liikuntasalin avain. Perjantaina hakiessani avaimen meillä oli vielä auto käytössä, mutta nyt sitä ei enää näkynyt autopaikalla, joten piti turvautua turhankin tuttuun pyöräilyyn. Matkaa meiltä lipastolle on semmoiset seitsemän kilometriä, ja tuolla 12 asteen pakkasessa ei paljoa naurattanu. Karim onneksi lähti mun seuraksi, joten yksin ei sentään tarttenu pyöräillä.

Avaimien palauttamisessa meni semmoiset viisi minuuttia, eikä ihan heti innostanu lähtä takaisin pakkaseen. Päätettiin vierailla yliopistolla sijaitsevassa eläinmuseossa, missä oon käyny ehkä joskus ala-asteella. Vierailu kesti ehkä vartin, mutta sinä aikana keho ehti lämmetä ja päästiin tietty myös ihastelemaan mahtavia täytettyjä eläimiä.




Lopuksi piti tietty ängetä kaverikuvaan karhun kanssa, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Ilmeestä päätellen olin kuitenkin aika paineessa. Hyvin näkyy kuvasta myös talvipyöräilyvarustus: kaks kaulahuivia, toppatakki, pipo ja farkut, jotka on sen verran isot että alle mahtuis vaikka kolmet kalsongit. Ja tietty timberlandin superkengät.

Vaikka tuo eläinmuseo on varmana kaikille yliopisto-opiskelijoille semmonen tuttu paikka mikä ei hirviänä innostuksen tunteita herätä, oli se näin entisen amkilaisen näkökulumasta tosi kiva paikka kävästä. Ens kerralla käydäänkin sitten kasvitieteellisessä museossa! :D

Oon lähössä aamulla Helsinkiin, ja pitäis pakata. Jotenkin tää koneella hengaaminen vaan houkuttais enemmän. Heitin yhet housut sängylle ja totesin että pakkaaminen on aloitettu, oon siis ansainnu tauon. Jospa sitä ennen aamua sais laukkuun sullottua jotain tavaraa.

Tunnisteet:

Mutkia tulevassa matkassa

kuva

Viime viikolla intoilin siitä, kun saatiin ostettua jenkkireissulle lentoliput järkyttävän halvalla. Homma ei kuitenkaan menny koko porukalta putkeen, sillä meidän tuleva reissukaveri Pasi oli tuona aamuna koulussa eikä sillä ollu verkkopankin tunnuksia mukana. Meidän muiden ostellessa lentoja se ahersi ahkerana ryhmätyön parissa, ja parin tunnin päästä kotiin mentyään aikoi ostaa lennot. 

Mutta arvatkaapa miten siinä oli käyny? No lentojen hinnat oli tietysti sen parin tunnin aikana pompsahtanu takaisin siihen 700 euroon, ja niin siirtyi lentojen ostaminen ja tarjousten kyttäily jatkuu vielä Pasin osalta. Vähän harmittaa kyllä, sillä olishan se nyt ollu hyvä saada kaikille lennot hankittua niin voitais keskittyä täysillä suunnitteleen niitä seuraavaksi tärkeimpiä asioita, kuten auton vuokraamista, Las Vegas - New York -lennon ostamista ja majoituksien varaamista.

Niissä lennoissa oli toinenkin pieni kupru. Tai toki tajusin jo sillon lentoja varatessa että se vaihtoväli Brysselissä on tosi lyhyt, mutta aloin eilen miettiä tarkemmin, että miten lyhyt se tuolla lentokentällä sitten oikeasti onkaan. Niin, 50 minuutissa meidän pitäisi ehtiä hakemaan matkatavarat, vaihtaa terminaalia, heittää laukut baggage dropiin, pahimmassa tapauksessa tehdä vielä check-in, mennä turvatarkastuksen läpi (jonot, ei voi tietää!?), passin tarkastuksen läpi ja sitten portille. Helsinki-Vantaalla onnistuis heittämällä alle tunnissa, mutta veikkaan että Brysselissä ei.

Käytiin Karimin kanssa Brysselin lentokentällä maaliskuussa, ja koitettiin eilen kovasti miettiä, että millainen se kenttä olikaan. Muistettiin että se oli supersekava, eikä taidettu meinata edes löytää pois sieltä. Tsuumailin lentokentän sivuilta kentän karttaa ja vähän sitä terminaalivaihdosta, ja aika pahalta näytti. Ei mitään suoraa reittiä vaan alas, tunnelin läpi, ylös ja siihen vielä muutama mutka päälle. Ei siis taideta riskeerata sitä, että ehitäänkö meidän kamojen kanssa lennolle vai ei.

En kuitenkaan aatellu tehä siitä ongelmaa sillä viime reissulle lähtiessä mulla oli matkalaukussa vaatteet kahdelle päivälle, Karimilla vielä vähemmin, sillä tarkoituksena oli ja on tälläkin reissulla uusia vaatevarasto jenkkien yltäkylläisyydessä. Joten ihan sama siis lähteä pienellä käsimatkatavaralaukulla minne saa ne välttämättömimmät, ja ostaa kaikki loput sitten paikan päältä. Palatessa voi ostaa jonkun reenikassityyppisen halvan laukun ja laittaa sen ruumaan, ja jos innostuu shoppaileen paljon vaatteita, ei sekään oo mikään ongelma kun on se valtava käsimatkatavaralaukku! Iskä ja Topi, voitte varautua lainaamaan meille niitä teidän mahtavia käsimatkatavaralaukkuja...

Ongelma ratkaistu siis! Sama lähtä kuukauden reissulle pelkillä käsimatkatavaroilla! :D Ainoa mikä mua vähän huolettaa on se, saanko otettua tarpeeksi kertakäyttöpiilareita mukaan, mutta sillä mennään sitten, mitä on. Niin ja katotaan millon uskallan paljastaa reissukavereille tämän pienen yksityiskohdan. :D Laitoin kyllä mailia Jet Airwaysille, että kannattaako edes yrittää ruumatavaran kanssa, joten voihan se olla että ne on ihmeidentekijöitä, katsotaan.

Onko teillä kokemuksia lyhyistä vaihdoista nimenomaan Brysselin lentokentällä? Miten on menny?

Asiasta toiseen: pikkusen oli ihania reissusuunnitelma -postauksia Ullalla ja Riikalla, käykää ihmeessä kattomassa! Alakoin jo hahmotella omia vastaavia suunnitelmia kunnes tajusin tehneeni jo oikeastaan molempien kaltaiset postaukset..

Tunnisteet: , ,

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Epäonnistunut seeprakokeilu


Tämä sunnuntai on mennyt melko hiljaisissa tunnelmissa. Heräsin liian lyhyiden yöunien jälkeen liian aikaisin, sillä olin lupautunut komentamaan mustan vyön kokeen tuossa naapurissa. Aamu meni siis melko jännittävissä tunnelmissa, sillä en ollut koskaan aikaisemmin komentanut mustan vyön koetta. Viiden tunnin koe meni kuitenkin mun ja onneksi myös kaikkien osallistujienkin kohdalla melko hyvin, joten tässä sitä ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampana.

Kokeen jälkeen oon ollu aivan poikki, aivan niinku ite olisin osallistunut siihen. Pientä koomailua tasapainottamaan päätin leipoa pitkästä aikaa (viimeksi eilen!), mutta tällä kertaa jotain muuta kuin joululeivonnaisia. Bongasin melko herkullisen näköisen seeprakakun ohjeen täältä, ja pitihän sitä päästä kokeilemaan. Lopputulos ei ollut aivan samannäköinen kuin ohjeessa, mutta ei kai sillä ulkonäöllä niin väliä oo. :)


Sovelsin ohjetta vähän omanlaiseksi, sillä en vaan voinu leipasta suklaakakun näköistä kakkua ilman suklaata, joten lisäilin sitä reseptiin, samoin kuin vaihdoin sokerin steviaan ja appelsiiniaromin tuoreeseen sitruunamehuun. Lopputulos oli kutakuinkin tämmöinen:

Raitakakku

6 munaa
2 dl sokeria (tai steviaa)
1dl mantelijauhoja
1dl kookosjauhoja
0,5 tl suolaa
500g rahkaa

2rkl kookosjauhoja
puolen sitruunan mehu
80g suklaata
2rkl kaakaojauhetta

Sekoita munat ja sokeri/stevia vaahdoksi. Lisää kuivat aineet ja rahka. Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää puolet taikinasta suklaan joukkoon, lisää kaakaojauhe. Sekoita loppuun taikinaan sitruunamehu ja loput kookosjauhot. Lisää taikinaa parin ruokalusikallisen verran irtopohjavuoan keskelle vuorotellen niin, että taikina alkaa pikkuhiljaa levetä koko vuoan leveydelle. Paista 200 asteessa 35 minuuttia.

Rahkan maku tuli melko hyvin läpi, ja mun kaltainen sokerihiiri olis tykänny enemmän, jos olisin laittanu enemmän steviaa, samoin tuota sitruunaa olis voinu olla enemmän, sillä nyt se ei ihan hulluna maistunu. Ärtsymmistä mauista pitävälle kakku kuitenkin maistui mainiosti ilman kermavaahtoakin, joten tää kokeilu oli kuitenkin ihan onnistunut, vaikka mun superlemppareiden joukkoon tuo kakku ei aivan kivunnut.

Nyt leffan ja kudelman pariin!

Tunnisteet:

lauantai 15. joulukuuta 2012

Pikkujoulut!

Uunituoreita torttuja! (Luumuhillo loppui, joten täytin loput vadelmilla.)
Ihan liian tiukka mekko

Ihan liian korkeat korot

Ihanasti kilkattavat kulkuskorvikset

Kaikki on siis valamista pikkujouluja varten. Huippua pikkujoululauantaita!

Tunnisteet: ,

perjantai 14. joulukuuta 2012

Tämän vuoden päästöt

Oon jo kolmen vuoden ajan ruukannut aina vuoden lopulla listata kaikki sinä vuonna tehdyt reissut ja laskea mun lentomatkustamisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt. Vaikka en aktiivisesti mietikään sitä, miten paljon lentomatkustus kuormittaa maapalloa ja ilmastoa, herättelen itteäni aina kerran vuodessa sillä, miten paljon minä olen omilla matkustusvalinnoillani kuormittanut ilmastoa.

Tuhoja on siis tarkasteltu aikaisempien vuosien osalta täällä, täällä ja täällä. Tuosta vuoden 2009 osuudesta löytyy myös vähän selitystä sille, mitä nuo kilomäärät oikein tarkoittavat ja mihin niitä voi esimerkiksi verrata. Pahoittelen kuitenkin melko naivistista otsikkoa mutta antanette anteeksi, sillä postaus on tosiaan kirjoitettu kolomisen vuotta sitten.

Mutta mennäänpä sitten itse asiaan, eli niihin päästökilometreihin:
Oulu-Helsinki-Barcelona-Helsinki-Oulu 552 kg
Oulu-Helsinki-Tukholma-Helsinki-Oulu 284,68 kg
Helsinki-Amsterdam-Bryssel-Amsterdam-Helsinki 521,88 kg
Oulu-Helsinki-Frankfurt-Lissabon-Frankfurt-Helsinki-Oulu 711,23 kg
Oulu-Tukholma-Pariisi-Kööpenhamina-Oulu 520,54 kg
Oulu-Helsinki-Ateena 380,26 kg
Venetsia-Riika-Helsinki-Oulu 278,01 kg
Oulu-Helsinki-Oulu 145,14 kg
Oulu-Kööpenhamina-Oulu 353,04 kg
Oulu-Helsinki-Lontoo-Riika-Helsinki-Oulu 548,03 kg
Helsinki-Berliini-Helsinki 243,61 kg
Oulu-Helsinki-Oulu 145,14 kg

Listalta puuttuu kaksi matkaa, tai ei varsinaisesti puutu sillä tein kaksi ulkomaanmatkaa ilman lentokonetta: Luulajan ja Pietarin -reissut. Luulajaan päästiin kätevästi yksityisautoilemalla (heh heh), ja Pietarin kohdalla mentiin myös autolla ensin Helsinkiin, ja sieltä sitten laivalla Pietariin. Kaksi kertaa noissa muissa matkoissa kuljettiin Oulu-Helsinki-Oulu -väli muulla pelillä kuin lentokoneella, eka junalla ja sitten taas autolla. Eli vaihtoehtoja on yritetty löytää, joskin erittäin laiskasti. Ja onhan tuolla tietty vielä nuo kaks ylläribonusta, kun oon käyny lentokoneella ihan pelkästään Helsingissä! Toinen oli elokuussa ja toinen on ensi viikolla, joten laskin sen vielä tähän mukaan vaikka onkin työmatka, ja en oo niitä ruukannu laskia. Mutta samapa tuo kun tälle linjalle ollaan lähdetty.

Ja niin, siihen tärkeimpään eli tämän vuoden numeroon: 4683,56 kiloa hiilidioksidipäästöjä! Kyseessä on mun henkilökohtainen ennätys, enkä oo siitä kauhean ylpeä. Oikeasti ajattelin että viime vuoden ennätyslukemiin en tänä vuonna yllä, sillä viime vuonna matkustin kolme kertaa Euroopan ulkopuolelle ja tänä vuonna en oo siellä nokkaani näyttänyt. Mutta niin vaan nuo useat turhat välilaskut tuo lisää kiloja.

Otetaan vertailun vuoksi viime vuosien lukemat: 2011 4266,3 kg, 2010 2204,88 kg sekä 2009 3424,85 kg. Ainoastaan yhtenä vuonna eli 2010 suunta on ollut oikea, mutta tuohon lukemaan en ole laskenu kaikki työmatkoja, toisin kuin tänä vuonna, joten se huijaa vähän.

Mutta palataanta tuohon mun ennätyslukemaan eli melkein 4700 kiloon. Mistä se sitten syntyy? No, toki oon tänä vuonna reissannu enemmän kuin koskaan aikaisemmin, joten ne mun 11 reissua selittää jo aika paljon. Lisäksi oon edelleen jatkanut kaikkein halvimpien lentojen metsästystä, mikä ei ole todellakaan ilmastoteko sillä ne halvimmat diilit pitää sisällään kaikkein eniten välilaskuja, kuten taas nähdään. Aivan turhia mutkia tuli esimerkiksi lokakuisella Lontoon paluumatkalla kun kierrettiin Riian kautta, samoin myös maaliskuun road tripillä, joka haluttiin ehottomasti aloittaa Brysselistä vaikka siinä ei ollu järjenhiventäkään, sillä meillä oli välilasku parin tunnin ajomatkan päässä Amsterdamissa, missä käytiin joka tapauksessa. Ei siis paljoa oo meikällä pavut päässä toisiinsa kolahdelleet, kun näitä lentoja varasin.

Muutenkin voisin asettaa airbalticilla lentämisen omalta osaltani pannaan, sillä se ei tiedä mitään muuta kuin hurjan määrän lyhyitä lentoja, sillä Oulusta on pakko lentää ensin Helsinkiin ja sieltä taas Riikaan, mistä se reissu oikeastaan vasta alkaa. Turhia lyhyitä lentoja, joita ilman pärjättäisiin aivan mainiosti.

Se on kuitenkin totta, että ens vuonna mulla tulee taas lennettyä hurjia matkoja. Säälittävintä on tietty se, että viimeksi eilen ostin turhan välilaskun sisältävät lennot säästömielessä, kun ei valittu suoraa lentoa Helsingistä New Yorkiin. Mutta niin se vaan tuntuu olevan tärkeimpänä mielessä se rahallinen säästö, enkä todennäköisesti tuu ihan heti siitä linjasta poikkeamaan, joten on siis tehtävä jotain muuta.

Ens vuonna voisinkin tasoittaa tätä mun hurjaa matkustustahtia vähentämällä lihansyöntiä (se kasvisruokapäivä joka toinen päivä tulee paitsi rahallisesti edullisemmaksi, on myös maapallon kannalta parempi valinta!), lihaa ostaessa suosimalla enemmän luomua, siirtymällä yhä enemmän luonnonkosmetiikkaan (en kyllä tiiä miten paljon tämä vaikuttaa maapallon kannalta), jatkamalla autottomalla linjalla, yrittämällä kovasti kulkea Oulusta Helsinkiin muulla kuin lentokoneella ja jatkamalla "panosta laatuun, älä määrään" -ajattelua kaikessa muussa kuluttamisessa, esimerkiksi vaatteissa.

Eipä noilla suuria säästöjä todennäköisesti tehdä, mutta asiaa helpottanee vähän jo se, että meillä kierrätetään melkein kaikki jäte, tässä taloudessa ei ole autoa, ei tupakoitsijoita ja sekä pyykki- että tiskikone pestään ainoastaan täpötäysinä. Lisäksi arvostetaan enemmän hämärää tunnelmavalaistusta kuin sitä, että kaikki valot olis täysillä päällä koko ajan. Pieniä juttuja, mutta toivottavasti ne vähän keventää tuota vajaan 4700 kilon painolastia.

Niin ja pakko vielä lopuksi mainita, kun tuolloin 2009 uhosin suuren numeroni (alle 4000 kiloa) nähtyäni että alan maksamaan lentomaksua kaikista lennoista. No, enpä oo maksanu kertaakaan, että se siitä uhoamisesta.

Haastan kaikki lukijat laskemaan omat päästönsä, esimerkiksi käyttämällä samaa laskuria kuin minä. Paljonko tuli?

Tunnisteet:

torstai 13. joulukuuta 2012

We got the tickets!!



Joka-aamuinen lentojen tsekkailu palkittiin viimein tänä aamuna, sillä klikkaillessani skyscannerin lentohakua (se on superkätevä, sillä se tallentaa edellisen haun joten tietoja ei tartte syöttää hakuun joka ikinen kerta erikseen) vielä eilen 700 euron hintaiset lennot olivat viimein laskeneet alle 500 euron. Voittako uskoa!? No mää en ainakaan voinut, mutta otin tarjouksesta onkeeni ja lähetin heti kaikille roadtripreissukavereille siitä print screenin.

Ja pari tuntia myöhemmin, kun kaikki kaverit on saatu kiinni, on meillä viimein lentoliput New Yorkiin ensi vuoden elokuulle, ja sitä kautta meidän road trip todella varmistuu, jes!

Halvin lento löytyi kombinaatiolta Finnair + Jet Airways, ja lennetäänkin ensimmäistä kertaa Newarkille. Vaihto meillä on Brysselissä, mutta mennessä vain tunteroinen ja tullessa vajaa neljä tuntia, joten jospa sen kestäis, vaikka kovin paljoa hyvää sanottavaa ei kyseisestä mestasta meikäläiseltä ainakaan irtoa. Menolento kestää 11 tunnin pintaan ja paluulento 13 tuntia, että ei paha siis lainkaan. Tosin intialainen Jet Airways vähän mietityttää, mutta niin kauan kun niille sisältyy 23 kiloa matkatavaraa ja ruuat, mulle passaa.

Ja se hinta! No, maksettiin 498 euroa per naama!!!! Oh yes! Pieniä hikikarpaloita otsalle aiheutti Danske Bank, jonka verkkopankki päätti mennä rikki just sen jälkeen kun olin siirtänyt rahavarat säästötililtä käyttötilille ja yritin maksaa lentoja. No, onneksi Karimilla on eri pankki ja saatiin lennot lopulta ostettua.

USA, nähdään elokuussa!! :D

Tunnisteet: , ,

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Melekonen herkkuilta


Mikä on parhaimpia asioita siinä, että omistaa sveitsiläisen ystävän? No tietysti hurja vieraanvaraisuus ja fondue -pata! Tämä ilta meni aikamoisissa herkkutunnelmissa, kun mun ystävän Tiinan poikaystävä Flavio tuli eilen takaisin Suomeen, ja päätettiin juhlistaa miehen paluuta kunnon suklaafonduen täyteisellä illallisella (=alkuruokana bruschettaa, pääruokana suklaata ja hedelmiä, jälkkärinä loput hedelmät). Samalla porukalla nautiskeltiin lihafondueta viime kesänä, ja näin joulun alla päätettiin, että lienee soveliainta nautiskella kauan, voi pojat niin kauan odotettua suklaafondueta.




Sovittiin että me hoidetaan dipattavat jutut, ja Tiina ja Flavio hoitaa suklaan. No, multa karkas vähän mopo käsistä hedelmäosastolla, ja lopulta kannettiin aivan hirviä kasa hedelmiä pöytään. Oli päärynää, kiiviä, klementiiniä, tuoretta ananasta, viinirypälettä ja banaania. Suklaafondueen tuli paitsi sveitsiläisiä herkkusuklaita, myös meidän brunbergin tummaa suklaata, fazerin sinistä ja maraboun 80% suklaata, eli melekosen sekalainen seurakunta vähän kaikenlaista. Suklaan lisäksi pataan pantiin porisemaan kunnon loraus kermaa, ja herkkuhetki oli taattu.

Ja meikäläisethän ei tunnetusti paljon lautaselle syljeskele, ja muutaman tunnin (ja aika monen "nyt oon kyllä ihan täynnä, ei mahu enää mittään" -kommentin) jälkeen jokaikinen lautanen suklaapataa myöten oli tyhjä. Että niin vaan sinne uppos puolisen kiloa suklaata ja muutama kilo hedelmiä neljään syöjään.




Välillä meinas suklaa loppua kesken, mutta onneksi Flaviolla oli ässä hihassa ja jostain löyty lisää suklaata. :) Tiukan raadin lemppareiksi päätyi lopulta banaani ja kiivi, joiden molempien pehmeä rakenne tuntui hyvältä suklaan kanssa. Klementiini ei ehkä toiminu kaikkein parhaiten, mutta ne kyllä tuli syötyä ihan hyvin ilmankin suklaata.

Ja parastahan tuossa puuhassa on tietty seura ja se, miten mainiota illanistujaispuuhaa tuo on! Kokoajan on jotain tekemistä käsille, mutta syönnissä kestää kuitenkin helposti tosi kauan, sillä suklaa oli kuumaa ja sen piti antaa jäähtyä vähän aikaa ennen herkun syömistä, joten juttelulle jää tosi paljon aikaa.

Nyt on testattu kaks kolmesta fonduesta, enää on jäljellä se juusto...

Tunnisteet: