Palasia Mariborista

Tänään koitti viimein se päivä, kun pääsin esittelemään reissukenkiäni Mariborille. Aamulla tihkutti vettä edelleen, mutta mulla ei ollu suunnitelmissa viettää koko aikaani tässä kaupungissa hotellihuoneessa vällyjen välissä. Lisäksi oltiin sovittu treffit Panun avustuksella tapaamani mariborilaisen misun kanssa, että hän toimisi mulle oppaana tämän päivän. Ja tehokas päivä olikin, sillä kierreltiin aika hyvin paitsi Mariborin pienessä keskustassa, myös vähän sen ulkopuolella ja puistoissa.

Kaupunki oli yllättävän pieni, sillä vaikka se on Slovenian toiseksi suurin kaupunki, tuli mullakin vähän semmonen olo, että nyt tässä ollaan aika pienessä kyläpahasessa. Mutta se oli vaan sympaattista, samoin kuin seuralaiseni slaavilainen k.

Vettä ei satanu läheskään yhtä tiuhasti kuin eilen, ja välillä sontsan sai laittaa hetkeksi syrjään kokonaan, joten koin olevani aika onnekas. Keskusta oli nähty aika nopeasti, ja niin lähettiin käymään kaupungin puistossa, joka oli aivan valtava! Ei nyt tietenkään mikään Hyde Parkin kokoinen, mutta melko messevä kuitenkin.

Huomenna taas raiteet paukkuu, kun hyppään aamulla junaan ja riennän armaaseen Wieniin. Oon tilannu sinne aurinkoa, sillä tuo mun sontsa on jo sen verran heikossa kunnossa, että ei taida enää kauaa kestää. Hullua että oon jo kohta mun viimeisessä kohteessa!

Ps. Onnea huomenna valmistuvalle Veeralle, harmittaa ku en pääse pileisiin. :(

Reissun rentoilupäivä

Tulin aamulla tänne Slovenian Mariboriin ja tuon näköistä täällä on. Lämmintä on 12 astetta ja vettä on satanut aamusta asti, eikä se ennusteiden mukaan tule lakkaamaan edes illalla. Eikä myöskään huomenna. Sen vuoksi päätin pitää tänään rentoilupäivän. Tiiättehän, kun reissulla on pakko ottaa välillä iisisti. Vaikka tää mun matka on vaan viikon mittainen, soin itselleni (ainakin) yhden päivän, jolloin voin säähän vedoten ottaa aika hissun kissun. Sitä edesauttaa myös se, että semikivan hostellin kuuden hengen dormihuone vaihtui omaan hotellihuoneeseen, jossa voi rauhassa kekkuloida kalsongeissa vaikka koko päivän.

Ja niin aion tasan tarkkaan tehdä tänään. Tallustelin aamulla rautatieasemalta hotellille, ja heti huoneeseen saavuttuani ja rankkasateessa kastuttuani otin pitkän suihkun. Sen jälkeen katsoin ikkunasta ulos ja totesin, että tämä päivä taitaa mennä sisätiloissa, jos ei muusta syystä niin sen vuoksi, että kengät ehtisivät kuivaa välillä.

Sadepäivän selviytymispakkaus: jämät lempisuklaasta, hyvä kirja ja läppäri täynnä leffoja, pehmeää sänkyä unohtamatta

Suihkusta päästyäni uppouduin hotellin pehmeään sänkyyn, ja tässä olen pysytellyt. Vähän väliä kurkkaan kuitenkin ikkunasta, vieläkö ihmiset kävelee sateenvarjojen alla. Pahalta näyttää, sillä vettä on tosiaankin tullut aamusta asti.

