Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

archie gone lebanon

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Pastel de nata - Portugalin lahja maailmalle

Siinä se nyt sitten on, tuore pastel de nata com canel
Herkkusuu-Inka täällä terve! Yksi Lissabonin -reissun kohokohtia oli, kun saavuttiin Ainon ja rinkkojemme kanssa Annen kämpille. Koska Anne ei ollut vielä kotona, otti meidät vastaan kaks sen kämppistä, saksalainen Kristian ja japanilainen Toshimi. Siinä niitä näitä jutustellessamme (ei paljoa irronnut, kun takana oli 24h matkustamista eikä tajuttu ko noin 40% siitä, mitä ne puhu) kaverit vinkkasi keittiön pöydällä ollutta laatikkoa, että Annella on meille pieni yllätys. Ei paljon jaksanut siinä vaiheessa leivokset kiinnostaa, ja vasta kun Anne tuli kotiin ja esitteli meille laatikon sisällön, alkoi mieli muuttua.

Laatikosta paljastui kolme pastel de nataa - leivosta, joista muodoisui reissun aikana yksi Portugalin superlemppareista. Hirveän hehkutuksen saattelemina kaadettiin päälle vähän kanelia ja ängettiin leivoksia ääntä kohti. Rapeaa voitaikinaa, jonka sisällä on reilusti vaniljakreemiä eli suomalaisittain vääpelinräkää - NAMS! Ainoa ongelma oli kaneli, jota vedettiin Ainon kans henkeen heti syönnin alussa.

Noita 70snt - 1e maksavista leivonnaisista tuli heti suosikki, ja seuraavana päivänä saatettiin käydä ohikulkiissaan pastelariassa eli paikallisessa kahvilassa/ravintolassa vetaisemassa huiviin päivän pastel de natat. Ja jos totta puhutaan, niin eipä ne tainneet jäädä siihen yhteen kovinkaan monena päivänä.

Päivä 1 "Hei nuo oli niitä hyviä, käydäänkö hakemassa?" "Käydään vaan."
Päivä 2, osattiin jo tilata leivokset portugaliksi
Päivä 3, "Ainiin, näistähän vois ottaa kuvanki ennenko syö!"
Päivä 4, taustalla oleva nainen viikkaa pöytäliinaa, jonka kävi nappaamasta meidän pöydästä ettei sotkettais.
Päivä 5, uusi yritys kanelin kanssa, ja nokilleenhan se meni.
Päivä 6, korkea pastel de nata oli siinä mielessä parempi, että siellä oli enemmän vääpelinräkää. Otettiin kuitenkin vain yhet.
Päivä 7, ei jaksettu mennä enää alakertaa kauemmas leivosten perässä ja osattiin jo kritisoida hiiltynyttä pintaa.
Melko nopeasti noista herkuista tulikin osa meidän jokapäiväistä portugaliamme. Aluksi suunnitelmissa oli syyä yks per päivä, mutta loppureissusta hommahan karkas aivan täydellisesti käsistä, ei liene yllätys kenellekään.

Lauantaina käytiin baarin jälkeen yöpastelariassa, joka toimi paikallisena versiona känkkylälle tai nakkifakiirille. Aivan hullut jonot joskus viiden aikaan aamuyöstä, ja pastelariasta leiju vasta paistuneen voitaikinan tuoksu, nam! Porukka konkoili pitkin jyrkkiä portaita ylös käsissään tulikuumia leivonnaisia - portugalilaiset ei näköjään mitään suolaista mättöä kaipaa baari-illan päätteeksi, enkä kyllä rehellisesti sanottuna kaivannut minäkään. En tiiä onko noita yöpastelarioita kaupungissa montaa, mutta yks sijaitsi onneksi lyhyen kävelymatkan päästä Annen kämpiltä (lähellä osoiteta 149 avenida almirante reis, jos joku siellä päin sattuu haahuileen). Napattiin illan päätteeksi mukaan neljä pastel de nataa, mulle kaks, muille tytöille yhet. Tosin siinä kävi sitten niin, että ne yhdet leivokset nassuunsa heitettyään löydettiin itsemme uudelleen jonosta, sillä niin Ainon kuin Annenkin piti saada toiset. :D

Samassa yöpastelariassa käytiin vielä uudelleen, lähtöyönä. Aino halus viiä poikakaverilleen tuliaisiksi tuota portugalin kultaa, ja tietty haluttiin mahdollisimman tuoreita. Siispä neljän maissa aamuyöllä lähtöaamuna suunnattiin kohti samaista yöpastelariaa, jota oltiin päivällä käyty huonolla menestyksellä etsimässä, sillä kyseessä on tosiaan ainoastaan avoin ovi, josta kantautuu tuoksuja, eikä niistä päiväsaikaan näy jäljeäkään.

Tuoreiden pastel de natojen kanssa riennettiin siis lentokentälle, eikä leivosten sisällä hyllynyttä vääpelinräkääkään laskettu nesteisiin, eli hyvin meni!

Jos jollakulla jäi vielä epäselväksi, niin suosittelen maistamaan pastel de nataa Lissabonissa käydessänne! Tietty voi olla kaukaa viisas ja maistaa sitä vasta viimeisenä reissupäivänä, niin ei mee homma aivan hänekseen.

Maukasta vappua!


Tunnisteet: ,

torstai 26. huhtikuuta 2012

Lufthansan tarjoilut

17.4. 6:35 Helsinki - 8:20 Frankfurt, Perunasämpylä kalkkunalla + kastike, appelsiinimehu, tee 
17.4. 13:45 Frankfurt - 15:45 Lissabon, Gulassi riisillä ja herneillä, sämpylä + voita, keksipatukka, appelsiinimehu, tee, vesi
25.5. 6:50 Lissabon - 10:55 Frankfurt, Sipulimunakas perunoilla, kanalla ja tomaattikastikkeella, sämpylötä+voi&hillo, mehu 
25.5. 14:05 Frankfurt - 17:30 Helsinki, Kana-kaalisalaatti tsatsikilla, appelsiinimehua ja teetä
Lentokoneruoka on asia, joka kiinnostaa mua yllättävän paljon. Se vaihtelee melkoisesti eri yhtiöiden välillä, ja näiden kokemusten perusteella sanoisin Lufthansan lentokonesapuskan olevan ihan jees. Sitä vaan jäin ihmettelemään, miten valtava ero Hki-Frankfurt ja Frankfurt-Lissabon -lentojen sapuskassa on, vaikka lento on melkeinpä saman mittainen.

Noita vedeltiin siis koneessa, ja erityisesti nuo eilisen sapuskat tuli tarpeeseen kaiken sen nuokahtelun välissä.  Me herättiin kolmelta yöllä, ja olin kotona siinä joskus 23 jälkeen. Blue1 oli taas hivenen myöhässä. Mutta se ei haittaa, sillä odotin Oulussa olevan +3, niin täällä onkin +13. Kelepaa!

Tunnisteet: ,

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kovismimmit näköalapaikalla


Eksyttiin Ainon kanssa toisena Lissabonin -päivänä, ja löydettiin jotain mahtavaa. Intialainen ravintola, joka ei sitten ollutkaan intialainen, mutta sen lisäksi vastaan tuli yksi Lissabonin kaupungin miradoreista, eli näköalapaikoista. Kaupunki kun on rakennettu seitsemälle kukkulalle, kipaisee ahkerajalakainen kukkulan laelle aivan huomaamattaan, ja eteen saattaa aueta yllä olevan kaltaisia upeita maisemia.

Eväänä meillä oli kauppahallista haettu tuore mango, ja näläkäsinä alettiin sitä sitten keskellä miradoria nyhtää auki Lufthansan merkkisellä muovilusikalla. Hienosti meni, saatiin mango syötyä ja eipä siihen olis voinu etes olla kovin paljon huonompia maisemiakaan, joten kyllä kelepasi.




Miradorilta jatkettiin sitten matkaa alaspäin kukkulaa, ja vastaan tuli toisenlaisia upeita näkemiä, nimittäin tosi taidokkaita graffiteja! Löydettiin lopulta valtava parkkipaikka, joka oli täytetty aivan mahtavilla graffiteilla. Just ku päästiin ihastelun makuun, alko vettä sataa (täällä on aina semmosia muutaman minuutin pikakuuroja). No sen kummempia siitä välittämättä päätettiin ottaa muutamat valokuvat noiden upeiden seinämaalauksien edessä, ja kehiteltiin myös upeat ilmeet kuvaamana meidän asennetta.

Kyseessä tais olla aivan laillisia graffitimestoja, ja todennäköisesti taiteilijatkin oli melko tarkasti valittu, sillä työt oli tosi hienoja. Muutamasta näki aivan selvästi, että niitä oli ollu joku mimmi maalaamassa, ja se on hyvä se.






Nää kuvat alkaa tuntua jo melko kaukaisilta, sillä meillä on huomenna edessä Lissabonin viimeinen päivä! En tajua mihin tää viikko on menny, mutta lujaa se on kulunu. On ollu aivan mahtava vaan olla ja nollata, kun yleensä mun reissaaminen tarkoittaa paikasta toiseen juoksemista ja erilaisten paikkojen läpikäymistä. Nyt on voinu ottaa aivan rennosti, sillä työjuttuja on ollu aivan minimaalinen määrä, ja toki tuo paikallisopaskin hieman on tätä eloa täällä helpottanu. Mukava ottaa kunnolla erilaisia ja rentoja reissuja välillä. :)

Tunnisteet: ,

Tasapainottelua auringossa


Lissabon tarjoili meille tänään aamulla aikamoista lempeä, kun aurinko paistoi makeasti. Käytiin eilen tyttöjen kanssa tutustumassa Lissabonin yöelämään, ja Bairro Alton kaduilla seikkailun, huijaritaksikuskin kyydissä istuskelun ja yöleipomon pastel de natasta nautiskelun jälkeen päätettiin Ainon kanssa nautiskella brunssia, ja Annen kämpillä nautitun munakkaan jälkeen suunnattiin ettimään auki olevaa pasteleriaa, mistä Aino sais kahvia ja minä jotain muuta. Ulkona meitä odotti koko reissun paras sää, arska paisto kunnolla ja oli aivan kesäinen fiilis!

Tänään oli suunnitelmissa myös käydä vähän slacklineamaassa, mitä suunniteltiin jo eiliselle mutta ei sitten ehditykään. Anne oli ostanut täältä siihen vehkeet joltain sen kaverilta, ja me päästiin viimein kokeilemaan. Kyseessä on siis puiden väliin viritettävä tasapainoilunauha, jonka päällä voi hyppiä, makoilla tai mun tapauksessa yrittää koittaa pysyä yhdellä jalalla ja ottaa säkällä pari askelta.

Meidän ei onneksi tarvinnu lähtä roudaamaan slacklinekamoja kovin pitkälle, sillä tässä aika lähellä Annen kämppää on puisto, minne suunnattiin.




Ei aluksi meinattu saada slacklinea paikoilleen, sillä se vaatii vissiin myös hivenen suurempaa habaa, että nauhan saa kiristettyä tarpeeksi tiukalle. Jossain vaiheessa systeemi lukittui täysin, eikä saatu sitä liikkumaan mihinkään suuntaan.

Onneksi Annen kaveri, jolta se oli tuon nauhan ostanu, asui aivan puiston lähellä niin se tuli vähän jelppaamaan ja oli itse asiassa itsekin just menossa slacklainaamaan, joten se ripusti oman nauhansa Annen nauhan viereen. Saatiin siinä sitten opetusta vähän kokeneemmalta kaverilta ja samalla nähä, miten muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen nauhan päällä voi jo hypiskellä tasapainon säilyttäen.

Aino oli kokeillut tasapainoilua joskus aikasemminkin, mutta mulla oli eka kerta ja olin aika hukassa. Aika äkkiä se tasapaino jostain löytyi, mutta ihan hyppimishommiin ei meidän kyvyillä voinu alakaa. Eikä se meidän homma nyt kovin proolta näyttänykään, mutta hirveän mukavaa oli ainaki!





Parissa tunnissa opittiin ihan hirveästi, ja tuo oli kyllä aivan huippua! Iski itelle tosi kova polte päästä kokeileen uudestaan, eikä siihen varmastikaan vähiten vaikuttanut tuo upea ympäristö, missä päästiin nauhalla tasapainottelua kokeileen. Parin tunnin auringossa istuskelun jälkeen papoilla alkoi olla pelit lopussa, meillä panokset vähissä ja nälkä vatsassa.

Tunnisteet: ,

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Portugalilaista katukuvaa



Talot on jotain, mitä oon jaksanu täällä ihastella kulma toisensa jälkeen. Niinku eilen taisin kirjoittaa, kuuluvat nuo kaakelit melko tiukasti portugalilaiseen tapaan koristella rakennuksista hienoja. Tämmöinen yli-iiläinen juntti kun ei oo tuommoisia aikasemmin nähny, on niitä pitäny pysähellä ihastelemaan melkein jokaisessa välissä. Varsinkin ekana päivänä, en meinannu pysyä Ainon perässä ollenkaan, kun se viuhkasi menemään ja minä jäin kyyläilemään niin seinäkaakeleita kuin pastellin värisiä taloja.

Nappasin noista ihanista taloista muutaman kuvan teidän iloksenne, ja saattoipa joukkoon eksyä jokunen, mistä näkyy vähän tuota ihanan keväistä vihreää, mistä täällä on päässy nauttimaan. Välillä on pitäny sitäkin tosiaan jäädä ihastelemaan, kun ei varsinaisesti tuota lehtivihreää oo päässy läheltä näkemään kuukausiin.

Jutut alkaa käydä melko vähiin näin illan tullen, eli taitaa olla myöhäissiestan aika. Nautiskelkaa kuitenkin näistä kuvista, ehkä saatte pientä osviittaa siitä, mimmosia maisemia täälä on!














Tunnisteet: ,

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Eka päivä Lissabonissa

Aamun eka näkymä: muutama kerros alaspäin, ei tunnu korkean paikan kammoisella missään, eipä!
Kuolaamista pastelerian ikkunan läpi, nuo pastel de natat on kyllä parhaita!
Kaakeleita löytyy ainakin joka toisen talon seinästä, se onki kuulemma erittäin portugalilainen juttu.












Nää kaikki kuvat on toissapäivältä, kun tsuumailtiin Lissabonia ekaa kertaa. Suht rankan tulomatkan jälkeen päätettiin tosiaan pyhittää eka päivä shoppailulle, että saataisiin tosiaan se kaikkein ikävin juttu alta pois, ja loma voisi oikeasti alkaa. Suunnattiin ensimmäisenä siis kohti keskustaa, mutta ennen sitä jumitettiin erään pastelerian eli leipomokahvila/ravintolan eteen kuolaamaan ikkunassa olleita tuoreita pastel de natoja, joita Anne oli meille edellisenä iltana tarjonnut. Parin sekunnin päästä istuttiin ikkunan toisella puolella lautasella pari leivosta, ja hetken päästä ne katosivat parempiin suihin. Päätettiin ottaa siitä joka aamuinen tapa, nyt kun reissussa ollaan.

Annen kämppä sijaitsee kolmen kilsan päässä Lissabonin keskustasta, eli kävelymatka hujahti melko nopeasti. Vähän aikaa etsittiin, kunnes löydettiin oikeat kauppakadut. Välillä saatiin kyllä vähän naureskella, kun tytöt lähti oikein kunnolla shoppaileen eivätkä sitten millään meinanneet löytää niittä kauppoja. No hommahan meni aivan hänekseen siinä vaiheessa kun ensimmäinen Zara löytyi ja kierreltiin kaupoissa viitisen tuntia, minkä jälkeen oltiin Ainon kanssa molemmat aivan ihmeissämme siitä, miten ihmeessä meillä riittikin energiaa ja kiinnostusta koluta vaatekauppoja noin pitkään. Saaleinemme suunnattiin sitten pois keskustan turistikaduilta etsimään jonkinlaista ruokapaikkaa. Aino on tosiaan ollu muutama vuosi sitten Lissabonissa, joten sillä oli pieni haju, mihin suuntaan mennä ja sitä sitten seurattiin. Lopulta päädyttiin pieneen portugalilaiseen ravintolaan, jonka tiskin takana seisoa tönötti vanha supersympaattinen mies, joka onneksi ymmärsi muutaman sanan englantia, niin koko homma ei jääny meidän todellau auttavan portugalin varaan.

Makoisan sapuskan ja loistavien leivonnaisten lisäksi ollaan ihasteltu täällä noita toinen toistaan upeampia taloja, sillä joka toinen talo on maalattu aivan tajuttoman kauniilla väreillä, joka toinen päällystetty ihanilla kaakeleilla. Ihailtavia yksityiskohtia siis riittää. Mahtavaa on myös se, että täällä on just semmoinen suomen alkukesän fiilis, kun puut vihertää mutta on vielä vähän viileä. Ilma täällä on tosiaan ollu aivan todella omituinen: eka saattaa paistaa aurinko ja olla hyvinki lämmintä, mutta sekunnin päästä voi jo sataa vettä ja tuulla aivan armottomasti. Onneksi tosiaan hoidettiin nuo velvollisuudet pois alta jo ekana päivänä, sillä sen jälkeen ei oo tarvinu palella, kun kaupungilta löyty myös kunnon takki. Saattoi nimittäin olla, että mää pakkasin mukaan aivan liian kevyitä vaatteita. No, onneksi Lissabon korjasi tämän ongelman. :)

Tunnisteet: