Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Uus nimi meikälle!

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

lauantai 23. helmikuuta 2013

Uus nimi meikälle!


Siirrytäänpäs vähän vähemmän vakaviin aiheisiin tuon aikaisemman mielipidekirjoituksen jälkeen. Häähommat ovat nykyään mielessä enemmän ja vähemmän joka päivä, ja vaikka meillä ei ole edes hääpaikkaa tai hääpäivää lyöty vielä lukkoon, oon hahmotellu muun muassa istumajärjestystä ja save the date -korttien ulkomuotoa. :D Yks innokas morsio siis täällä terve!

Yksi asia, mikä mua ei oo mietiyttäny oikeastaan ollenkaan tämän meidän reilun seitsenkuukautisen kihlauksen aikana on tuleva päätös nimenvaihdosta. Kun alettiin Karimin kans seurustella, olin sitä mieltä että tyttönimi on ja pysyy, mutta näiden vuosien aikana se ajatus on vaihtunut siihen, että sukunimi tulee vaihtumaan avioliiton myötä. (HUH, kuulostipa aikuiselta!)

Minä olen kaksinimisen perheen lapsi, sillä äiti piti tyttönimensä naimisiin mennessään. Kodin ulko-ovessa on aina lukenut kaksi sukunimeä, ja joulukorttiin kirjoitettiin terkut monesti neljältä ja siltä yhdeltä. :D Ite en tietenkään pitänyt asiaa mitenkään omituisena, mutta esimerkiksi ala-asteella luokkaverit ihmettelivät, että eikö meidän vanhemmat oo naimisissa, kun niillä on eri sukunimet (1990 -luvun alun Yli-Iissä ei paljon moderneja naimattomia perheitä näkyny). Minä sitten ylypiänä yheksänvuotiaana vaan mielessäni mietin että onpa nuo juntteja kun eivät tajua että tämmöinen on mahollista, ja päätin että sukunimestäni en luovu, vaikka menisin miljoona kertaa naimisiin (jospa se kuitenkin jäis tuohon yhteen kertaan!).





Oman nimen pitäminen olis myös kannanotto, sillä Libanonissahan ei ole mahdollista naisen pitää sukunimeään mennessään naimisiin, vaan aina otetaan miehen suvun nimi. Kun puhuttiin tästä Karimin serkkujen kanssa, ne oli ihan ihmeissään että eeeei kai niin voi tehä. Siispä oman sukunimen pitäminen olis osaltaan leuhotusta että meikä voi tehä näin ja teen jos haluan, mutta myös taistelua vanhanaikaista ajatusmaailmaa vastaan.

Mutta sitten on ne kymmenet kerrat, kun oon lentokentällä turhautuneena koittanut tehdä masiinassa lähtöselvitystä ja laittanut sukunimeni sinne väärin. Mun sukunimessä on nimittäin ö, ja se välillä on ö, joskus o ja bonuksena silloin tällöin vielä oe. Että on sitten mukava siellä masiinan edessä tuskailla, mikä ihme versio siitä meikäläisen sukunimestä on nyt sinne lentolippuun tyrkätty. 

Jo silloin kun alettiin Karimin kans seurustella, aloin leikitellä ajatuksella että jos mennään naimisiin, saatan ehkä harkita nimen vaihtamista. Aika nopeasti tein päätöksen, että tulen ottamaan Karimin sukunimen, puhtaasti siitä syystä että se on niin siisti, haha! :D Toki arabiankielistä nimeä kantaessaan lentokentällä tulee ihan varmasti niitä "ylimääräisiä turvatarkastuksia" myös mun kohdalle, mutta tiedänpähän sitten miltä Karimista tuntuu. Ja erityisesti puhelimessa oman nimen sanominen voi aiheuttaa aika turhautuneita hetkiä, mutta sillä nyt ei oo mitään väliä.



En kuitenkaan voi olla fiilistelemättä ajatusta, että me oltais Suomen ainoat, jotka sitä sukunimeä kantaa, sillä Karimin muulla perheellä on nimen edessä etuliite, josta Karim on luopunut.

Ja huvittavaa on myös se, että sukunimen vaihtamisen jälkeen mulla on samat nimikirjaimet kuin mun äidillä! Eli nimikoituja perhehopeita sitten hamuamaan! :D ..no ei sentään.

Eli ens vuonna munsta tulee Inka K.... Hah, enpä kerrokaan!

Mites muut, otitteko/otatteko/aiotteko ottaa sitten joskus tulevaisuudessa aviopuolisonne sukunimen, pidättekö omanne vai vaihdatteko molemmat?

Ps. Nimikirjoitusharjoitukset on jo alotettu! :D

Ihanat hääfiilistelykuvat on täältä.

Tunnisteet:

12 kommenttia:

23. helmikuuta 2013 klo 20.44 , Anonymous pärsky. kirjoitti...

haha voi ottaa semmosen sukunimen mikä ei oo kummankaan ja sit sen voi vaihtaa jos tulee situation dirty ja voi luoja mä oon jo ristiäisissäni menettäny ton ääkkös-etuuden sukunimen kanssa koska vaikka se vaihteliski ni ÄÄÄÄÄ etunimi pysyy. blöö!

InkaKoo<3

 
23. helmikuuta 2013 klo 21.52 , Blogger Ulla kirjoitti...

Ihana postaus taas =) Mää kannatan nimen vaihtamista kyllä, varsinki ku saat niin komian sukunimen! =) Minusta siinä on jotain taianomaista yhteenkuulumista lisäävää kun ollaan saman nimen alla. Ja se on hauskaa, ku sitä opettelee, etenki kun mun etuliite muuttu vähästä alaksi xD Hyvä puhelimessa alkaa muutteleen nimeä vaan etuliitteen osalta "Ulla Vähä... eikö Ala..." hahah

 
23. helmikuuta 2013 klo 22.21 , Blogger Laura kirjoitti...

Ihania viiliskuvia <3 Mulla on ollut aina sellanen puolitosissaan hankittu pakkomielle päästä eroon nen-päätteisestä sukunimestä. Miehen sukunimi on kaikkea muuta kuin nen-päätteinen, eli vaihtoon menee ;) Ja jos nyt ihan asiaakin puhutaan, niin haluan, että meidän tulevalla perheellä on sitten yksi yhtenäinen nimi :)

 
24. helmikuuta 2013 klo 9.37 , Blogger Inka kirjoitti...

Haha, sulla kävi kyllä kettanasti jo lähtökohtaisesti, Paeebi! :D Harmi ku Finnair on siirtyny Hki-Vantaalla noihin masiinalähtöselvityksiin niin sama ongelma on eessä joka kerta...

 
24. helmikuuta 2013 klo 9.38 , Blogger Inka kirjoitti...

Heh joo mää oon opetellu jo sanomaan tuota uutta nimiä, tosin tässä tapauksessa piti lähtä liikkeelle siitä, että opettelee ensin lausumaan sen niin kuin se oikeasti pitää ja sitten suomalaisittain, että pässitkin ymmärtää.. Hah, tullee kyllä hauskaa aina esitellä ittensä! :D

 
24. helmikuuta 2013 klo 9.40 , Blogger Inka kirjoitti...

Heh, määki luovun nyt nen -päätteestä! Tosin nyt lähinnä sen vuoksi että uus sukunimi on niin makija, en oo ehtiny kehittää mitään angstia tuota ah niin yleistä päätettä kohtaan. :)

 
24. helmikuuta 2013 klo 11.44 , Blogger Salla kirjoitti...

Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa aion kyllä iteki vaihtaa sukunimeä, vaikka aluksi mietinkin oman nimen pitämistä. Koska mun oikee nimi on Sallamari - eli hieman pitempi ja "hienompi" etunimi - se sopii tosi hyvin mun ruotsalaisen sukunimen kanssa. Sointuu hyvin yhteen, niin sanotusti. Jos tässä nyt kuitenkin niin käy, että otan tuon nykysen miehen sukunimen (ja niin tulee vielä perhana käymään! kosintaa odotellessa....), sukunimestä tulisi tylsä suomalainen -nen. Huoh. Mutta nyt sitä nimiyhdistelmää on jo makustellu sen verran paljo, että se on jo ihan ok :) Ja oon kuitenki sitä mieltä, että perheellä on hyvä olla sama sukunimi kaikilla.

Ps. Tuli yhtäkkiä mieleen, että onko teillä vitsailtua Putousta ja Karimia? :D

 
24. helmikuuta 2013 klo 12.35 , Blogger Inka kirjoitti...

Se on kyllä jännä, miten nuo mielipiteet tuosta nimiasiasta vaihtuu kun kohalle tulee tarpeeksi ihana tyyppi. :) Tervetuloa tylsien -nen -nimisen joukkoon! :D (Tosin meikähän vaihtaa ja pian!)

Ja haha kysy vaan onko sitä Putous -läppää!? :D Ihan kokoajan. Paras oli kun Karim oli ollu tentissä ja valvoja oli nimenhuudossa ollu että KAARIM ja Karim oli sitten korjannu heti että Karim. Olin tosi pettyny kun kukaan ei ollu kuulemma revenny. :D

 
24. helmikuuta 2013 klo 13.48 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mä en aio sit joskus vaihtaa ihan vaan siks että uus nimeni kuulostas niin pölijältä :D. omalla kohalla niinki "pinnallinen" syy, sillä mitään muuta syytä oman sukunimen pitämiseen ei oo..
t. Salla A., ei siis tuleva Salla Su.. ;)

 
24. helmikuuta 2013 klo 14.52 , Blogger Inka kirjoitti...

Heh, kieltämättä tuo S -sukunimi vois kuulostaa enemmän joltain satuhahmolta kuin oikealta ihmiseltä. :D Eli tervetuloa pinnallisten nimenvaihtajien ja -pitäjien kerhoon!

 
24. helmikuuta 2013 klo 18.25 , Blogger Eveliina kirjoitti...

Tästä aiheesta voisin kyllä kirjoittaa pitkän sepustuksen.. katsotaan joskos vaikka kirjoittelen joku päivä oman blogin puolella... Asiaa on meinaan mietitty täälläkin suunnalla useaan otteeseen, varsinkin nyt kun pitää lapsen sukunimeäkin miettiä... mutta teoriassa oon kyllä sukunimen vaihtamista vastaan ja edelleen kannan sitä omaa tylsää sukunimeäni :P

 
24. helmikuuta 2013 klo 20.27 , Blogger Inka kirjoitti...

Onpa kutkuttavaa, varsinkin kun sullakin olis vaihtoehtona varmaan aika noheva kansainvälinen sukunimi! :D Mutta hyvä, että on periaatteita jotka ei taivu. Tsemppiä lapsen sukunimen miettimiseen, jään odottelemaan kiinnostuksella sun postausta tästä aiheesta!

 

Lähetä kommentti

Antaa tulla!

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu