Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

archie gone lebanon

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Asupostaus!


Aattelin näyttää vähän naamaa täällä blogin puolella, ettettä aivan unoha että kuka täällä kirjoittelee. :) Käytiin  ulkoilemassa Hietasaaressa sunnuntain kunniaksi, ja mukavaa oli siihen asti kunnes alako sattaa, sen jälkeen tuli vähän kiire.

Tämä postaus saa luvan toimia pitkästä aikaa mun osallistumisena päivän asu -postauksiin. Ulkoiluun valitsin aina tyylikkäät American Apparelin haaremibyysat, ikivanhan ja kulahtaneen Disco Ensemble -hupparin, mummon kätköistä löytyneen villaisen maatuskahuivin, Prismasta (kympillä!) ostetut upouudet nahkahanskat ja ite tehdyn tänä aamuna valmistuneen merinovillapipon. Kuten kuvista näkee, oon tyylikäs ku mikä.

Mutta mites nuo syksyn värit, aivan upeita! Ootan innolla minkä näkönen syksy Briteissä on, ja lupaan kertoa siitä myös teille.

Tunnisteet:

lauantai 29. syyskuuta 2012

Zombit kävelyllä


Tunti sitten Rotuaari täytty zombeista, ja tällä hetkellä ne tepastelevat pitkin Oulua. Vilkaistiin niitä vaan hetken, sitten paettiin turvallisesti neljän seinän sisälle. Liikkeellä oli ihan hirviä määrä zombeja, ja noiden elävien kuolleiden joukossa oli paitsi nuoria, myös ihan pikkuruisia lapsia. Suurin osa vaikeroi kovaan ääneen, osalla oli pakkoliikkeillä, tosilla ei toiminu nivelet ja jotkut näyttivät melko murhanhimoisilta.

Oulussa järjestetään vuosittain mahtavia tapahtumia, joista tämä oli yks meleko hyvä esimerkki. Zombie Walkin lisäksi näihin vähän erikoisiin mahtitapahtumiin kuuluu myös ilimakitaransoiton MM-kisat. Mielummin nämä entä jotain kulturelleja pikkurilli pystyssä -henkisiä tapahtumia.

En tosin kyllä uskalla mennä ulos ennää tännään. Oliko muut kattomassa?

Tunnisteet:

torstai 27. syyskuuta 2012

Pientä ressiä ennen reissua


Brightonin reissu alakaa olla meleko lähellä. Sen huomaa siitä että treeneissä porukka meinaa olla melekosessa ylikunnossa, Karimin laihutuskuuri on hyvällä mallilla ja minä oon lämmitelly kamerani kanssa. Edessä ei siis oo mikään tavallinen reissu Brittilään, vaan kisareissu, joka on ensimmäinen (ja tätä menoa myös viimeinen) laatuaan. Karim lähtee kisaamaan, minä onnistuin saamaan pressipassin joten menen kuvaamaan.

Mutta saako avautua tuosta säädöstä, se on aivan hirviää! Ensin piti olla punnitus tiistai-iltana, jolloin oltaisiin päästy tosi kätevästi suoraan lentokentältä punnitukseen. Keskiviikkona oli määrä olla tyhjä päivä ennen kisojen alkua, ja ajateltiin käyttää se Lontoo -vierailuun, mitä oon oottanu keväästä saakka. Pari päivää sitten huomattiin kuitenkin aikataulujen muuttuneen, ja punnitus onkin siirretty keskiviikolle! Kisaajat punnitaan maittain, ja tuolla kisoissa on vaatimattomasti kilpailijoita 45 maasta, eikä meilä ole mitään tietoa siitä, milloin Suomen joukkue punnitaan. Voi siis olla, että suomalaiset pääsee vaa'alle vasta viideltä illalla, tai vaihtoehtoisesti sitten yheksän maissa aamulla. Toivotaan että punnitus osuu aamulle, niin päästään Karimin kanssa Lontooseen! Toki voisin kipaista sinne itseksenikin Mipaa moikkaamaan sillä mun rekisteröinnit hoituu jo tiistaina, mutta varsinaisesti se ei olis kovin reilua.

