Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

archie gone lebanon

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

torstai 29. maaliskuuta 2012

Road trip, vielä kerran!

Tienvarsidinereita, ei tullut nälkä!
Las Vegas!!
Matkalle Key Westille. Kuva: Ismo
Jos multa kysytään, road trip -kertomukset ei lopu ikinä! Ja kun mua kysyttiin kertomaan Oulun Suomi-Amerikka yhdistyksen matkailuiltaan meidän road tripistä, en voinut olla vastaamatta muuten kuin myöntävästi. Jos oululaisia lukijoita kiinnostaa kuulla vielä kerran reissusta kunnolla kuvien kera, tulkaa tänään Etu-Lyötyn ravintola Perlaan klo 19.30, sillä siellä meikäläinen on kertomassa melkoisen kuvasatsin ja Jannen kanssa meidän viimekesäisestä unelmareissusta! Mukana on tietty paljon muitakin jenkkilään sijoittuvia reissukertomuksia, joten jos jenkkireissu on suunnitteilla, kannattaa tulle paikalle kuuntelemaan kokemuksia ja erityisesti niitä matkavinkkejä! :) See you guys there!

Tunnisteet: , ,

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Lisää loungeja


Ennen meidän lentoa Brysseliin päästiin käymään Helsinki-Vantaalla almost@home -loungessa. Kyseessä oli edelleen työreissu, mutta edellisen loungepostauksen kommenttien rohkaisemana päätin kirjoittaa myös tästä paikasta. Jos edellisessä loungessa olin hivenen pettynyt tarjoiluihin, tässä ei todellakaan tarvinnut olla! (Tietenkin niitä leivoksia vois aina olla tarjolla enemmän...) Schengenin ulkopuolelle matkustaville tarkoitetulla alueella sijaitsevassa loungessa oli nimittäin tarjolla sen verran hyvät pöperöt, että lentokoneaterian syöminen meinas tehdä tiukkaa.

Mulla on jostain syystä aina lentokentillä aivan karsea nälkä, ja sen takia arvostankin aika kovasti loungea, joka oikeasti tarjoilee ruokaa. Ilmeisesti loungeissa on enemmänkin tapana keskittyä siihen juomapuoleen, joten tuo lounge on halunnut erottua tarjoamalla sitä oikeaa ruokaa. Tarjolla oli nimittäin makoisaa kanakeittoa (oon aivan varma että se oli tismalleen samaa keittoa kuin siellä Finnairin loungessakin), ja kanasalaattia, ja mikä parasta, tuoretta ananasta! Sen kans ei voi mennä kovin metsään.



Tarjoilut oli siis kaikenkaikkiaan mun mielestä melko mainiot. Aamuisin siellä on kuulemma tarjolla aamiaista puuron ja myslin muodossa, ja me käytiin tuolla iltapäivän puolella, jolloin kanakeitot ja muut oli jo lyöty tiskiin. Finnairin loungeen verrattuna tuo oli nimensä mukaan paljon kotoisampi, ja sohvia ja muita lepotuoleja oli siellä täällä.

Kodinomaisuutta oli korostettu myös isolla ruokapöydällä ja sillä, että aterimet piti hakea itse vetolaatikoista. Ehhehe. Edellämainitun sapuskan lisäksi tarjolla oli limpparia, kaljaa, kuumia juomia, viiniä ja mehuja. Ei ehditty kauheasti hengailla loungessa, sillä se että meidän lennot oli schengenin sisällä vaati pientä säätämistä, että päästiin käymään tuolla loungessa mutta sen verran kuitenkin että oli aikaa sille tärkeimmälle, eli syömiselle.




Kaiken kaikkiaan mun valtavan lounge -kokemuksen perusteella (tuohon mennessä tuo oli toinen, jes!) tykkäsin tuosta paljon enemmän kuin Finnairin loungesta. Vaikka finskin lounge olikin tosi tyylikäs, se oli samalla ihan hullun kliininen ja mua kyrsi vähän se, että siellä oli vaan semmosia bisnesmiehiä puvuntakkeineen, jotka siemaili sivistyneesti viiniä ja piilotteli suklaakarkkeja housuntaskuihin. No okei, tuossa loungessa ei meidän vierailun aikana sattunut olemaan ketään muita asiakkaita, joten vaikea sanoa, mimmosta porukka tuolla sitten oikeasti käy.

