Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Vuoden ankeimman päivän asu

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Vuoden ankeimman päivän asu




Paita - Marimekko, kaulakoru - Zara, farkut - Primark, korvikset - äidin perintöä

Paremman asian puuttuessa isketään eetteriin vähän asukuvaa! Huomatkaa, laitoin oikein vielä asun osien hankintapaikat, joten tässähän menee hienosti. Olen kyllä tiedostanut teidän toiveenne että näitä voisi olla lisää, mutta tuo asukuvien ottaminen ei kyllä vielä oikein luonnistu. Sen vuoksi tää yks per kuukausi tahti on mun mielestä aivan mainio näin alkuun, niin ehtii hyvin harjoitella tuota naaman ja kropan vääntelyä. Ja eipä meiltä oikeen löydy hyvää paikkaakaan noiden kuvien ottamiseen, tätä yhtä kokovartalokuvaa varten piti raivata ruokapöytä keskelle olkkaria että kuvan sai otettua! :D Että kesää odotellessa.

Tänään piti pukea ylle jotain mukavaa ja piristävää, sillä helmikuun 11. on mun elämän ankein päivä. Kolme vuotta sitten tällä päivämäärällä olin sairaalassa jättämässä viimeisiä jäähyväisiä äidilleni, ja sen vuoksi ollaankin polteltu koko päivä New Yorkista tuodussa Buddhassa kynttilää ja naureskeltu vuosia sitten kuulluille letkautuksille. Tämän päivän vuoksi ripustin korviini koko koruvalikoimani rakkaimmat, äidin tekemät ruuvikorvikset jotka tosin on mulla korvissa melkein kaikkina muinakin päivinä, mutta tänään erityisesti ajatuksella.

Joten jotta ei menisi liian ankeaksi, niin vähän hömppää. Ja jotta ei menisi liian pinnalliseksi, niin vähän julmaa todellisuutta.

Tunnisteet:

12 kommenttia:

11. helmikuuta 2013 klo 17.45 , Blogger Laura kirjoitti...

Kaunis asu ja kauniit korvikset! <3 Ja halauksia ankeaan päivään.

 
11. helmikuuta 2013 klo 18.24 , Blogger Linda / lindaserafia.com kirjoitti...

Sinä olet kyllä aivan liian nuorena joutunut luopumaan äidistäsi. Ihana ajatus nuo korvikset, niiden arvoa ei voi rahassa mitata. Tsemppiä ankeaan päivää, onneksi ollaan jo illan puolella :)

Minäkin kaipaisin mustavalkoista maripaitaa.

 
11. helmikuuta 2013 klo 19.03 , Anonymous Nella kirjoitti...

Kaunis postaus, ja kaunis sinä.

<3

 
11. helmikuuta 2013 klo 19.14 , Blogger Milla - Pingviinimatkat kirjoitti...

Voimia ja halauksia Inka sinulle ankeaan päivään. Kauniit korvikset kauniilla neidillä (vielä saa neiditellä!) :) -Milla

 
11. helmikuuta 2013 klo 20.10 , Blogger Inka kirjoitti...

Kiitti Laura! Meikä arvostaa tätä suuresti, erityisesti tietäen sun vastenmielisyyden halaamista kohtaan. :D

 
11. helmikuuta 2013 klo 20.11 , Blogger Inka kirjoitti...

Kiitti! Noi korvikset on kyllä semmonen aarre että pitää koittaa pitää tallessa. Tosin itteni tuntien toinen niistä varmaan tipahtaa kohta johonkin ojaan. :P Ja tosiaan, onneksi ollaan jo illassa.

Ja tuo mustavalkoinen paita on niin kätevä! Himoilin sitä pitkään ja kun sain viimeksi synttärilahjaksi niin oli kyllä makiaa. :)

 
11. helmikuuta 2013 klo 20.12 , Blogger Inka kirjoitti...

Kiitti Neltsukka!

 
11. helmikuuta 2013 klo 20.13 , Blogger Inka kirjoitti...

En ihan heti tajunnu tuota suluissa olevaa kommenttia mutta sitten ymmärsin että täsähän ollaan jossaki välissä sitte rouvashenkilöitä. Aika paha! Mut pitää nauttia tästä neidin elämästä niin kauan ko vielä voi, ja ehkä tällä naamalla ei tartte vielä miettiä mitään ikäkriisejä vaikka rouvaksi olisinki rupiamasa. :)

Ja kiitti tsempistä, onneksi on suklaata. :D

 
11. helmikuuta 2013 klo 22.07 , Blogger Laura kirjoitti...

Voi vitsi, miten sä voit muistaa! :D Mutta nykyään oon opetellu halaamaan ja jopa tykkäämään siitä. Kato ko on tarpeeks kauan sinkkuna niin mikä tahansa läheisyys on plussaa. :P

 
11. helmikuuta 2013 klo 22.19 , Blogger Ulla kirjoitti...

Hyvin tuo päivän asu -kuvaaminen sujuu, oot turhan kriittinen :)

Täältäkin hirmuisesti rutistuksia sun päivääsi ja iltaasi <3

 
12. helmikuuta 2013 klo 8.16 , Blogger Inka kirjoitti...

Kiitti Ulla! Pitää ehkä uskaltautua vähän useammin, ongelmahan on tietty tuo kuvaaja jonka reaktio mun valokuvauspyyntöihin on lähinnä seuraavanlainen: "Yökkhsksdlkgjlkdsjglsdkjglsdkjg! Onko pakko?" :D Joten katotaan miten onnistuu!

 
12. helmikuuta 2013 klo 8.17 , Blogger Inka kirjoitti...

Haha joo muistan kyllä, sillä sillon halasin sua ko tulit mun valmistujaisiin ja tajusin vasta sen jälkeen että ainii näähä inhosit sitä ja sitte oli vähä morkkis ko en muistanu aikasemmin. Mutta hyvä että oot päässy jo vähän irti siitä inhontunteesta!

 

Lähetä kommentti

Antaa tulla!

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu