Lauantai-ilta Praterissa

Kuten jo aikaisemmassa Wienin-postauksessani mainitsin, mun kämppä sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä wieniläisestä huvipuistosta Praterista. Käpsyttelinkin sinne sitten ensimmäisenä iltana vähän haistelemaan huvipuistotunnelmaa, ja sitähän riitti.

Lauantai-iltana Prater oli aivan tukossa hengailevista nuorista, kirkuvista lapsista ja kärsivällisistä vanhemmista. Mihinkään laitteeseen en nynnyyteni vuoksi mennyt, mutta puolustuksekseni sanottakoot, että kävin kyllä vaihdon aikana ainakin kerran maailmanpyörässä... Ja olin kuolla kun se oli niin pelottava! Nyt siis riitti hyvinkin, että pääsin ihastelemaan huvipuiston valoja ja värejä.

Prater on siinä mielessä ihan hauska vierailukohde vaikka nuo laitteet ei juuri nappais, nimittäin se sijaitsee ihan käsittämättömän suurella alueella (okei, kuten vissiin huvipuistot yleensäkin, mutta silti) ja vieressä on kiva puisto missä voi hengailla.

Nyt kun olin liikenteessä jalan enkä metrolla kuten aikaisemmin Wienissä kulkiessani, alkoi nuo kaupungin mittasuhteet vähän paremmin hahmottua. Praterilta oli nimittäin yllättävän lyhyt kävelymatka Tonavan rannalle Donauinseliin, ja oikeastaan myös kaupungin keskustaan Stephansplatzille ja jopa Museumsquartieriin. Siinä ympäriinsä tallustellessani ihmettelin, että miksi kummassa olin aikaisemmin maksanut (ainakin joskus, sillä Wienissä on aika helppo pummailla) kalliista metrolipusta.

Tuon lauantaisen illan aikana sain kyllä ihasteltua riittämiin paitsi itse prateria myös sen portin läheisyydessä sijaitsevaa Riesenradia. Ei se ehkä ihan London eyen veroinen nähtävyys ole, mutta ihan hauska silti.