Vaikka näinkin lyhyellä reissulla yhden kokonaisen päivän uhraaminen sisällä kököttelyyn saattaa tuntua joistakin turhalta, koitan ite ottaa sen osana reissuelämystä. Harvemmin sitä pääsee nimittäin makoilemaan hotellin sänkyyn ja ihastelemaan ikkunasta avautuvaa kukkulamaisemaa. En pode huonoa omatuntoa senkään vuoksi, että huomenna saan taatusti nähdä Mariboria, sillä mulla on sovittuna treffit erään paikallisen mimmin kanssa, joka lupautui toimimaan mun oppaana koko päivän. Tänään siis otetaan rennosti, ja huominen käytetään supertehokkaasti kaupungin tutkimiseen - ei huono diili mun mielestä. :)

Ja mikä parasta, huominen alkaa tietysti hotelliaamiaisella!

Terkkuja siis täältä hotellin sängynpohjalta, käy se reissaaminen näinkin, ja välillä on lupa lekotella. :)

Aamuseikkailu Schlossbergillä

Varoitus: hirviä kuvasatsi luvassa!

Heräsin tänään ihan superaikaisin ja sen kunniaksi päätin käydä heti aamusta tsekkaamassa yhden Grazin suosituimmista nähtävyyksistä, eli Schlossbergin. Nimensä mukaisesti kyseessä on korkea kukkula, jonka laella ei nyt aivan linnaa ole, mutta komea torni ainakin. Nappasin lähikaupasta aamiaista mukaan, ja lähin kiipeämään kukkulalle. Homma ei hoitunu ihan hetkessä, mutta onneksi oli vähän matkaevästä mukana ja pysähdyinkin kipuamisen välissä aamiaiselle ihastelemaan maisemia.

Olin onnellinen saadessani viimein myös niitä tuoreita mansikoita, ja Grazin kattojen yllä niitä mussutellessa ne maistu vielä tavallista paremmilta. Aamulla vuorella oli vielä tosi hiljaista, joten tassuttelin iteki aivan rauhassa ja tervehdin vastaantulevia papparaisia ja nautin siitä, että sain valokuvata rauhassa vailla muiden odotuttamisesta aiheutuvaa huonoa omatuntoa.

Itävalta vetää pisteet kotiin ainakin maisemien upeudessa, noususta ei nimittäin meinannu tulla mitään, kun joka välissä piti jäädä ihastelemaan näkemiä, milloin edessä avautuvaa maisemaa, milloin valtavien puiden lehtien reunustamaa taivasta.

Tänään oli mun toinen ja viimeinen päivä Grazissa, ja huomenna hyppään junaan kohti Sloveniaa ja Mariboria. Matka tosin kestää vaan tunnin, mutta jospa siinä ajassa ehtis vähän junafiilistä irrota.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Graz!

Morot reissupaitaan sonnustautuneelta Inkalta! Kuten jo aamulla kirjoittelin, olin aika freesinä heikosti nukutun yön jälkeen, ja päätin sen kunniaksi sonnustautua vähän spurkuista olemusta edesauttavaan reissupaitaan. Kelit oli aamulla vielä kehnot, mutta siinä tallustellessani pitkin Wieniä alkoi are vähän helliä.

Kahen ja puolen tunnin junamatka Wienistä Graziin meni käsittämättömän upeita maisemia ihastellessa, sillä ehin lukea kirjaa vaan sen verran, että päästiin kaupungista ulos ja loppuajan olinkin nenä kiinni ikkunassa. Jos olisin tienny miten mahtavia maisemia tuolla junamatkalla oikein on, olisin varmasti matkustanut tuon välin jo aikaisemmin.

Graziin saapuessa en ollu kovin vakuuttunu - rautatieaseman edustalla on meneillään ihan järkyttävä rakennustyömaa ja auringosta huolimatta tuuli oli tosi kylmä. Olin sen verran ajoissa, että heitin rinkan hostellin säilytykseen ja suuntasin kaupungille. Fiilis muuttui heti kun pääsin vähän kauemmas rautatieasemasta kohti Innere Stadtia, mikä on itävaltalaiseen tyyliin täynnä toinen toistaan söpömpiä rakennuksia, joita ei aivan kotoisissa maisemissa näe.

Nää Keski-Euroopan tiekyltit on kyllä mainioita, tässä risteyksessä voi päättää meniskö Unkariin vai pysyiskö Itävallassa.

Maisemiaa!

Tässä vaiheessa Graz alkoi vakuuttaa kauneudellaan, kattokaa nyt noita rakennuksia!

Päästyäni kirjautuun sisään hostelliin kävin nopsaan vaihtamassa farkut shortseihin, sillä edessä saattoi olla ne ainoat pari tuntia, kun tämän reissun aikana shortseilla tarkenee, ja niistä oli otettava kaikki irti. Löysin tästä aika läheltä puiston, minne painelin kirja kainalossa. Aluksi ei meinannut tareta, mutta lopulta pilvet kaikkos ja sain kuin sainkin nautsikella itävaltalaisesta puistoelämästä auringonpaisteessa kirja kainalossa. Ja mikä parasta, pääsin kokeileen mun saksan skilssejä jutellessani paikalliselle mummolle. Tästä se lähtee!

Oon oikeesti ihan lapsellisen innoissani siitä, että oon käyttäny saksaa jo useaan otteeseen ja kuvittelen jopa ymmärtäväni, mitä mulle on puhuttu. Ainakin osan..

Näistä maisemista alkaa keskusta

Kaupunki on täynnä raitiovaunuja, busseja en oo juurikaan nähny

Tässä vaiheessa päivää alkaa olla taas patterit sen verran lopussa, että vaikka kello on vasta seittemän, taijan suunnata pikkuhiljaa tuonne hostellihuoneeseen ja suihkuun. En oo nähny vasta ku pari huonekaveria, ja niiden perusteella ainakin tuossa meidän kuuden hengen dormissa on ihan fiksua porukkaa. Taidan kuitenkin kaiken varalta muistaa tänä yönä ne korvatulpat. :)

Yksin reissaamisessa on ainakin se hyvä puoli, että on iltaisin aika aikaisin jo melko poikki, niin sen jälkeen voi aikaa käyttää mainiosti bloggaamiseen, kun asiaa kerrankin on!

Viimeinkin perillä Wienissä

Eilinen meni hurjaa vauhtia. Jännitin selvästi reissua ihan hillittömästi, sillä heräilin pitkin yötä - ekan kerran jo neljältä! Lopulta tsekkasin ajan aina parinkymmenen minuutin välein nähden samalla unia siitä, mitä ajattelin eilisen pitävän sisällään. Jännää, miten paljon sitä edelleen jännittää joitain matkoja, vaikka tässä on jonkin verran reissukokemusta jo kerätty!

Lentelin siis aamulla Finnairilla ensin Helsinkiin, ja olin ihan supermielissäni, kun mun onnistui jättää matkatavarat oneworldin huomaan jo Oulussa, eikä Helsingissä tarvinnu käydä mutkaa matkatavarahihnalla. Jotain hyötyä siis Finnairilla lentämisestä! Boarding Passeja ne ei voinu mulle Oulusta vielä antaa, mutta ei sen väliä.

Helsingissä en oikeestaan ehtiny muuta ko puuhastella työjuttujen parissa. Oli taas vaihteeksi tosi virkistävää käydä toimistolla ja jutella työkavereiden kanssa, ja sain vielä rutkasti uusia matkavinkkejä jenkkireissua ajatellen, mikä oli tietysti vähintään mahtavaa!

Palasin Helsinki-Vantaalle jo muutamaa tuntia ennen mun koneenlähtöä, sillä kävin tsekkaamassa kentän uusimman loungen, ja tietty vetämässä navan täyteen mukavissa oloissa. Lounge oli aika makea ja eväät hyviä, mutta siitä lisää myöhemmin. Syöminkien keskellä meinas tulla jo kiire lentokentälle varsinkin, kun meinasin eka mennä väärälle portille, joka tietty sijaitsi aivan kentän toisessa päässä... Meikä rules.

AirBerlinin lennot meni mainiosti, suurimman osan aikaa nukkuessa. Helsinki-Berliini välillä nukuin onneni ohitse ja jäin ilman sapuskaa (sai valita joko sipsipussin tai twixin, ehkä ihan hyvä että nukuin, sillä unet maistui taatusti paremmilta kuin tuo "ruoka"). Parin tunnin vaihto karmealla Tegelillä sujui nopsaan, ja olin taas taju pois koko viimeisen lennon ajan, sapuskaa lukuunottamatta. Tällä kertaa tarjolla oli onneksi jotain vähän ravitsevampaa.

Tänne Wienin hostellille pääsin lopulta varttia vaille 12, joten siinä vaiheessa alkoi olla takki jo aika tyhjä. Siinä vaiheessa respa oli jo suljettu, eikä mun myöhästymisestä kertovasta puhelusta huolimatta paikalla näkyny yhtään ketään, joten meinas olla jo hätä housussa, että tässä hostellin eteisen käytävälläkö mää joudun nukkumaan. Mutta onneksi respatyyppi saapui lopulta, ja pääsin nukkumaan. Arvaatte varmaan että uni maistui!

Tai no, takana on kieltämättä ehkä kehnoin hostelliyö ikinä, ja heräsinkin tuntia ennen kellon soittoa. Aattelin käyttää sen ajan ja mennä ihmettelemään uutta rempattua Westbahnhofia ja kävellä Meidlingin asemalle, mistä mulla lähtee parin tunnin päästä juna Graziin. Tosin matkaa asemalle ei oo ko reilut pari kilsaa, mutta voisin mennä vähän maisemareittiä, niin kasvais vähän Wienin näkemisen nälkä!

Tajusin muuten että tää reissuhan on vähän kuin minireili, eli sain vielä yhen reilin ennen ku täytän 26 vuotta. Tosin en reissaa reilikortilla, mutta kai näitä Keski-Euroopan junareissuja voi silti reilaamiseksi kutsua?

Itävalta, pian kohdataan

Moro täältä pakkauspuuhien keskeltä! Tai oikeastaan hommat on jo hoidettu, ja mun valmisteluille poikkeuksellisesti myös lentoliput on tulostettu ihan paperille asti, samoin kaikki majoituksiin liittyvät lippulappuset. Oon siis valmiina lähtöön! Muuten reissuvalmistelu on jääny melko vähiin, mutta luotan siihen että hostellin henkilökunta osaa vinkata hyviä mestoja ja apua saa aina paikallisilta kysyttäessä.

Reissu Helsinki-Wien-Graz-Maribor -akselilla starttaa siis huomenna, ja vähän jänskättää! En oo nimittäin näyttäny nokkaani Wienissä päinkään vaihdon jälkeen, joten on kutkuttavaa päästä tsuumailemaan uusvanhoja huudeja. Ensimmäisen yön hostellikin on tuttu, sillä majoituttiin tuossa Westbahnhofin vieressä sijaitsevassa hostellissa Marjon ja Ainon kanssa silloin, kun tytöt tuli mua moikkailemaan Italiasta.

Nakkaan huomenaamuna selkääni rinkan, joten oon saanu miettiä aika perinpohjin mitä kaikkea alan selässäni roudata. Lisäksi nuo hemmetin huonot sääennusteet hankaloitti hommaa, sillä alkuperäisen suunnitelman mukaan en aikonu pakata mukaan muuta kuin shortseja ja toppeja, mutta nyt rinkkaan eksyikin jotain ihan muuta:

1. Tomsien suojapussukka on loistava alkkaripussukka reissuille, sillä sinne mahtuu niin alkkarit kuin sukatkin. Toiveikkaana pakkasin mukaani myös uikkarit, heh heh. 2. Reissussa on mukana aina kangaskassi, ja nyt pakkasin vielä Istanbulista ostetun pikkupussukan. 3. Vaaleita t-paitoja ja toppeja, jotta ei olis niin synkkää vaikka kelit olisikin kehnonlaiset. 4. Puolikas pyyhe, sillä en ala roudata täyskokoista pyyhettä rinkassa, tuollahan pärjää aivan mainiosti varsinkin tällä tukalla. 5. Brightonista ostettuun meikkipussiin mahtuu kaikki tarpeellinen. 6. Olisin halunnu pakata mukaan vaan shortsit, mutta niiden lisäksi otin parit farkut vielä kaiken varalta. 7. Kaupunkilaukku, joka on niin pieni että sinne mahtuu vaan kaikki välttämätön. 8. Reissupaita aka spurgupaita, joka on aivan ehoton jos rinkka on mukana! Pikkupussukassa on korvatulpat ja munalukko hostelliöiden varalta, ja valitettavasti messiin lähtee myös sontsa. 9. Koska oon yksin reissussa, varaan lukemista ihan reilusti. 10. Yökkärit! Hostelliöiden takia piti vähän aikaa miettiä, mikä on riittävän siveellinen yöasu.

Tästä se lähtee, minä ja Itävalta, osa kaksi. Palataan varmaan vielä Hki-Vantaalta, missä aion viettää parisen tuntia leppoisissa oloissa.

Kivaa sunnuntai-iltaa!

Jokin tässä sääkarmassa nyt mättää..

Muistan joskus kolmisen vuotta sitten naureskelleeni, että mulla on tajuttoman hyvä reissukelikarma. Että oikeastaan ihan sama mihin meen, niin voin luottaa siihen että arska paistaa ja elämä on leppoisaa. No, sitä iloa ei kauaa kestänyt, sillä viime reissuilla on tuntunu, että koko reissukelikarma on kääntyny täysin päälaelleen, sillä viime reissuilla on ollu kyllä kehnot kelit. Oon kuitenkin päättänyt että se johtuu ainoastaan siitä että reissaan väärinä vuodenaikoina (loppusyksy, talvi ja alkukevät).

Kun tammikuussa varasin lennot Itävaltaan olin varma, että saan koko viikon nautiskella Keski-Euroopan kuuman toukokuun auringon alla. Mielikuvissani näin itseni jo vetelemässä mansikoita puistopiknikillä, lueskelemassa hömppäromaania rannalla ja kävelemässä pitkiä päiviä pitkin kuumaa kaupunkia. No, näin reissun lähestyessä oon hivenen skeptinen, että mikään näistä mielikuvista toteutuisi reissussa, tosin Oulussa saattas hyvinkin toteutua. Otetaanpä vähän vertailua.

Oulun sääennuste ens viikolle:

Ja sitten vertailun vuoksi sääenuste mun reissukohteisiin:

No, ei auta kuin panostaa pakkaamiseen ja toivoa sääennusteiden olevan väärässä. Joka tapauksessa alan olla tosi innoissani reissusta, viimein! :)

Unelmanpehmeät reissukengät, osa 2: summer edition

Muistanette, kun helmikuussa intoilin uusista reissukengistäni. Tähän mennessä kelit ja reissut ovat sattuneet niin kehnosti kohdilleen, että oon päässy testaamaan niitä ainoastaan yhellä pienellä Helsingin-visiitillä, jossa ne toki osoittautuivat mainioiksi. Nilkkurit ei kuitenkaan näihin helteisiin kesäkeleihin aivan passaa, joten niiden tilalle piti saada jotain muuta. Rehellisyyden nimissä mulla meni koko viime kesä pääasiassa reissukengillä lukuunottamatta niitä kahta tai kolmea kertaa, kun yritin kekkuloida korkkareilla. Mitään sandaaleja mulla ei ollut, edelliset kun tuhoutuivat kertaheitolla road tripillä. Pari tämän kesän hellepäivää korjatuissa reissupopoissa kuitenkin opetti, että tänä kesänä ei pärjää ilman sandaaleja. Ne oli siis hankittava.

Oon tullu siihen tulokseen että värjäämätön nahka on kaikkein siisteintä, sillä siitä näkee makijasti ajan patinan. Harmi vaan että siitä valmistettuja kenkiä saa hakea kissojen ja koirien kanssa, ja saatuani päähänpinttymän vaaleista nahkasandaaleista jouduin niitä todella etsimään. Ja lopulta ne löytyi, tietty vielä alessa! Diane von Furstenbergin Daphne-sandaalit ei oo vielä ihan unelmanpehmeät tuon varvasremmin vuoksi, mutta eiköhän näillä jo elokuussa talsita ilman irvistyksiä.

Mun fysioterapeutti ei ollu aivan myyty noista ohuista pohjista, mutta nilkkaremmien ansiosta kengät eivät olleet sen näkökulmasta aivan täydellisen surkeat. Katotaan sitten muutaman kaupunkipäivän jälkeen, että minkä verran ne jalat kipeytyy.. Tosin mun reissupopoissakin on aika ohut pohja, ja niillä kyllä jaksaa, joten miksi ei näilläkin.

Taidan kuitenkin ottaa nämä käyttöön vasta ens viikon reissun jälkeen, sillä ihan niin innokas en oo, että lähtisin uusilla kengillä reissuun. Ja eipä tarvikaan olla, kun vanhat reissukengät on taas melkein kuin uudet!

Seikkailulla Oritkarissa

Tää koko viikko on ollu yhtä aurinkoista kesäsäätä, mikä on ollu aivan mahtavaa! Tosin siinä on se huono puoli, että viime viikolla koitin kikkailla töiden kanssa niin, että tein silloin pari tuntia vähemmän, koska tälle viikolle oli luvattu vähän kehnompaa keliä ja fiksuna tyttönä ajattelin, että sateisella ilmalla on kivempi työskennellä kuin auringonpaisteessa. No, tällä viikolla on sitten paahdettu (kirjaimellisesti, hah! :D) töitä arskassa. Tosin ihan samoihin hellelukemiin ei olla päästy ku viime viikolla, ja siitä mun pahasti kärähtänyt selkä on vaan kiitollinen.

Vaikka eilen alkoi olla jo paukut vähissä, piti töiden jälkeen päästä käymään jossain pihalla. Treenikauden loppuminen on niin outoa, kun ennen meillä meni kaikki illat aina treeneissä eikä arki-iltoina ehtiny tekemään juuri mitään, ja nyt kun kausi on loppunu niin oon aivan hukassa että mitä tällä kaikella ajalla tekis! :D No, eiköhän se tästä.

Eiliseksi seikkailukohteeksi valikoitui Oritkari, mikä sijaitsee tässä ihan meidän lähellä, mutta ei olla siltikään käyty siellä ikinä! Pari kertaa ajettu rantsua pitkin, mutta siihen se on jäänyt. Oritkari on siis rantakaupunginosa Oulussa, mikä on mun käsittääkseni pääasiassa teollisuusaluetta (sellutehtaat, mm) ja sen lisäksi siellä sijaitsee Oulun satama ja tulli, mihin kumpaankaan meikäläisellä ei kyllä juuri ole ollut asiaa.

Bongattiin sieltä tuommoinen pikkuinen rantakaistale joka ei välttämättä aivan uimapaikasta käy, mutta toimi mainiosti raittiin meri-ilman nuuhkimispaikkana. Lisäksi pääsin taas testailemaan eilisaamuna kamerastani kaivamia uusia ominaisuuksia, joiden löytämisen jälkeen tää koko peli tuntuu aivan upouudelta. Että kyllä jaksaa yllättää, vielä näin vuoden käytön jälkeen. Tosin ei ehkä yllättäis, jos olisin sillon vuosi sitten jaksanut kahlata sen manuaalin läpi.. No, parempi myöhään kuin ei ikinä!

Oritkari oli ihan makija mesta, mutta en sinne välttämättä menis edes piknikille tien ja niiden aikaisemmin mainittujen tehtaiden läheisen sijainnin vuoksi. Tosin plussaa siitä, että tehtaiden piiput ei näkyneet rantsulle asti, toisin kuin Hollihaassa.

Käsittämätöntä miten sitä on voinut elää niin laput silimillä, että vielä viiden vuoden jälkeen omilta huudeilta löytyy aivan uusia paikkoja!