Valtavat kyläjuhlat vai pienen piirin bileet?

Lähestyvä kesä ja hurja hääkausi on saanut mut toivomaan että olispa ne meidän häät jo tulevana kesänä! Tuntuu että ei millään malttais odottaa vielä yli vuotta, että ne bileet viimein koittaa. Mutta vaikka ens kesälle ei ookaan tulossa yhtiäkään häitä, odottaa kesän loppupuolella semmoinen palkinto, joka on ainakin naimisiinmenoon verrattavissa. :)

Kiinnostuneena oon lueskellu viime ajat hääblogeja, ja oon kiinnittäny hurjasti huomiota siihen, miten suuret tai pienet häät kullakin on tulossa. Toiset tykkää kutsua juhliin koko tuttavapiirinsä, jotkut taas ainoastaan läheisimmät ystävät ja perheenjäsenet.

Oon käyny lapsena aika paljon häissä, sillä useat äidin sisarukset menivät naimisiin mun lapsuuden aikana, ja kuten kulttuuriin kuuluu, kutsutaan näihin karkeloihin myös sisarukset suloisine lapsosineen. Nämä juhlat oli aina aivan valtavia kun mukaan kutsuttiin melkein koko kylä. Porukkaa oli helposti 100-200, mikä tuntuu nyt omia häitä järjestellessä aivan järjettömältä määrältä. Miten ihmeessä niitä läheisiä riittää niin paljon? Ja kuka ne häät kustantaa?

Ensimmäisiin pieniin häihin osallistuin joskus 2004, kun mun serkku meni naimisiin. Sittemmin kaikki kaverihäät on ollu melko pieniä eli 50-70 vieraan häitä, ja tunnelma on ollut sen mukainen eli tosi kiva, intiimi ja lämmin.

Meillä lähtökohtana on pitää niin pienet häät kuin vain mahdollista, ja kutsua paikalle ainoastaan ne kaikkein läheisimmät ystävät ja sukulaiset. Toistaiseksi hahmotellulla vieraslistalla on 40 nimeä, mikä saattaa kuulostaa aika vähältä, mutta oikeasti haaveilin jossain vaiheessa 20 ihmisen pikkuhäistä. Todellisuudessa määrä kuitenkin on lähempänä tuota neljääkymmentä, sillä on yllättävän paljon ihmisiä, joita ilman hääjuhlat tuntuisivat jotenkin valjuilta.

Ja sitten on myös ne avecit. Toki me tullaan rikkomaan etikettiä sen verran, että laitetaan ainoastaan nimellisiä kutsuja, eli kukaan meidän vieraista ei tuu saamaan + avec -kutsua. Tuntuis jotenkin surkealta alkaa esitellä itseään yhtään kenellekään omissa häissä, joten me pyritään tapaamaan ne muutamat ystävien uudet kaverit ennen bileitä, jotta kaikki olis siinä vaiheessa vähintään tuttuja.

Ja entäs sitte lapset? No niitä ei meidän häissä nähdä, sillä juuri kenelläkään meidän läheisellä ystävällä ei oo vielä lapsia. Ainoastaan yhdelle pariskunnalle on tulossa pikkuinen nyytti nyt tänä keväänä, ja heidän kanssa keskustellaan tästä asiasta etukäteen, jotta kutsun saamishetkellä vältyttäisiin pahalta mieleltä.

Sitten on vielä ne sukulaiset, jotka pitäis kaiken järjen mukaan kutsua: tädit ja sedät ja enot ja isovanhemmat ja serkut ja ja ja... Tämä vaatiikin aikamoista karsintaa, sillä mulla on serkkuja tällä hetkellä varmaan lähemmäs 200, joten ehheh. Oikeastaan suurin karsinta on jo tehty, ja juhliin kutsuttavat serkut on aika selvät: mun puolelta kutsutaan ainoastaan neljä läheisintä. Todennäköisesti Karimin puolen sukulaisia häissä on ainoastaan lähin perhe eli vanhemmat, sisarukset ja vaari, sillä ollaan aika skeptisiä sen suhteen, että Libanonista kukaan meidän häitä varten tänne asti matkustaisi. Ei olla vielä päätetty että miten tehdään niiden kanssa, että kutsutaanko ketään, laitetaanko kaikille kunnon kutsut vai kyselläänkö vaan puhelimessa tms, että olisko sieltä ketään tulossa. Lähtökohta kuitenkin on se, että Karimin sukulaisia ei juuri juhliin tule, joten vastapainoksi munkaan sukulaisia juhliin ei hirveästi kutsuta. Tästä onkin taidettu vetää jo aimo annos hernaria nokkaan, mutta johonkin se raja on tosiaan vedettävä. 

Nyt mua kiinnostaisi kuulla teidän ajatuksia tästä aiheesta! Mites, haaveiletteko/onko tulossa/menikö jo/ isot vai pienet häät? Ja miksi?

The Cherry Blossom Girl -blogin Alixin hääkuvat täältä.