Ainakin ne oli panostanut perhevierailijoihin, sillä perus olkkarin ja telkkarin ja rentoutumisnurkkauksen lisäksi sieltä löyty pleikka kolmonen, lasten nurkkaus ja tietty tietokonekolot. Siinä mielessä varmaan järkevää satsata yksityisiin perheasiakkaisiin, kun muut lounget niitä ei varmaan ota huomioon.



Ja hienoa tuossa loungessa oli se, ettei oo pakko olla minkään allianssin platina-asiakas päästäkseen tuonne vaan sinne voi myös ostaa sisäänpääsyn 45 eurolla. Mun kaltaiselle minibudjettireissaajalle tuo 45 euroa tuntuu aika isolta summalta, mut jos reissais harvemmin ja haluais reissusta ikimuistoisen, ei se tuntuis ehkä siinä tilanteessa niin pahalta.

Käytiin paluumatkalla tutustumassa yhteen toiseen loungeen, sillä kertaa Amsterdamissa. Vieläkö nää lounge-esittelyhenkiset postaukset kiinnostaa, vai jätänkö siitä kirjoittelematta?

Tunnisteet:

Hyvä ruoka, parempi mieli


Ruokajuttuja taas! Vedettin maanantaina nimittäin nassuun semmoinen herkkuateria, että oksat pois! Tylsää maanantaita piristämään lautaselle eksyi herkullisia jauhelihapihvejä, kukkakaalimuusia, gratinoitua parsakaalta sekä tietenkin salaattia! En tiijä mitään mikä piristäis päivää paremmin kuin herkkuruokahetki. Sen kunniaksi ajattelinkin jakaa teille tämän annoksen reseptit, jotta voitte piristää päivää ku päivää!

Herkkujauhelihapihvit
400g luomujauhelihaa
2 vapaan kanan munaa (tai luomumunia, jos manesta riittää)
2 pientä sipulia
100g juustoraastetta
2tl mustapippuria
2tl suolaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja muotoile pihvit, paista pannulla pari minuuttia molemmilta puolilta ja varo, etteivät pihvit katoa hetkessä parempiin suihin.

Kukkakaalimuusi
1 kukkakaali
kermaa
voita
suolaa

Höyrytä kukkakaalit höyrykattilassa, kun ne ovat riittävän pehmeitä (ei liian) muusaa vaikkapa sauvasekoittimella. Lorauta joukkoon voita ja kermaa niin, että koostumus miellyttää. Lisää lopuksi suola oman maun mukaan.

Gratinoitua parsakaalta
parsakaalta
juustoa
suolaa

Leikkaa parsakaali vähän pienempiin osiin ja iske ne uunivuokaan, ripottele joukkoon suolaa oman maun mukaan, juustoa päälle ja uuniin niin pitkäksi aikaa, että juusto on sulanut.

Nam tulipa näläkä!

Tunnisteet:

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Sunnuntai-illan heräteostos

Urpolta näyttäminen on vallan oikeutettua, jos taskusta löytyy liput lämpimään!

Terveisiä räntäsateisesta Oulusta. Juuri kun eilen ehdin fiilistellä alkanutta KESÄaikaa, iski  tuossa hetki sitten aivan käsittämätön koiranilima! Se siitä sitten. No, ei haittaa, sillä hairahduin eilen säästäväiseltä polulta ja ostin sunnuntai-illan ratoksi pienenä heräteostoksena yhet lentoliput.