En muista millon olisin jännittäny jotain reissua noin paljon! Toki se johtuu nyt lähinnä siitä että en tiiä ehdinkö käydä Lontoossa ollenkaan ja voin kertoa että harmittaa, jos en ehi. Jos ei muuta niin onneksi on kuitenkin se koko keskiviikko, jolloin ehin rauhassa hengailla Brightonissa sydämen kyllyydestä!

Anteeksi tämä avautuminen, mutta nyt jo helepotti vähän.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Санкт-Петербург




Pietari. Kävin siellä ekan kerran vuonna 2003 kun en tajunnut vielä matkailun päälle kauheasti. Silloin se oli täynnä kontrasteja, melko likainen, kaoottinen ja valtava. Matkustin sinne uudemman kerran kesällä 2010. Enää kaupunki ei tuntunut niin valtavalta tai kaoottiselta, pikemminkin kauniilta ja jopa hivenen satumaiselta. Tuolloin matkustin valokuvaajan kanssa, enkä yksinkertaisesti kehdannut ottaa kuvia kamerallani, jossa on niin kovaääninen suljin. Sen takia reissukansiossa ei ole juuri muita kuin nuo yllä olevat kuvat.

Venäjä kutsuu taas, sillä suureksi yllätykseksi meille tuli eteen mahdollisuus vierailla Pietarissa syyslomalla. Hypätäänkin paattiin Länsisatamassa ja kipaistaan kaupungissa pari päivää. Lievästi sanottuna jännittää, sillä osaan venäjää ehkä kuuden sanan verran. Noh, sillä mennään mitä on!

Onpahan nyt ainaki reissuja vähäksi aikaa.

Tunnisteet:

maanantai 24. syyskuuta 2012

FIESTA

Monissa blogeissa odotetaan tällä hetkellä kieli pitkällä huomista, kun Lindexin ja Missonin yhteistyömallisto pärähtää kauppoihin. Vielä sitä enemmän täällä odotetaan perjantaita, jolloin kauan, voi kuulkaa niin kauan odotettu Don Johnson Big Bandin viides studioalbumi Fiesta ilmestyy.

Levyltä irrotetut ennakkomakupalat ovat olleet melko tajunnanräjäyttäviä ja voi olla, että tuota lättyä kuunnellaan pitkään ja hartaasti, ja kauan. Käykää tekin ihmeessä ihastelemassa Living the Life -sinkun upeaa musiikkivideota!

Ps. Keikkamyyjän nettisivujen mukaan bändi keikkailee Oulussa 22. marraskuuta. En olis voinu toivoa parempaa synttärilahjaa, vaikka tuleekin pari päivää myöhässä. Jos ette oo vielä nähny DJBB:tä livenä, menkää keikalle, sillä parempaa livebändiä ei löydä edes etsimällä.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Quesadillaa kotoisalla otteella


Käsi ylös ketkä rakastaa meksikolaista ruokaa! Toinen käsi kohti taivasta kerron, että mulla on hivenen ristiriitaiset tuntemukset tuota kyseistä sapuskaa kohtaan. Toki jos joku kysyy, sanon että meksikolainen on ehkä mun kaikkeista lemppareinta ruokaa. Todellisuudessa mulla on hivenen ongelmia sekä korianterin että tulisen ruuan kanssa. Ja eipä ne pavutkaan sitä kaikkein suurinta herkkua ole. Mutta siitä huolimatta, meksikolainen on parasta!

Torstaina nassuteltiin tortilloja, ja aterioinnista jääneet lätyt piti käyttää johonkin ennen kuin ne kovettuu. Ongelman ratkaisi quesadillat, joita pyöräytin parista yli jääneestä lätystä. Homma on varsin yksinkertainen: heitä esimerkiksi pilkottua sipulia, tomaattia ja ananasta pannulle ja paista niitä voissa hetki. Kerää kamat pois pannulta ja heitä tilalle tortillalätty. Anna makujen ja värien tarttua lätyn pintaan ja käännä. Lisää muutama viipale juustoa pitkin lättyä ja kaada sipuli-tomaatti-ananasseos juuston päälle. Joukkoon voi heittää myös esimerkiksi ruohosipulia. Kun juusto alkaa sulaa, laita kansi eli toinen tortillalätty koko komeuden päälle ja käännä. Anna paistua hetki ja homma on valmis.



Ei ehkä mitään kaikkein autenttisinta meksikolaista, mutta toimii hyvin ainakin näin sunnuntaina. 

Tunnisteet:

Häämatkahaaveita


Siitä saakka kun tuo kultainen rinkula on vasemmassa nimettömässäni keikkunut, on ollut selvää että tässä sitä ollaan matkalla naimisiin. Se tapahtuu joskus tulevaisuudessa, mutta häitä enemmän oon fiilistellyt tulevaa häämatkaa, nyt kun siitä on mahdollista kerran luvan kanssa haaveilla!

Viime keväänä kaveripariskunta pyysi mua suunnittelemaan heidän häämatkaa, ja se oli mukavaa puuhaa se. Sain samalla leikitellä ajatuksella, millaisen häämatkan haluaisin ite sitten joskus tulevaisuudessa. Kaverini päätyivät usean kohteen reissuun ja kiersivät Lontoon, Pariisin, Nizzan, Barcelonan ja Mallorcan kahdessa viikossa osin lennellen, osin laivaillen ja osin junaillen. Reissu oli kuulemma mahtava, mutta varmasti meleko raskas.

Meidän häämatkalla mun lähtökohta olis rentous. Tässä on kuitenkin tehty noin joka ikinen reissu mahdollisimman edullisesti ja tehokkaasti, ei oo jääty paljon yhteen paikkaan rentoilemaan jos on ollut vaihtoehto olla jossain muualla kokemassa jotain uutta ja ihmeellistä. Niinpä häämatka saa olla luvan se reissu, missä otetaan rennosti ja oikein urakalla. :)


Siispä mun haaveissa siintääkin kaksiosainen, kahden viikon mittainen häämatka. Ekaksikin sinne lennettäisiin jollain ihan muulla kuin halpalentoyhtiöllä, ja Helsinki-Vantaalla tapahtuva odottelu kuluisi loungessa. Sitten vaan jollain hyväksi koetulla lentoyhtiöllä Atlantin yli ja viideksi päiväksi New Yorkiin, missä ei olis juuri muuta ohjelmaa kuin kaduilla seikkailu ja syöminen. Nykistä matka jatkuisi palmun alle, esimerkiksi Dominikaaniseen tasavaltaan tai jonnekin muualle sinne päin. Jonnekin rannalle ottamaan viikoksi rennosti, ehkä kokeilemaan surffausta ja snorklailemaan (mun tapauksessa matalissa rantavesissä). Viikon rentoilun jälkeen palattaisiin vielä pariksi päiväksi Nykkiin ennen paluulentoa kotiin.

Onko muilla vielä suuria häämatkahaaveita? Tai missä ootte ite olleet? Vinkit otetaan vastaan, sillä ellei tässä muuta oo niin suunnittelu-/haaveiluaikaa! :)

Ja olisin ehkä halunnut kuvittaa tämän postaukset semmoisilla kuvilla, missä näkyy palmuja, vaaleaa hiekkaa ja turkoosia vettä, mutta tähän vuodenaikaan en oo kyllä ihan valamis semmoseen. Katellaan siis vaan taas näitä Nykin kuvia.

Tunnisteet:

lauantai 22. syyskuuta 2012

Ruskaretkellä



Käytiin tänään Hietasaaressa ruskaretkellä ja paistamassa makkaraa. Kaupasta ei saanut enää tapolan nautamakkaraa, mutta onneksi löytyi toinen siaton hyvälihainen makkara, joten homma ei mennyt aivan hänekseen. Vähän aikaa saatiin nuotiopaikkaa hakea, mutta se ei paljo haitannut noissa maisemissa. En ollu koskaan aikasemmin (!) paistanu makkaraa Hietasaaressa, joten tulipahan seki tehtyä. Ja taas löyty uusia paikkoja Oulusta!

Tunnisteet:

torstai 20. syyskuuta 2012

Päivä mun matkassa

Lueskelin vähän aikaa sitten Lauran tekemää postausta, missä se kertoi oman päivänsä kulusta. Se oli sen verran erilainen verrattuna omiin arkipäiviini, että päätin tarttua Lauran haasteeseen kertoa omasta päivästäni. Tänään oon siis yrittäny pitää kameraa mukana ja kuvata muitakin arkijuttuja kuin ruokaa.

Mulla on ollu viime päivinä tapana herätä tuntia ennen kellonsoittoa, ja niin kävi tänäänkin kun heräsin vähän ennen seitsemää siihen, että mulla soi päässä se gainomaxin mainosrenkutus, arh! Ei muuta kuin ylös ja tietokone auki ja töihin.


Kasin pintaan herätyskello muistutti olemassaolostaan, ja tunnin työnteon jälkeen ajattelin vetasta naamaan vähän aamiaista. Jääkaappi oli melkoisen tyhjillään, joten kehittelin aamupalan edellispäivän ruuasta. Teen tosiaan töitä kotoa käsin, joten aamupäivät menee työhommissa rennosti yökkäreissä ja samalla aamiaista mutustellen. Neljän tunnin jälkeen päivä oli pulkassa, ja klikkauduin ulos työsähköpostista.



Koska mulla oli illalla edessä treenien veto, ajattelin ottaa aikaisesta heräämisestä kaiken hyödyn irti ja treenata vähän itsekseni. Hankin kahvakuulan helmikuussa ja tämän viikon maanantaina raskin viimein ostaa itelleni salihanskat ja heitin samalla hyvästit parkkiintuneille käsille. Parasta kahvakuulaviihdettä on tietysti How I Met Your Mother, mihin oon saattanu olla vähän koukussa reilin jälkeen…




Karim oli hivenen heikolla hapella koko päivän ja oli sen vuoksi mun kans kotona. Iltapäivän puolella se alko olla siinä kunnossa että jakso jo vähän liikkua, ja käytiinki ulkoilemassa sen verran että saatiin käytyä kaupassa. Päätettiin tehä vähän spesiaalimpaa sapuskaa yhteisen iltapäivän kunniaksi, ja nykästiin pöydälle kunnon tortillaherkut. Homma meni niin pitkälle, että tehtiin ite tacokastike ja myös guacamole.

Sapuskan jälkeen otettiin vähän aikaa rennosti. Mulla oli treffit ennen treenejä Hanne-Kaisan kanssa sen luona, ja lähinki melko hyvissä ajoin rossailemaan toiselle puolelle kaupunkia. Matkaa oli rapiat yheksän kilometriä ja vastatuuli oli aivan hirviä. Pääsin kuitenki perille ja pari tuntia meni hetkessä, ja sain vielä tuliaisia Kreetalta!  Seittemän maissa ei auttanu muu ku hypätä pyörän selkään ja polkasta parin kilsan päähän Normaalikoululle vetämään peruskurssin treenejä. Treenit meni mainiosti, mulla on seittemän oppilasta joista kuus oli paikalla, yks on vaihtari joten opetus tapahtuu osaksi kahella kielellä. Tänään mulla oli tosin kieli jotenki aivan solmussa, ja kangertelin paitsi englannissa myös suomessa. Ehkä ens kerralla sitten paremmin.


Reenien jälkeen jäätiin vielä juoruaan Pasin ja Marian kans vähäksi aikaa kunnes tajuttiin että kello on vaikka mitä ja kilometrejä edessä vielä seitsemän. Ajeltiin pikaisesti kotiin ja tässä sitä nyt nöretetään suihkunraikkaana iltapalarahka naaman edessä. Yleensä oon jo kympin pintaan menossa nukkumaan, mutta tännään pittää näköjään vähän valvoa.

Että tämmöstä tänään!

Tunnisteet:

Reissuveskaa metsästämässä


Nyt meikäläinen hehkuu materialismionnea, ja saatte tekin siitä osanne!

Mää oon huomannu tykkääväni kuljettaa reissussa semmoista ihan perinteistä olkalaukkua. Reppu on toki ollu mukana parissa reissussa, mutta sen jälkeen kun sain iskältä kommentteja taskuvarkaan lähestymisestä kiireisellä Oxford Streetillä tulin siihen tulokseen, että mun Kånken saa olla mukana reissussa, kunhan ei kaupungilla kulje.

Siitä päästäänki ongelmaan, mikä mulla oli toissa keväänä edessä. Jostain piti saada mahdollisimman taskuvarasepäystävällinen olkalaukku ja äkkiä. Silloiseen tarpeeseen hankin Marimekon magneettilaukun, joka oli vetoketjullaan ja magneettisella läpällään ehkä paras mahdollinen reissulaukku. Ja mikä parasta, sinne mahtu myös järkkäri.

Nyt kun järkkäriä ei (toivottavasti) tartte enää kuljettaa mukana reissuilla, tuli eteen uuden vähän kompaktimman laukun hankinta. Pitkin kesää himoitsin erästä Lumin laukkua, mutta päästessäni viimein kosketusetäisyydelle tajusin sen olevan ihan liian pieni.


Aikaisemman rannehihna-askartelun jälkeen innostuin kuitenkin nahan työstämisestä niin, että mielessä alako raksuttaa idea, josko ompelisin ite nahkalaukun. Ostin nahan ompeluun tarkoitetun ompelukoneen neulan ja annoin palaa. Lauantaina tein kokeiluversiona mustan nahkaclutchin, ja tämän viikon vapaat tunnit oon käyttäny uuden olkalaukun tekemiseen.

Nahan ompelu oli loppujenlopuksi yllättävän heleppoa. En hankkinu mitään muuta kuin niitä neuloja, en edes paininjalkaa. Ainakin mun vanha Singeri jakso polokia paksunkin nahan kohalla, joten tää kokemus taitaa vaan inspiroida uusien nahka-asioiden ompeluun. Enää täytyy testata, kestääkö saumat. Ainoa ongelma oli oikeastaan materiaalin saanti, sillä nahkaa ei tunnu saavan muualta kuin kirpparilta. Ite tuhosin vanhan rahin päällysen ja pehmeämmän nahan perässä kirpparilta ostetun nahkatakin.

Kuvissa oleva laukku on siis mun ihan ite tekemä. Jes, osasin!

Tunnisteet:

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Wir reisen nach Berlin!





Kävin Berliinissä ekan kerran huhtikuussa 2009. Tuolloin yöjuna Wienistä Berliiniin kustansi 20 euroa suunta, joten halavalla mentiin. Yöjuna ei ehkä ollu mikään maailman rennoin ratkaisu, mutta sopi budjettireissaajan lompakolle paremmin kuin hyvin. Halavalla mennään taas, ostettiin nimittäin hetki sitten Karimin kanssa lennot tuohon kaksijakoiseen kaupunkiin, jonka katuja tallataan sitten meidän synttäreiden aikaan marraskuussa. Liput oli tällä kertaa yli tuplasti kalliimmat, sillä airberlinin menopaluulipusta maksettiin 85 euroa laaki. Toki Helsingistä, joten edessä on taas sama vanha 700 kilometrin ongelma.

Karim on asunu Berliinissä kahdeksan vuotta, joten oon enemmän ku mielissäni päästessäni viimein matkustamaan sen kanssa siihen vanhaan kotikaupunkiin. Nyt täytynee vaan alkaa muistella saksaa, että en vaikuta ihan urpolta matkustaessani berliininmurteisen kanssa.

Toivotaan hyviä kelejä maukkaita kebappiloita! Ja niitä suosituksia, kertokaa ihimeessä!

Tunnisteet: ,

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Sunnuntaiburger


Moi kaikki. Ja psst, mulla on teille salaisuus, joka näin sunnuntain kunniaksi liittyy ruokaan. Tässä se tulee: kun tekee hampurilaisia, kannattaa ennen paistovaihetta laittaa kaks pihviä päällekkäin ja heittää sinne väliin juustoa ennen paistamista. Tulee taatusti hyvää.

Aivan yksin en tätä tajunnut, vaan siinä auttoi paitsi Karim, mutta myös Adam Richman, mies maailmankaikkeuden parhaan ruokaohjelman, Man V. Foodin takana. Kokeiltiin, ja tuloksena oli parhaat kotitekoiset burgerit ikinä.



Kokeilkaa ja nauttikaa, suosittelen.

Tunnisteet: