Kameramietelmiä

Ylläoleva lehtileike on piinannut mua koko tämän viikon. Leikkasin sen Kalevasta muutama päivä sitten, sillä halusin aktiivisesti pohdiskella, olisiko mulla tarvetta uudelle kameralle. Olympuksen PEN -pikkukamerasta oon haaveillut jo pitkän aikaa, siinä kun olis ilmeisimmin järkkärilaatua pokkarikoossa. Miten ihana se olis reissuilla! Käsi ylös ne joita kyrsii roudata järkkäriä ja painavaa linssiä pitkin maailmaa!

Niin tosiaan, nyt tai siis tänään sen kameran saisi 250 euron alennuksella eli hintaan 349e Rajalan verkkokaupasta, mutta taitaa käydä niin että jää multa ostamatta. Usean päivän pohtimisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että en jaksa uskoa, että laatu yltäisi samalle tasolle järkkärin kanssa, ja mun täytyy valitettavasti jo töidenkin puolesta roudata järkkäriä reissuissa. Vaikka ihanalta se kyllä kuulostaa, hyviä kuvia ilman hartiasärkyä ja jumalattoman kokoista kameraa laukussa.

Pokkari vs. järkkäri

Mulla on käytössä vuonna 2007 ostettu Canonin 400D -järkkäri, joka on kyllä palvellut hyvin. Käytän sen mukana tullutta kittilinssiä (18-55) silloin tällöin, mutta pääasiassa kuvaan valmistujaislahjallani, viime kesänä ostetulla 50mm f/1.4 -linssilläni. Molempia linssejä on kuitenkin roudattava messissä aina matkoilla, sillä mikään ei oo pahempaa kuin tilojen tai maisemien kuvaaminen 50 millisellä tai annosten kuvaaminen kittiputkella. Hankintalistalla on uusi laajakulmalinssi, mutta se saa odottaa vielä, sillä oon pärjänny näillä aivan hyvin. Mulla oli ennen tuota uutta 50mm -linssiä käytössä sama 50mm mutta 1.8 -versio, ja voi pojat että se oli kevyempi! Vasta kun sain käsiini tuon 1.4:sen tajusin, että miten muovinen kapine se 1.8 onkaan! Siis hyvässä ja pahassa, nyt mun kamera linsseineen painaa jo monta kiloa.

Järkkärin lisäksi mukana on monesti pokkari, vaikka viime reissuilla se on yhä vähemmän ja vähemmän mukana. Nykyään meillä on monesti niin, että mulla on järkkäri ja Karimilla pokkari. Ostettiin jenkkireissun menomatkalla lentokentältä Panasonicin Lumix -sarjan DMC-TZ10, joka ilmeisesti oli silloin hinta-laatusuhteeltaan paras pokkari. Olis varmasti, jos osaisin käyttää. On nimittäin jääny melko vähiin tuo pokkarin käyttö tuon uuden linssin myötä. ja vielä puoli vuotta oston jälkeen en tunne tuon kameran manuaalisäätöjä. Ehkä olisi aika opetella...

Millainen kuvauskalusto teillä on messissä reissussa? Ja haaveileeko kukaan muu "pikkujärkkäristä"?

Ps. Mulla on ollu asiaa jo kolmensadan postauksen verran, älytöntä!

VR toi pelastuksen

Vanha kaverini VR on saanut multa niin useaan otteeseen tiukkaa palautetta törkeän kalliista lipun hinnoista, että nyt täytyy vähän kehaista. Hiihtoloma alkaa jo TÄLLÄ VIIKOLLA (ei sillä että mulla mitään lomaa olis), ja kymppiviikon reissu lähestyy melkoista vauhtia. Hankittiin lennot Helsingistä, sillä lomaviikolla on turha haaveillakaan mistään kotimaan sisäisistä lennoista, vaikka varattiinkin lennot jo kuukausia sitten. Päätettiin siis lentämisen sijaan mennä autolla, sillä se tulisi bensoineen ja parkkimaksuineenkin edullisemmaksi kuin maksaa VR:lle aikuisen hinta.

No sitten tuli viime viikko ja tekstiviesti, josta kävi ilmi että auto, jolla oltiin suunniteltu huristelevamme Helsinkiin onkin rikki. Pikkuruisessa paniikissa käytiin läpi kaikki mahdollisuudet siirtoautosta kimppakyyteihin kunnes sain muistutuksen Kalevassa näkyneestä VR:n mainoksesta. Olin toki sen itsekin nähnyt, mutta ajattelin että ne tuskin on mitään oikeasti halpoja matkoja. Miten sitten kävi, epätoivon hetkilla klikkasin itseni valtion rautateiden sivuille vaan huomatakseni, että muutamalle lähdölle päivässä saa todellakin ne alennusliput.

Kymmentä minuuttia myöhemmin ongelma oli ratkaistu, ja kävin äsken hakemassa ihan konkreettiset liputkin rautatieasemalta. Antaa nyt lauantain tulla, me ollaan valmiina! Paitsi tietenkin vois kohta alkaa harkita pakkaamisen aloittamista...

VR:llä siis edullisia junalippuja, esimerkiksi Oulu-Helsinki 29e. Matkoja voi varata tuohon hintaan ensi maanantaihin saakka! Ihan hyvä junayhtiönkin herätä tähän lentoyhtiöiden kansoittamaan hintakilpailuun, jes! Ja omatunto kiittää (ja tietty se luonto kans).

Päivä Tukholmassa

Tästä kaikki alkoi. Olin perillä Tukholmassa kaheksalta illalla ja sen kunniaksi suuntasen ensimmäisenä petiin.

Tukholman reissu oli yllättävän kiva, ja pituudeltaan just hyvä yksin reissaajalle. Ajattelin että reilussa päivässä mitään ihmeellisiä asennemuutoksia tapahtuu, mutta lähdinkin kaupungista paljon positiivisemmalla fiiliksellä kuin edelliskerralla. Vaikka nyt oli loskainen talvi ja viimeksi sateinen kesä, tuntu tää reissu paljo kivemmalta. Ehkä se johtu siitä että siihen ei liittynyt tällä kertaa sitä Viking Linen miniminihytissä hengailua tai sitä iloista laivakansaa, vaan reissiu hoitui erittäin kätevästi lentokoneella ja aikaa kaupungissa oli edelliskertaa enemmän. Niin tai näin, Tukholma oli siisti kaupunki! Hivenen jäi harmittamaan että missasin parilla päivällä ne uuden prinsessan kunniaksi paukautetut tykinkuulat, mutta kaikkea ei näköjään voi saada.

Tässä teille vielä reissu kuvina, harmillisen vesisateen vuoksi niitä on vähemmän kuin suunnittelin.

Slussenin metroasemaa käytin kerran, tätä näkymää ihastelin useampaan otteeseen, on se vaan hieno!

Tähän myös loppu reissu. Päivän jälkeen olin niin puhki että painelin suoraan superleveään sänkyyn.

Majoituin Hotel Hornsgatanissa, mikä oli mun mielestä aika hyvä valinta. Hotelli oli melko uusi, ja aamupalahuoneessa oli jotain hyvin hostellimaista. Mulla oli molempina öin eri huone, sillä alakerran baarissa oli synttärit toisena yönä ja kaikki asiakkaat siirrettiin huoneista joissa on ikkunat kadulle huoneisiin, missä ikkunat näyttää sisäpihalle. Vaihto kelpas mulle tosi hyvin, sillä mut siirrettiin pikkuhuoneesta mummolan salonkia muistuttavaan supersuureen huoneeseen. Ja mikä parasta, hotellissa oli aina tarjolla ilmaista pullaa ja teetä, mitä sitä muuta ihminen kaipaa? :D

Leffaillan jälkiherkuttelut

Mudcakemuffinssi suklaamoussekuorrutteella ja kaakaojauheella vadelmien kera

Hunajapaahdettuja manteleita ja jauhelihapiirakkaa

Maito- ja valkosuklaata sekä pähkinäsekoitus

Eilen oli melkoiset syömingit, kun pari kaveria saapui meille viettään leffailtaa. Leffaksi valikoitui Tower Heist, joka jäi kyllä aika nopeasti sapuskojen varjoon. Illan pääpainona oli nimittäin syöminen, ja oltiin katettu pöytä notkumaan kaiken maailman herkkuja. Tätä iltaa oltiinkin suunniteltu ja pitkään, sillä tiukimpien kisalaihdutusten aikaan päätettiin pitää kunnon herkkuilta, kunhan kisat olisi ohi (ja mitalit tietty plakkarissa).

Kuvissa näkyvät herkut ovat vain jämiä eiliseltä, joita nautittiin tänään aamiaiseksi. Syömingit ei kuitenkaan lopu vielä tähän, sillä illalla vatsaa venytetään tupareissa!

Herkullista lauantaita!

Perjantain postiylläri

Kuvasin päivän postin lähettääkseni siitä kuvan Karimille kouluun. Sitten päätin julkaista sen myös blogissa, sillä moralisointi kuuluu päivään kuin päivään. Postikuori piti sisällään kiitoskortin punaisen ristin veripalvelusta ja fiskarsin juustohöylän, juuri kun meillä onkin vain yksi!

On käyny luovuttamassa verta siitä saakka kun täytin 18. Aluksi kävin luovuttamassa säännöllisesti sen kolme kertaa vuodessa, mutta hemoglobiinien laskettua räjähdysmäisesti mut laitettiin luovutuskieltoon muutamaksi vuodeksi, ja nykyään saan käydä piikille maksimissaan kaksi kertaa vuodessa. Karimin astuttua täysi-ikäisyyteen otettiin kisa, kumpi käy enemmän luovuttamassa. Hommahan oli tietty jo lähtökohdiltaan tuhoon tuomittu, miehet kun saavat luovuttaa naisia useammin, ja siihen kun lisätään se mun luovutuskielto, oli tappio selvä.

Nyt Karimilla on takana luovutuskertoja reilusti yli kymmenen, mulla luku liikkunee jossain kuuden kerran kieppeillä. Kiitos tämän muistutuksen, painelen alkukesästä käsi ojossa kohti veripalvelua. Jotta moralisointi ei kävisi turhan epäseleväksi, niin kehoitan teitä kaikkia yli 50-kiloisia käärimään hihanne ja painelemaan kohti verenluovutuspistettä. Joskus on hyvä luovuttaa!

Ps. Ihmettelen kovasti, miten juustohöyläpaketti lähetettiin vaan mulle, vaikka taloudessa on kovempikin luovuttaja. Ehkä ne haluaa muistaa vaan meitä semikovia luovuttajia. Tuliko juustohöylä muille?

Hyvän ruuan perässä

Nauta + quacamoleburrito sipulilla ja papu-juustotaco La Netasta

Sitruunamarenki- ja tuplasuklaakuppikakkusten koti Cupcake STHLM, sitten ne meni parempiin suihin

Kanasalaatti hyvällä hummuksella ja aidolla fetalla Söderin For Friends -ravintolasta

Tunnustan, Tukholmassa tuli syötyä melko huonosti. Tajusin sen nyt vasta näistä kuvista, ainoastaan kaks ateriaa ja yhet kuppikakut. Ei niin meikää! Tietty tuohon päälle vielä hotelliaamiainen, mutta siitäkin huolimatta sapuskasaldo on huolestuttavan pieni. Mutta tässäkin mennään sillä, että laatu korvaa määrän. Meksikolainen La Neta tarjos aivan superhyviä ja täyttäviä burritoja, ja olin aidosti yllättynyt oikeasti pitäessäni tuosta papu-juustotacosta. Ja mites sitten tuo salaatti? En oo elläissään maistanu yhtä hyvää hummusta ravintolassa (kotona tehty on sitten aivan omaa luokkaansa), ja nälkäistä miellytti myös nuo fetakuutiot. Isoa ja rehevää sen olla pitää.

Parasta reissussa on tehdä loistavia ruokalöytöjä, ja Tukholman osalta se onnistui. Nyt nälkä, eli kokkauspuuhiin!

Tukholma

Tältä näytti Tukholmassa tänään. Aamulla sato vettä, mutta hetken päästä aurinko paisto jo niin kirkasti että niitä matkalaukun pohjalle jääneitä aurinkolaseja olis hyvinki kaivannu. No, ehkä ens kerralla. Olin liikkeessä aamuysistä iltakahdeksaan, joten ei liene mikään ihme, että tuo oikean jalan pohje hivenen kramppaa. Kävelin loppupäivästä niin, etten taivuttanu jalkaa ollenkaan - harvinaisen tyylikkäästi siis täällä trendi-Tukholmassa.

Klonkkuilun lisäksi päivä piti sisällään aivan loistavia paikkoja (niistä myöhemmin lisää muualla), tiesonnalla södermalmin ja norrmalmin välillä kulkemista ja vatsanväänteitä kaikista niistä ihanista herkuista mitä päivän aikana napaani ahdoin.

Nyt oon aivan poikki - fin. Alakerran baarissa on hullut synttäripileet ja sen takia kaikki vieraat on siirretty niihin huoneisiin, missä on ikkuna sisäpihalle. Muiden mukana minäkin vaihdoin huonetta, sain tämmöisen mummolan salonkia muistuttavan jäätävän kokoisen lukaalihuoneen, josta puuttuu vaan vessa. Mutta eiköhän tällä pärjätä!

Ps. Note to self: ei kannata lukea murhatrilleriä, joka sijoittuu samaan kaupunkiin minne on matkustamassa yksin. Oli hivenen huonosti nukuttu yö..

Levähdystauko loungessa

Eero Aarnion pallotuoli!! Pääsin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni siihen istumaan ja olin onnellinen, ja siellä humisi.

 Mulla oli parin tunnin koneenvaihto armaalla pääkentällämme Helsinki-Vantaalla, ja päätin ottaa sen ajan hyödyksi ja työskennellä. Tällä kertaa työnkuvaan kuului Finnairin loungeen tutustuminen, mikä kelpasi mulle aivan mainiosti, sillä en oo ikinä koskaan aikaisemmin elämässäni käyny loungeissa.Lisäksi mulla oli aika vahvat mielikuvat siitä että siellä hengaa vaan hikisiä pukuäijiä litkimässä ilimasta viinaa, ja eipä se siitä todellisuudesta kauas heittäny. Epäilin, että teitä kiinnostaa miltä loungessa näyttää ja julkaisen osan noista kuvista myös täällä, jotta saatte jonkunlaisen käsityksen, kannattaako sitä Finnairin kulta -tai platina-asiakkuutta sitten hankkia, jotta sisäänpääsy yhtiön loungeen mahdollistuisi. Nauttikaa!

Sapuskaa irtosi kanakeiton, vesitazzan ja pepsin verran

Kaikkein eniten loungelta odotin sitä ruokapuolta. En minä niin niistä pehmeistä nojatuolista tai sohvista välitä, kunhan tarjolla on herkkuja! No ei ollu. Ruokaa oli, salaattia, keitto (hyvää kana-kasviskeittoa), leipää, omppua ja mandariinia. Ja juomaa sitäki enemmän. Tein vahingossa tazzan veteen kun maitoa ei osunu silmiin, ja meinas märy päästä kun maistoin. Suosittelen unohtamaan vesitazzan, maistuu aivan lämpimältä sokerivedeltä.

Kännykän piti latautua kun sen laitto tuohon, mulla ei toiminu. :(

Mun mielestä oli huippua, että tuohon loungeen oli panostettu hankkimalla asioita, jotka edusti suomalaista designia, mikä on tietysti tärkeää aina mutta erityisesti näin WDC -vuonna. Muuten loungessa oli tosi kiva käyä, vähän vaihtelua siihen päämäärättömään kentällä käveleskelyyn.

Mulla on tarkoituksena käydä tämän vuoden aikana läpi kaikki HKI-Vantaan lounget, tai ainaki ne mihin me päästään vieraileen, ja enköhän kirjoittele niistä myös täällä bloginkin puolella. Mulla ei oo mitään kanta-asiakaskortteja tai kymmeniä tuhansia pisteitä, että pääsisin muuten vaan noissa käymään, joten mahtavaa, että edes työn puolesta.

Ootteko te käyneet loungeissa, ja kiinnostaako tämmöset kurkistukset loungeihin?