Pari päivää aikaisemmin olin kysellyt, josko Tampereella asuva ystäväni Aino lähtis mun kanssa Ryanairin vitosen lipuilla käymään Kaunasissa mutkan. Aino vastas, että no can do kun on reissua tulossa jo muuten, ja kysäs siinä sitte sivumennen että josko lähtisin sen mukaan kyseiselle reissulle, Lissaboniin oli tyttö matkalla. Ja no muahan ei varsinaisesti kovin kauaa tarvinnu houkutella, ja illalla olikin sitten piletit taskussa. Krhm..

Nappasin Lufthansan lennot Helsingistä Frankfurtin kautta Lissaboniin hintaan 221 euroa. Niitä kaikkein edullisimpia pilettejä en alkanu edes metsästää, sillä halusin samat liput kuin Ainolla, niin matkakin sujuisi sitten paljon rattoisammin. Reissusta tulee ihan superpitkä, sillä ollaan Portugalissa 17.-25. huhtikuuta, eli yli viikko! Aa miten odotankin jo tuota huhtikuuta, Lissabonin lämpöä ja hikisiä nousuja ja laskuja. Jee! Enää pitäisi hankkia piletit Oulusta Helsinkiin, ongelmahan tässä on se, että menolento starttaa jo 6.50 ja aamun eka lento Oulusta on Helsingissä perillä 7.00. Kuka haluais majoittaa munt?

Tunnisteet:

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Sunnuntaibrunssi


Huippua ensimmäistä kesäajan sunnuntaita! Tämä sunnuntai alkoi samaan tapaan kuin kaikki muutkin kotona vietetyt sunnuntait - runsaalla brunssilla. Meille on tullut viime kuukausina tavaksi kattaa sunnuntaisin pöytään superherkulliset aamiaiset ja nautiskella niitä sitten kaikessa rauhassa.

Tänään lautaselle eksyi perjantaina tehtyjä tortillapohjia (munia ja tuorejuustoa), niiden sisään kanaa, juustoa, kurkkua ja tomaattia sekä kaveriksi paistettua halloumia. Kreikkalaista jogurttia kerman ja mustaherukoiden kanssa kylykeen niin siitä ei paljon aamiainen parane!

Nyt sitten vatsa pullollaan jännittämään, miten Räikkösen käy! Leppoisaa sunnuntaita!

Tunnisteet:

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Lisää kilometrejä

Tankilla Saksassa. Piti pihistellä, sillä koitettiin tankata mahdollisimman paljon Luxemburgissa.
 Kun reissun viimeinen aamu koitti, lähdettiin matkaan Düsseldorfista. Päämääränä oli Luxemburg, ja sinne päätettiin suunnata Kölnin kautta, sillä sehän sattui aivan sopivasti matkan varrelle. Aurinko paistoi ihanasti viimeisen reissupäivän kunniaksi, ja lähettiin hyvillä mielin matkaan. Reissun aikaisemmat navigaattorisekoilut oli autuaasti unholassa, kun tummansininen keula lipui pitkin autobahnia.

Meillä oli alunperin tankkaussuunnitelma, että ostetaan polttoainetta ainoastaan Luxemburgin rajojen sisältä, missä se oli verotonta. Kävi kuitenkin kettanasti, sillä bensamittari alkoi olla hälyttävissä lukemissa vielä Saksan puolella, kun reissua oli takana noin 700 kilometriä. Ei siinä sitten muu auttanut kuin tarttua pistooliin ja tankata. (Hh miten suurelta noinkin vähäpätöinen asia kuin tankkaus tuntui tapahtumahetkellä!)

Tyytyväiset reissaajat, kohta Luxemburgiin!
Autobahnilla, sata lasissa!
Meillä oli tosiaan edessä koko matkan pisin ajo, sillä Belgia-Hollanti -akselilla ne välimatkat oli todella lyhyitä. Düsseldorfista Luxemburgiin ei siinäkään ole kuin reilut 200 kilometriä, mutta jostain syystä saatiin siihen väliin urhattua useita tunteja! Eniten aikaa vei varmasti ajeleskelu pitkin Kölniä, vaikka päätettiinkin olla pysähtymättä sen enempää kyseiseen kaupunkiin, ja ihasteltiinkin sitä vain autosta käsin.

Pikavisiitin perusteella Köln näytti supersiistiltä kaupungilta, ja jäätiinkin kieltämättä vähän harmittelemaan, että oltiin päätetty sen sijaan viettää aikaa Düsseldorfissa. Mutta onneksi nähtiin kaupunkia edes vilaukselta, sillä sen perusteella ymmärretään käydä Kölnissä joskus oikein ajan kanssa.

Saksassa olosta sen verran, että se oli mulle oikein mukavaa ja leppoisaa, sillä yksi Karimin äidinkielistä on saksa, joten mulla oli siinä mielessä melko helpot oltavat, että laitoin sen tilaamaan esimerkiksi ravintolassa ja muutenkin hoitamaan kaikki vaikeat asiat. Toki  multa Wienin -kuukausien jälkeen varmaan jonkin verran saksa irtoaa, mutta voi pojat että sen puhuminen jännittää! Mun piti esimerkiksi kaupassa mielessä käydä monta kertaa läpi, miten kysyn myyjältä että voinko maksaa visalla. Ilo oli ylimmillään, kun tulin ymmärretyksi, jes!

Ainoa todiste meidän Kölnin -piipahduksesta: kirkko.
Oli eksoottista, kun varoituskylteissä oli poron sijaan kauriin kuva.
Mitä lähemmäs Luxemburgin rajaa tultiin, sitä upeammilta maisemat näytti. Välillä oltiin korkealla, välillä matalassa laaksossa ja jossain vaiheessa maisemat oli yhtä upeita, mitä ne oli kun ajettiin viime kesänä Los Angelesista San Franciscoon aivan pikkuruisia teitä pitkin, kun vieressä oli kymmenien (tai jopa satojen) metrien putous ilman kaidetta. Jännää!

Ohitettiin myös useita pikkukyliä, missä oli kunnon idyllistä meininkiä. Eri värisiä pieniä taloja, ehkä yksi ruokakauppa koko kylänraitilla mutta autokauppoja senkin edestä! Oli BMW -kauppaa, mersukauppaa ja jopa yks Saab -kauppakin nähtiin! :D

Saksan puolella vielä, ihanan kesäinen meininki!
Karimin paluu lapsuuteen: välipalaksi pretzeliä!
Saksalaista maalaismaisemaa, nam!
Yhtäkkiä oltiinkin sitten keskellä metsää




Tuntikausia kestäneen ajeleskelun jälkeen oltiin viimein Luxemburgin puolella. Meillä oli jopa pientä inttoa siitä, missä vaiheessa raja ylitettiin, sillä kännykkään tuli tervetulotoivotukset jo, kun oltiin vielä reilusti Saksan puolella. Lisäksi länsisaksalaiset maisemat oli melkolailla sitä, mitä ajateltiin Luxemburgista löytyvän, ja kun siihen lisää vielä sen, että yhtenään tuli vastaan autoja Luxemburgin kilvissä, ei ollu mikään ihme, että meni vähän sekaisin että missä maassa oltiin. Luxemburgin puolella oli kuitenkin selkeästi ilmaistu, että nyt valtio vaihtui, toisin kuin esimerkiksi Belgian ja Hollannin rajalla.

Ensimmäisenä Luxemburgissa suunnattiin hieman maan pääkaupungin Luxemburg Cityn ulkopuolella (eli kuuden kilometrin päässä) sijaitsevaan ostoskeskukseen, joka oli kuulemma tämän pikkuruisen maan suurin. Tuossa kuuluisassa ostoskeskuksessa oli yksi suuri ruokakauppa ja sen kyljessä yhtä iso harrastekauppa, ja niiden yhteydessä sitten jotain peruskauppoja, kuten varmaan maailman pienin h&m. Käytiin ruokakaupasta ostamassa vähän matkaevästä ja ihmettelemässä alkoholin superhalpaa hintatasoa. Melko lyhyen ajan päästä oltiin kuitenkin jo aivan kypsiä lähtemään tsuumailemaan Luxemburg Cityä.

Harmi vaan, että oltiin paikalla perjantai-iltana vähän ennen auringonlaskua, eikä parkkipaikkoja löytyny aivan mistään. Parkkitaloihin ei varsinaisesti uskallettu autoa ajaa, sillä ei osattu lukea mitään kylttejä siellä, eli jos parkkitalo lyssäyttäisi porttinsa kiinni yöksi, oltaisiin melko lirissä ilman autoa väärässä maassa ja liian kaukana lentokentästä aamulentomme lähtiessä. Harmitti aika paljon, mutta niin käy reissussa joskus kun ei osaa kieltä eikä paikalla näy ihmisiä, joilta kysyä. Tyydyttiin sitten vaan ajeleskelemaan ympäriinsä ja tutustumaan kaupunkiin auton tuulilasin takaa. Sen toiselta puolelta kaupunki näytti superkauniilta!







Jossain vaiheessa kyllästyttiin päämäärättömään ajeluun, ja pysäytettiin auto täydelle parkkipaikalle hetkeksi, että oli mahdollisuus käydä nappaamassa yllä olevat kuvat ja ihastelemasa vähän aivan upeita maisemia. Sen jälkeen päätettiin suunnata kohti Belgiaa, ja parin tunnin ajomatkan päässä olevaa lentokenttää. Meillä oli tosiaan edessä lento aamukuudelta, joten suunniteltiin ottavamme tirsat jossain lentokentän ja Luxemburgin välimaastossa.

Päädyttiin loppujen lopuksi nukkumaan jonkin huoltoaseman pihalle, missä unen läpi autoon kantautui ranskankielisten teinien elämöintiä (mikä oli sinällään melko eksoottista), ja oli mahdollisuus nauttia myös langattomasta netistä (se taas oli aivan älytöntä luksusta). Minä sain loistavien unenlahjojeni ansiosta nukuttua monta tuntia, Karim ehkä puoli tuntia. Siitä sitten kohti lentokenttää ja check-iniä.


Lentokentälle päästyämme oli melkoisen ryytynyt olo, ja kävinkin sitten vessassa vaihtamassa vaatteet (omat oli kaikki likaisia, piti pukea ylle iskän tuliaispaita, joka toimi mainiosti mekkona!) ja muutenkin freesiytymässä, ja olin taas valmiina reissupäivään! Lento lähti tosiaan aamukuudelta, ja perillä Oulussa oltiin joskus yhden aikaan yöllä. Siinä taas matkustamista meidän tyyliin, ehkä ens kerralla vois koittaa jotain vähemmän kivutonta?

Reissun numeroista sen verran, että oltiin tosiaan viikko reissussa, lennot oli KLM -lentoyhtiöllä (en muista enää paljo ne makso, mutta sen oonki tainnu mainita joskus aiemmin). Vuokrattiin auto advantage -nimiseltä vuokrausfirmalta joka loppujen lopuksi oli sama asia kuin Hertz, viis päivää maksoi noin 160 euroa, siihen päälle vielä nuoren kuskin lisämaksu (argh!) 60 euroa. Kilometrejä meille kertyi koko reissun aikana vähän reilu tuhat, ja bensa makso Luxemburgissa 1,279 euroa. Parkkimaksuja ei tainnu tarvita maksaa muualla kuin Amsterdamissa, missä maksettiin kahdeksan euroa vuorokaudelta.

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein mainio ja onnistunut, vaikka välillä oliki melko rankkaa kun piti tuntikausia käveleskellä vesisateessa. Suosittelen noita huudeja kyllä nimenomaan tuommoiseen road trip -henkiseen reissuun, sillä kaikki paikat on melkein kivenheiton päässä toisistaan, joten lyhyenkin matkan aikana ehtii kyllä nähdä, ja paljon!

Tunnisteet: ,

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Rossailua Hollannista Saksaan




Prum prum vaan kuului kun Karim nosti Ford Fiestan kytkintä Amsterdamissa ja otettiin nokka kohti Saksaa! Asch miten ihanaa, Saksaan! No, sitä ennen seikkailtiin kuitenkin hivenen pitkin Hollantia, nimittäin vaikka maa olisi miten pieni tahansa, oli sieltä meidän tapauksessa helkkarin hankala päästä pois. Päätettiin ajaa Düsseldorfiin Utrechtin kautta, eikä tarkoituksena ollu muuta kuin suheltaa kaupungin ohi moottoritietä pitkin, mutta toisin kuitenkin kävi.. Vähän sen jälkeen kun oltiin poistuttu Amsterdamista Utrechtin suuntaan alkoi aivan jäätävä ruuhka, jossa jumitettiin sitten puolisen tuntia. Kun viimein päästiin ruuhkasta pois, navigaattori alko heittää jotain aivan ihme käännöksiä. Liian myöhään huomattiin, että oltiin matkalla takaisin Amsterdamin suuntaan. Tämä huomattiin siinä vaiheessa, kun se just meidän jumittamamme ruuhkajono tuli vastaan!

Vaihtoehtoina oli viettää taas iloinen puolituntinen ruuhkassa, tai sitten keksiä jotain muuta. Karim keksi jotain muuta, enää tarkasti en muista mistä me kierrettiin mutta kävästiin ainakin Utrechtissa muutaman esikaupunkialueen verran. Tuohon sekoiluun meni ehkä tunti, joten ei lopulta mitenkään kauhean kauan mutta vähän kuitenkin kuskia kyrsi se jonotus ja navigaattorin sekoilu. Kyseinen vehje toimi onneksi loppureissun ilman mitään suurempia sekoiluja, ainoa ongelma taisi olla se, että minä en missään vaiheessa oppinu sitä käyttämään..

No, loppujen lopuksi päästiin Saksan puolelle ja oli taas mukavaa, kun ymmärsi ainakin osan. Autobahnit oli törkeen huonossa kunnossa ja tuntu aivan typerän pieniltä, sillä niissä oli vaan kaks kaistaa, kun Hollannissa tais parhaimmillaan olla jopa viis! (Nyt saatan huijata, en nimittäin muista enää kovin tarkasti..) Ja kun nopeusrajoituksia ei ollu, vasen kaista oli täynnä itsemurhasuhareita, jotka rossaili jotain 160 km/h tuntivauhtia. Leppoisaa ajelua siis!

Düsseldorfiin päästyämme suunnattiin ekana hostelliin, joka oli siis Backbackers Düsseldorf. Ihan ok pieni siisti hostelli, jonka aamiainen paljastui aivan loistavaksi (ei sitä ihminen paljoa tarvitse jos tarjolla on ruohosipuolituorejuustoa). Kaiken hyvän lisäksi saatiin auto parkkiin hostellin sisäpihalle, joten ei tarvinnu sitäkään miettiä. Harmi vaan, että heti kaupungille suunnatessamme alko sataa.




Jossain vaiheessa sade lakkas, ja mää uskaltauduin kaivamaan kameran laukusta. Düsseldorf ei ollu mun mielestä mitenkään ihmeellinen, vaan semmonen perus saksalainen kaupunki (haha oon nähny ehkä viis saksalaista kaupunkia joten valtaisalla kokemuksella teen tämmöisiä yleistyksiä). Kierreltiin hienossa vanhassa kaupungissa, mutta ei siitäkään kauheasti jaksanut vesisateessa nauttia. Suunnattiin sitten ruokakauppaan ettimään nautamakkaraa ja muita Saksanmaan ihanuuksia, ja siinä se aika sitten kuluikin. Ennen iltaa sade onneksi lakkasi, ja siinä vaiheessa oltiin saatu jo tuliaisetkin ostettua, joten paineltiin hyvillä mielin kohti hostellia.






Haha, mitä sanotte tuosta Karimin hampurilaisesta? Oltiin katottu Düsseldorfista ennakkoon tasan yksi paikka ja se oli tuo hollantilainen grilli, mistä sai kuulemma huippuja burgereita. Sinne sitten kävi tiemme vielä illan päälle, ja autuaina unohettiin kokonaan käydä tsekkaamassa kaupungin moderni satama, joka oli kuulemma yks must-see -henkinen paikka. No, olipahan ainaki vatsat täynnä, eikö seki oo aika must? :D



Aamulla lähdettiin melko kiireellä pois hostellista, sillä meidän auto oli muutaman auton edessä eikä haluttu laittaa muita autolla reissaajia odottamaan. Ensimmäistä kertaa moneen reissuun jotain jäi matkan varrelle, sillä unohin tuonne hostelliin mun kuulokkeet ja meidän reissunpelastajan, kuulokkeiden jakajan sekä pienen marimekkopussukan. Harmitti ihan hulluna lentokentällä, kun oltais katottu leffaa mutta sitten piti jakaa kuulokkeet. Puhumattakaan junamatkasta, plääh. Mutta onneksi ei jäänyt mitään arvokkaampaa, ja uudet kuulokkeet sekä jakaja on jo ostettu, joten ehkä selviän tuosta menetyksestä.

Tunnisteet: ,

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Uusi kone on uuden elämän alku

Hivenen eroa paksuudessa, vanha kone oli kunnon möhkäle!
Haha, otsikkoa ei välttämättä kannata aivan kirjaimellisesti ottaa, mutta täytyy sanoa, että ainakin tämä kirjoittaminen tuntuu huomattavasti kivemmalta nyt, kun alla on uusi menopeli. Kävin tänään noutamassa itelleni uuden tietokoneen, ja voi pojat miten siistiltä tämä nyt tuntuu! Voisin sen verran valaista vanhasta koneestani, että kyseessä oli kultaisen vuoden 2006 HP-malli, jossa oli kaiken lisäksi käyttöjärjestelmänä XP. Se on lahonnut tässä vuosien varrella melko lahjakkaasti, mutta kuitenkin pyristellyt mukana menossani melko kunnioitettavasti. Arvostusta koneen kestävyyttä kohtaan lisää se, että kotityöskentely ilman työpöytää tarkoittaa tietokoneelle melko epäruusuista arkea: koneparkaa siirrellään ruokapöydältä sohvalle ja säilytetään kaiken lisäksi vielä joko sohvan tai sohvapöydän alla! Eli ei ihme, että läppärivanhus alkoi pikkuhiljaa osoittaa heikkenemisen merkkejä.

Mites tuo tyylikäs puoliksi revitty Disco Ensemble -tarra? Vaihdan sen mielelläni tuohon tyylikkääseen ulkoasuun

Viime kesänä pimeni touchpad, ja parin menneen kuukauden aikana kone on hidastunut huomattavasti. Tekohengitystä antaisi varmasti käyttiksen uudelleen asennus, mutta tittidii, meikäläinen hukkas sen kallisarvoisen levyn, joten se siitä.. Mutta ehkä se on vain hyvä, voi olla että reilut viisi ja puoli vuotta on aivan riittävä aika käyttää samaa läppäriä, ja nyt lienee aika heittää hyvästit uskolliselle toverilleni.

Toki mulla on pari vuotta vanha miniläppäri, joka on matkakäytössä eli toistaiseksi hyvinvoiva ja vähän käytetty, joten aivan vanhan rauskuni armoilla en ole ollut. Siitä huolimatta nyt oli aika ottaa aimo harppaus kohti nykyaikaa Samsungin unelmankeveän ja ohuen Ultrabookin avulla, jossa on jopa 500 gigan kovalevy (sisäinen nöreni tanssii parhaillaan onnentanssia). Ja kaikkein tärkein: kattokaa miten nätti se on!

Miamin palmut taustakuvana, tietty! Huvitti myös tuo mäkeistä pöllitty dock, mutta mikäs siinä kun toimii
(Piilo)nöre mielissään!
Nyt lähtee bloginkin kirjoitus paremmin, kun on kunnon kone alla. Jes! Ja päätös PC:n kanssa jatkamisesta oli superhelppo, sillä olen onnistunut hankkimaan jonkinlaisen asenteen hipsterimäkkejä kohtaan.

Tunnisteet: